Huivi huivista

Olympialaisten jälkeenkin tuntuu olevan elämää. Onnittelut kollektiivisesti kaikille neuleolympialaisissa kultamitalin Suomeen tuoneille, noissa urheiluolympialaisissa kun jäi se kulta saamatta. Jääkiekkofinaalista täällä toivutaan edelleen.

Mutta vaikka en ole ehtinyt viikonlopun tuoksinassa kirjoittelemaan tilannestatusta, niin jotain on sentään tapahtunut. Tämä huivi nimittäin tuli valmiiksi ja toimitettiin Lahjan Saajalle, joka vaikutti tyytyväiseltä lahjaansa, koska huivi on ollut jo käytössäkin. Tämä on tehty Modan 5/2005 -ohjeella Idéna Mohair Luxista. Ohjeesta poiketen käytin 8 mm:n puikkoja ja lisäsin kaksi silmukkaa. Pienemmistä puikoista huolimatta (ja tuskin pelkästään kahden lisäsilmukan vuoksi) huivin leveydeksi tuli noin 28 cm ohjeen 22 cm:n sijaan. Pituutta sen sijaan yhdestä kerästä ei tullut läheskään luvattua, ostin toisen kerän ja jatkoin siitä noin 30 cm + hapsut. Yhteensä lankaa meni noin 1,5 kerää eli noin 75 g. Huivi tosin tuntuu käytössä venyvän, joten olisiko tuo Modan mitta mitattu venytettynä. Tätä huivia oli oikein mukavaa neuloa, vaikka neulemalli olikin yksinkertainen, sillä lanka oli aivan ihanaa ja työ edistyi nopeasti.

Vastaavasti sitten aloitin mini-Clapotista. Huomasin heti alkumetreillä, että minulla on tätä teräksenharmaata Tusshenaa yksi vyyhti vähemmän kuin olin muistanut ja että täysilevyisenä Clapotiksena se ei riitä mihinkään. Niinpä tein huivista ennen purkuja 28 cm leveän, silmukoiden purkaminen tuntuisi levittävän huivia hieman. Ainakin minusta pitkä ja kapea huivi on vähemmän paha kuin leveä ja liian lyhyt. Nyt jännittää kovasti, miten pitkälle lanka riittää näinkän. Jos näyttää oikein pahalta, pitää harkita lisälangan tilaamista - siis jos sitä on vielä saatavilla. Toisaalta en viitsisi varalta lähteä tekemään lisätilausta, jos lanka riittäisi edes jonkinmoiseen huiviin, kun pienellä jämäpätkällä ei sitten taas taida tehdä mitään.

Aivan ihanaa lankaa tämä Tusshena on neuloa, mutta kuten pelkäsin, silmukoiden purku ei ole suurta juhlaa. Vaikka lanka vaikuttaa enimmäkseen silkkiseltä, siinä on kuitenkin mohairkarvaa, joka tarttuu toisiinsa neulepinnassa kuten vain mohair voi. Eli silmukat eivät kyllä ihan itsekseen purkaudu, mutta kynsisaksien kanssa silmukat saa purettua aika kivuttomasti. Olen purkanut silmukoita aina muutama kerros pudottamisen jälkeen, koska kaikkien silmukoiden pudottaminen kerralla voisi alkaa käydä työstä. Maximum respect vaan sille neulojalle, joka oli tekemässä Clapotista mohairlangasta (en muista, mistä blogista bongasin), aika homma noiden silmukoiden purkamisessa varmasti on, mutta toisaalta lopputulos on varmasti aivan ihana. Minä kyllä päätin, että jos vielä teen täysikokoisen Clapotiksen, niin langassa ei kyllä sitten enää ole mohairia :)

Ai niin, sen verran raporttia, että tätä neuletakkia ei tule, ei ainakaan nyt. Nyhtäisin tästä työstä puikot tuohon Clapotikseen, kun totesin, että neuletakki ei ole kauheasti edistynyt. Se johtunee siitä, että a) koko epäilyttää, b) mallin sopivuus omalle vartalotyypille epäilyttää ja c) edellä mainituista johtuen aloittelevaa neulojaa huolettaa sitoutuminen pitkäaikaiseen neuleprojektiin, jonka lopputulos voi olla niin sanottua kaapin täytettä. Tarkoitus olisi purkaa tekele, jos mohair vain suostuu suosiolla purkautumaan. Jos ei, niin olkoon :)

Neulahuopakoristelua

Lupailin jossain vaiheessa, että laitan kuvaa noista neulahuovutuskokeiluista tähän myssyyn ja tässä ne nyt ovat. Kiitokset huovutusopelle sekä Ziinalle, että uskalsin lähteä kokeilemaan. En tosin ole ihan vakuuttunut, onko tämä vielä viimeinen versio. Näissä neulahuovutetuissa koristeissa kun on poikkeuksellisen helppoa tehdä näitä ääh...eiku... -korjauksia. Tuohon aukkokohtaan kokeilin jo vaaleanpunaista kukkasta, sydäntä ja spiraalia, mutta mikään ei miellyttänyt silmää. Sitten vain nappasin aina yritelmän pois ja myssy oli kuin siinä ei olisi mitään ollutkaan. Näppärää!

Tämä kuvio on tässä myssyssä vielä ihan pelkästään neulahuovutettuna eli en ole sitä mitenkään märkähuovuttanut tähän kiinni. Kyllä tämä käytössä näinkin tuntuisi pysyvän, mutta jos tätä haluaa jossain vaiheessa pestä, niin pitäisi varmaan märkähuovuttaa kuvio kiinni. Toisaalta, jos tulen kuvion suhteen toisiin ajatuksiin, se pitäisi varmaan poistaa ennen enempiä käyttökertoja, sillä jotenkin tuntuu, että kuvio istuu koko ajan tiukemmassa ja tiukemmassa. Kuvio on siis tehty niin, että ihan karstatusta villasta (harmaata ja vaaleanpunaista) neulahuovuttelin ensin vaahtomuovin päällä tuollaista pötköä. Sitten kieputtelin sitä myssyn päälle pätkä kerrallaan ja neulailin kiinni. Neulahuovutuksessahan on se kiva puoli, että jos tekee esimerkiksi lehtiä, niitä ei tarvitse huovuttaa kokonaan kiinni, vaan jättämällä esimerkiksi reunat irti saa kivoja kolmiulotteisia juttuja. Tosin kovin kulutusherkkään kohtaan sellaisia ei tietysti voi laittaa tai ainakin märkähuovutus voi olla vähän haastavaa, en tiedä onnistuisiko, kun en ole kokeillut.

Nyt sitten paikalliset blogini lukijat (jos sellaisia on?) voivat minut tunnistaa, kun painatan myssy päässä pitkin katuja. Tervetuloa tervehtimään! ;)

Lahjahuivin kanssa olen tuntenut jonkinlaista viimeistelyn vaikeutta. Eli huivi on päättelyä ja hapsuja lukuunottamatta valmis, mutta en ole saanut viimeistelyä tehtyä. Tulin siihen tulokseen, että laitan hapsut, saa sitten lahjan vastaanottaja poistaa ne, jos ei tykkää. Tänään tai viimeistään huomenna se viimeistely on nyt kuitenkin tehtävä, joten loputtomiin sitä ei voi lykätä. Sitäpaitsi olen vähän lupaillut itselleni, että kun tämä huivi on valmis, saan alkaa kokeilla Clapotista niistä Tusshenoista. (Jaa mitkä keskeneräiset työt? Jaa mitkä henkilökohtaiset varjo-olympialaiset? Älkää muistuttako! ;)

Sen sijaan niitä huopapallosilmukkamerkkejä (hah, onko tuo edes yhdyssana?) en ole saanut onnistumaan. En saa pallosta millään tiivistä ja pyöreää. Jotenkin se lankanyssäkkähomma siellä sisällä ei vain toimi minulle. Ajattelin kokeilla seuraavaksi sellaista, että laitan sisään ihan vähän villaa ja alan sitten neulahuovuttaa niitä villasuikaleita siihen päälle. Josko saisin lopputuloksesta näin kauniimman. Mies jo kyseli keskeneräisistä yritelmistäni, että mitäs villakoiria täällä meidän pöydällä pyörii - ei ihan se vaikutelma, johon pyrin ;)

Joskus on pakko saada näperrellä

Eilen curlingia ja jääkiekkoa katsoessa oli pakko hieman näperrellä, tuli vain jostain sellainen olo. En ole virkannut yli 15 vuoteen, mutta tämähän on mukavampaa kuin muistinkaan. Ja kummasti jostain aivojen perukoilta ne erilaiset silmukatkin palautuivat mieleen. Toinen nykerrys on ihan tuollainen kukka vain, ajattelin, että jos saisin jossain välissä vaikka tehtyä sen huovutetun laukun, josta olen haaveillut, niin tuon voisi laittaa vaikka sellaiseen koristeeksi. Toinen on "tyttöheijastin".


Molemmat ovat Sini designia eli niin sanotusti omasta päästä tehty, tosin ihan perusjuttujahan nuo, tuollaisia nyt löytyy varmaan joka blogista :) Heijastimen keskusta on kaksinkertaista heijastinnauhaa nurjat puolet vastakkain ja lankana on Novitan Silver. Heijastimen ympyröin pykäpistoilla ja siihen lähdin sitten virkkaamaan. Tuon heijastimen vuoksi kuva piti ottaa ilman salamaa ja siksi kuvasta tuli ilman jalustaa ja tukea vähän epätarkka. Virkkausta voi pitää lämmittelynä, sillä toiveissa olisi virkkailla kevääksi/kesäksi se uusimman Novitan kukkaponcho.

Taustalla näkyy keskeneräinen lahjahuivi. Eilen kun uhosin vaunupeiton loppuunsaattamisesta, niin aamulla muistin, että tämän lahjan saajan syntymäpäivä lähestyy, joten tämä ajoi kuitenkin ohi. Olin siis tuon Idéna Mohair Lux -huivin neulonut yhdestä kerästä ja päätellytkin jo, mutta jäi harmittamaan huivin lyhyys. Ostin lankaa toisen kerän ja olen miettinyt, että teenkö vain hapsut vai jatkanko huivia. Aamulla mallailin tuota ja tulin siihen tulokseen, että kivempi siitä tulee, kun neuloo sitä vähän pidemmäksi ja miettii niitä hapsuja sitten vasta. Oli muuten kivaa purkaa pörröisen mohairin pääteltyä reunaa ;) Mutta onnistui ja työ on taas puikoilla. Ei se paljosta ole kiinni, joten eiköhän tämä valmistu ihan tässä parin päivän sisään, riippuu siitä, miten ehdin neuloa.

Huovuttunut olo

Neuleet eivät ole edenneet viikonlopun aikana, mutta sen sijaan villaa on huopunut. Huovutuskurssilla on yhdistetty neulahuovutusta, märkähuovutusta ja rullausta. Hauskaa oli ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, voin laittaa kuviakin, kun työ on kuivunut ja saan aikaiseksi räpsittyä kuvia. Olo on kuitenkin ollut pitkien huovutuspäivien jälkeen sen verran puhki, että ei ole tullut tartuttua puikkoihin. En ole tainnut neuloa silmukkaakaan sen alkuviikon hartialämmittimen jälkeen.

Minä sain kyllä tuolla kurssilla melkoisen huovutusinnostuksen. Toivottavasti nurkkiin kertyneet villat päätyvät huovutustöiksi eivätkä jää kaappien perille tekemään pitkäaikaisseuraa lankavarastoille ;) Märkähuovutus tasotyönä käsin on vähän sotkuista ja tilaa vaativaa puuhaa, joten mitään kovin isoa ei kotioloissani taida saada sillä tekniikalla tehtyä, mutta toki jotain pientä voi tehdä. Ja minulla on kyllä pari ideaa fasiliteettien kehittämiseksi :) Rullausta voi hyvin tehdä ainakin kylpyhuoneessa (minulla on huono tapa kastella villaa vähän liikaa, joten parketilla ei oikein viitsi rullailla) ja neulahuovutus nyt sopii oikein hienosti kotioloihin, tosin sillä ei sitten taas ehkä mitään kovin isoa kannata tehdä. Pari huivia olisi ainakin ensimmäiseksi mielessä sekä ihania huopapallosilmukkamerkkejä, joiden kuvia löysin eilen jostain netistä.

Varjo-olympialaiseni siis jatkuvat hieman heikosti, mutta täytyy ottaa loppukiri ja yrittää saada ensi viikolla ainakin se vaunupeitto valmiiksi ennen kuin kesä alkaa :)

Kyllä nyt kelpaa kannattaa!

Nettihiljaisuuden syy on se, että puikot ovat kilkanneet jokainen vapaahetki viime päivinä. Toissailtana kyllästyin ajoittaiseen paleluun ja tietokoneenkäytöstä, neulomisesta ja muusta kroonisesti kipeisiin hartioihin ja päätin tehdä asialle jotain. Olin kaavaillut tätä viime aikoina jo ihan tosissani ja ostanut jo langatkin ja sitten näin jotain samantyyppistä Ziinan tekemänä (toki PALJON onnistuneempana ja siistimpänä kuin mihin voisin itse ikinä pystyä), joten tartuin puikkoihin. Pari päivää armotonta kilkutusta DaYK-tyylillä *) ja tuloksena oli tämä:


Eli hartialämmitin tai pikkuponcho, miksi tätä nyt sitten sanoisi. Lankana on Novitan Teddy ja mustana, joten kuvasta ei kauhean hyvin saa käsitystä mallista. Niinpä alla vielä kuva poncho "avattuna". Tuosta kuvasta käy jotenkuten ilmi, että silmukoita on lisätty langakierroilla vähän niin kuin sukkakavennusten vastakkaisesti (tämä on siis neulottu ylhäältä alas) niin, että reiät menevät vähän spiraalimaisesti. Mikä tästäkään ei oikein hyvin erotu, on taas se, että reunaan on tehty pari mallikertaa aaltopitsiä Stanfield & Griffithsin Neulojan käsikirjasta. Tämän pitsin ansiosta reuna vähän "aaltoilee" aika hauskasti, mikä sekään ei oikein välity tästä kuvasta.

Aloitin 1o 1n -joustimen 7 mm:n lyhyillä pyöröillä 48 silmukalla, mutta vähempi olisi ollut parempi. Halusin tuota spiraalilevennystä varten 8:lla jaollisen määrän silmukoita ja pyöristin siksi silmukoiden määrää ylöspäin. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut tehdä napakampi joustin ja lisätä silmukoita sen jälkeen. Loppuosan neuloin 12 mm:n pyöröillä. Olin huolissani, että leveneekö tämä tarpeeksi, mutta kuten näkyy, leveni vähän liikaakin :) Eli nyt tämä menee päällä jopa poimuille, mikä on muuten ok, mutta tekee neuleesta vähän turhan painavan (lankaa kului vähän reilu 2 kerää), mistä syystä tuo turhan löysä yläjoustin tahtoo valua kaulalta alaspäin.

Aloitin lisäykset ensin pari kertaa pelkillä noilla langankiertolisäyksillä ja kolmella välikerroksella, sitten kahdella välikerroksella. Sitten iski paniikki ja siirryin yhteen välikerrokseen - mikä miellytti lopulta visuaalista silmääni eniten, mutta tällaisessa langassa nuo välikerrosten eri määrät eivät häiritse ainakaan minua, joten en purkanut aiempia - ja lisäsin vielä aina tuolla välikerroksellakin langankiertolisäysten keskellä tavallisena lisäyksenä yhden silmukan kuhunkin väliin. Ja vaikka yritin laskeskella neuletiheyttä uudelleen, työ tässä vaiheessa "levisi käsiin".

Minä aina löydän näitä parannusideoita, kun työ on valmis :) Mutta olen kyllä tällä kertaa erittäin tyytyväinen aikaansaannokseeni, kyllä tässä kelpaa neuloa ja kannustaa suomalaisia olympiaurheilijoita kotikatsomossa. Ja malli oli oikeastaan aika kiva, pienillä fiksauksilla ja erilaisella langalla tästä voisi saada ihan edustuskelpoisenkin asusteen, tämä musta, pörröinen lanka kun tuntuu "imevän" sekä vaatteen mallin että kuviot. Vaikka en ole pitänyt itseäni minään poncho-ihmisenä, niin tämä oli tosiaan aika hauskannäköinen päälläkin. Jätetään asia hautumaan... Ja nyt jos palaisi taas niiden keskeneräisten töiden pariin, tämä kun oli tavallaan vähän tällainen syrjähyppy, joskin ainakin omissa silmissäni tämä kyllä oikeutti niihin Teddyihin lankeamisen ;)

*) Design as You Knit

Ystävällistä päivää!

Ole hyvä ystävällesi tänään, mutta vielä tärkeämpää:

ole hyvä ystävällesi vuoden jokaisena päivänä!

Soita, lähetä sähköpostia, pyydä kahville, lähtekää elokuviin, kutsu kylään tai mitä ikinä keksitkin.

Hyvää ystävänpäivää!

Penkkineulontaa

Ikiomissa varjo-olympialaisissani sain kuin sainkin valmiiksi sen kotisukkaparin, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Valmistumisaika siis merkittävästi nopeampi kuin miehen sukissa taannoin ;) Tosin näitä sai neuloa ihan julkisesti. Eli nyt ovat viralliset kisasukat valmiina ja ah, kun niissä onkin lämmintä neuloa ja katsella kisoja. Pieni miinus siitä, että paljaissa jaloissa Nallesta tehdyt sukat kyllä pikkuisen kutittavat, eivät häiritsevästi, mutta ajatuksen kaulurin tekemisestä Nallen ja/tai 7 veljeksen jämistä jätin kyllä unholaan, sillä kutiseva villa kaulaa vasten ei ole ollenkaan mukava juttu. Näin ollen kaulurin tekeminenkin varmaan siirtyy ensi talvelle, sillä jonossa on vielä pari "talvityötä" eikä tätä talvea toivottavasti enää kovin kauaksi kestä. Kohta on ihan jo mielialan keventämiseksi tartuttava kevät- ja kesävaatteisiin.

Tässä nämä Polarit, jotka saavat olla viimeiset nettilangat ennen kuin entistä varastoa on merkittävästi pienennetty. Ja väri oli aivan ihana! Nämä tummat, siniseen menevät punaiset ovat minun aivan ehdottomia suosikkejani. Näistä tulee todennäköisesti neulepaita tai ehkä takki, kun keksin jonkun kivan mallin. Ihan tähän en kuitenkaan malttanut lankahankintoja jättää, sillä lauantaina mukaan tarttui muutama kerä Novita Teddyä hartialämmittimeen (jotain samantyyppistä kuin Ziina oli tehnyt tai ainakin sinnepäin), kerä mustaa Nallea ja rulla hopealankaa (ehkä näistä tulee heijastinnauhan kanssa heijastimia joskus, Nallesta varmaan myös sukat tai jotain) sekä jokunen kerän Samos Lollipopia ideana tehdä siitä viimeisimmän Novitan korvajakku pikkutytölle. Mutta nyt täytyy taas tuhota lankaa ennen kuin seuraavan kerran täydennetään varastoja, joten varjo-olympialaiset jatkukoon huomenna :)

Ulkoasu muutettu

Blogin ulkoasu on nyt muutettu yksinkertaisemmaksi. Värejä saatan vielä myöhemmin vaihdella, mutta minun muokkaustaidoillani tämä template saa nyt olla tämä. Olisin halunnut vaihtaa sellaiseen pohjaan, johon saisi helposti jonkun oman kuvan (siis itse ottamani, en kuvaa itsestäni ;), mutta taito ei riittänyt ainakaan vielä. Aloittelijalta tässäkin meni kuitenkin jo sen verran aikaa ja energiaa - ja arvokasta neulomisaikaa! - että enpä taida ihan heti isommin tähän muokkaamiseen palata.

Yksityiset varjo-olympialaiset

Siinä, missä muut odottavat puikot tanassa olympiatulen syttymistä neuleolympialaisten alkamisen kunniaksi (heh), minä en todellakaan uskalla aloittaa vielä yhtä uutta työtä. Puikoilla kun on ruuhkaa jo ennestään. Vannoutuneena penkkiurheilijana päätinkin järjestää itselleni ikiomat varjo-olympialaiset, joissa tarkoituksena on oikeiden neuleolympialaisten ajatuksen vastaisesti nimenomaan saattaa seuraavien 16 päivän aikana loppuun niin monta keskeneräistä työtä kuin mahdollista. Ja niitähän minulla riittää :) Kisakatsomon viritys on siis meneillään täälläkin, mutta vähän eri tavalla kuin monessa muussa neulekatsomossa.

Ensimmäisenä olisi tarkoitus saattaa loppuun sunnuntaina (?) aloittamani kotisukkapari, joista ensimmäinen ratsastikin tällä sivulla jo aiemmin tällä viikolla. Tuo kyseinen sukka on jo valmis ja sen parikin noin puolessa välissä. Sukat ovat valmistumistoivelistalla ensimmäisenä, koska varsinkin kovilla pakkasilla kaipaisin kotona jalkaani villasukkia, vaikkei meillä erityisen kylmä olekaan. Uudet sukat jalassa olisi sitten mukavampi istua kisakatsomossa ja jatkaa noita muita puikoilla olevia töitä.

Ajattelin myös tarttua ompelukoneeseen ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan. Tyttö nimittäin muutti vauvakorista pinnasänkyyn, mikä tuntuu järkyttävän suurelta noin pienelle ihmiselle. Niinpä sitä pitäisi saada jotenkin "pienennettyä" kuitenkin kätkytkuolemariskejä vältellen. Ensimmäisinä ajatuksissa olisivat iloisemman värinen pinnasuoja, joku katoskangas ja joku viritys sängyn vaakasuuntaiseen kavennukseen. Kankaita vain ei vielä ole, joten taidan huomenna lähteä tutkimaan paikallisen kangaskaupan valikoimia. Olisi ihanaa löytää jotain tyttömäistä, mutta ei kuitenkaan mitään niin ylilyövää, että omat yöunet häiriintyvät ;)

Lyhyesti, toiveikkaasti

Tässä nyt kaiken muun puuhastelun lomassa pieni vinkki kaikille ingenjööreille (joo, olen itsekin, mutta käytän koneita työssäni, en kehitä niitä) ja muille tekniikkanikkareille, idean saapi käyttää ihan vapaasti, mutta haluan päästä koekäyttäjien joukkoon, jos joku tällaisen kehittää ;) Eli yritä siinä nyt nopeasti neuloa sukkaa ja lukea suosikkiblogeja sillä aikaa, kun pikkutyttö nukkuu, mikä tuntuu välillä käsittämättömän lyhyeltä ajalta. No joo, neulominen ja lukeminen vielä onnistuu, kun neule on yksinkertaista sileää, mutta se sivujen scrollaus ja vaihtaminen.

Voisiko siis joku kehittää systeemin, joka
1) hoitaa hiiren pyörittelyn ja klikkaamisen ajatuksen, silmänliikkeiden tai puheen voimalla TAI
2) hoitaa hiiren pyörittelyn ja klikkaamisen vapaasti ohjelmoitavissa olevalla tavalla ja nopeudella TAI
3) hoitaa hiiren pyörittelyn ja klikkaamisen neulepuikon heilautuksesta tai muusta vastaavasta niin, ettei tarvitse kumartua näppäimistön puoleen.

Joo, taitaa olla niin sanotusti vähän haastetta, vaikka jotain yrityksiä tähän suuntaan luulisi ainakin jossain salaisissa tutkijankammioissa harjoitetun, mutta kyllä tällä varmasti pystyisi rahaakin tekemään ;) Ja tosiasiassa en käytä hiirtä, vaan läppärin hiirenkorviketta, mutta sama ongelma on tässäkin. Jos joku tällaista lähtee kehittämään, olen valmis lähtemään mukaan speksaukseen, beta-testaukseen ja olen ensimmäisten joukossa ostamassa sitä, JOS SE TOIMII! ;) Kiitos, olen puhunut.

Välineurheilija ratsastaa auringonlaskuun

Tunnustetaan, olen aina ollut välineurheilija, kaikessa. Kun harrastin lapsena balettia, odotin kuumeisesti, että pääsin "isojen tyttöjen" ryhmään, jossa esiintymisasuna oli ihana, kiiltäväpintainen valkoinen balettipuku ja pöyheä tutuletti (vai mikä se tylliunelma mahtoikaan olla). Ja tietysti satiinipintaiset kärkitossut. Vuotta myöhemmin balettiohjaaja meni sanomaan minulle jotenkin pahasti ja siihen loppui baletti, ei auttaneet enää rimpsut eivätkä mitkään.

Jokunen vuosi myöhemmin aloin lasketella. Tietenkin minun piti saada heti toisena talvena uusi lasketteluhaalari, kausikortti ja omat, uudet sukset. Sen talven laskinkin ahkerasti, mutta seuraavana talvena käynnit harvenivat ja parin vuoden päästä harrastus vaihtui uusiin. Haalarista sentään oli iloa ulkoilussa myöhemminkin, mutta sukset myytiin pilkkahinnalla eteenpäin vuosien varasto-odotuksen jälkeen. Voisin valitettavasti jatkaa listaa loputtomiin kertoen esimerkkejä harrastuksista, joita "ei ole voinut harrastaa ilman kunnon välineitä". Ja jotka ovat lopahtaneet nopeammin tai hitaammin välineiden hankinnan jälkeen.

Tämän taustan tietäen ei ehkä ole niin vaikea ymmärtää yhtäkkiä puhjennutta lankaostoaddiktiota eikä sitä, että välineiden pitää olla muutenkin kunnossa tässäkin harrastuksessa. Niinpä tilasin itselleni niitä ruusupuupuikkojakin. Ja kyllä täytyy sanoa, että ah ja voih. Panostin nimenomaan sukkapuikkoihin (no, yhdet suoratkin tilasin kokeeksi), sillä kuten joku on voinut ainakin rivien välistä lukea, sukkien neulominen ei ole mitään lempipuuhaani eikä viidellä puikolla neulominen muutenkaan. Niinpä ajattelin lahjoa itseäni vähän paremmilla sukkapuikoilla, jos homma ei sitten maistuisi niin tervalta - puulta ei taida tässä yhteydessä olla oikea termi :) Oikeassa olin, nämä ihanat puupuikot eivät narise (korkeintaan niiden käyttäjä) ja ne tuntuvat niin ihanilta ja kevyiltä kädessä. Ja mikäs se tuossa kuvassa ratsastaa näillä uusilla puikoilla ja vaaleanpunasävyisellä Nalle Colorilla ellei aluillaan oleva kotitöppösen tekele? Kuka se sanoi, ettei vähään aikaan sukkia? Ja että Novitan pinkkisekoitukset eivät ole oikein mieleen? No, eivät ne olekaan, mutta ehkä minulla on joku söpöilykausi meneillään, kun tästä piti saada kotisukat ja kai ne kotona menevätkin, jos kukaan ei näe :)

Nyt vain pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin ja toivon, että tämä neuleharrastusinto ei mene ohi, ennen kuin kaikki lankakaapin langat ovat muuttuneet valmiiksi neuleiksi :)

Hömppämeemi

En ole mikään hirveä meemi-ihminen, mutta tätä olen jo niin monesta blogista lukenut, että päätin vihdoin metsästää tämän ja vastata itse :) Olisi pitänyt olla nopeampi, nyt näitä väittämiä oli jo ihan hirveästi. Ja minäkään en malttanut olla *kommentoimatta*, sorry :(

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton. *No, mies omistaa ja minäkin mielelläni omistaisin, mutta kun ei ole tarpeeksi käyttöä kahdelle.*
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa *Uskoisin näin, vaikken ole kyllä kokeillut.*
6. Sain töitä! *Ööh, no olenhan minä saanut useampaankin otteeseen, mutta nykyisessä työpaikassakin ehdin olla monta vuotta ennen äitiyslomaa.*
7. Conan O'Brien ärsyttää minua. *Conan on hauska, mutta Halosen hehkutus edes vitsillä ei oikein naurattanut.*
8. Olen aamu-uninen. *Ja iltauninen, ja kaikkea siltä väliltä :)*
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia. *Joskus, mutta tosi harvoin.*
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea. *En ainakaan julkisella paikalla.*
16. Käytän julkisia liikennevälineitä. *Tarvittaessa, aika usein esimerkiksi kaupungilla käydessäni.*
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä. *Heh, rakastan myös lomakkeiden tekemistä sekä omaan että muiden käyttöön :)*
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin. *Fifi2:n kyllä*
26. En osaa viheltää. *Ja tämäkös lähipiiriä huvittaa*
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä. *Vaikkakin netillä tai ainakin sähköpostilla oli oma osansa yhdessä vaiheessa.*
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla. *En todellakaan. Vaikka illalla palelisin, yöllä potkin yleensä sen yhdenkin pois.*
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä. *Toivon vaan...*
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani. *No, mitenkäs se minun blogini siellä vuodatuksessa alkoikaan?*
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume. *Oli paha, nyt on 3-kuukautinen tyttö :)*
53. Rakastan dekkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania. *Vaikea sanoa, en ole koskaan laskenut, mutta lähelle menee ainakin.*
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden keräilijä.
62. Tykkään avantouinnista.
63. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi. *Mutta pidin kyllä ruotsista paljon.*
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin.
65. Tykkään naksutella niveliä. *En todellakaan, kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni, kun joku tekee näin.*
67. Harrastan karatea.
68. Rakastan lohikäärmeitä.
69. Kärsin ajoittain migreenistä.
70. Eilen oli hääpäiväni.
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia
72. Olen löytänyt elämäni miehen/naisen. *Todellakin!*
73. Rakastan hunaja-juustovoileipiä.
74. Olen opiskelija
75. Pidän talvesta. *Minä pidän kyllä kaikista vuodenajoista, mutta kyllä kesä on kesä.*
76. Rakastan nettikilpailuja
77. Nälkäisenä olen hyvin äkäinen.
78. Mukavuudenhaluni voittaa nykyään useammin kuin turhamaisuuteni.

...niin paljon malleja, niin vähän aikaa

Kuullostaako tutulta? Edellisen kerran teema siis tavallaan jatkuu, vaikken ole uusiin lankoihin langennutkaan.

Kävin tänään ostamassa pikkutytölle kirjan ja jotenkin huomasin kirjakaupasta tarttuneen mukaan myös Stanfieldin ja Griffithsin Neulojan käsikirjan. Ostos oli täysi heräteostos, kirja huuteli hyllyltä minulle niin kovasti, etten voinut jättää sitä sinne :) Mutta eipä ollut tällä kertaa yhtään huono heräteostos, sillä kirjasta löytyy valtava määrä erilaisia pintaneulemalleja. Toki minä sitä kaupassa jo selasin, en minä nyt sentään sikaa säkissä ostanut. Ostin aiemmin Stitch'n bitch -kirjan ja tykkäsin siitä, vaikken löytänyt sieltä ainakaan vielä ihan suoraan toteutettavia malleja, sillä siellä on perusasiat kuvattu hyvin ja se sisältää muuten mukavaa luettavaa. Tässä kirjassa ei siis sen sijaan ole mitään vaate- tms. ohjeita, vaan mallineuleita, mallineuleita ja mallineuleita. Sain vaikka miten monta visiota huiveihin, neulepaitoihin ja muihin - ja positiivista tässä on se, että niihin visioihin voi käyttää noita kaapista löytyviä lankoja :) Makuja on toki monia, mutta minä kyllä tykkäsin tämän kirjan malleista, ulkoasusta, tavasta jolla asiat on selitetty sekä kattavasta symboliluettelosta, joka varmasti auttaa myös joidenkin vieraskielisten ohjeiden tulkinnassa. Tuossa jo reilun tunnin selasin kirjaa innoissani ja totesin, että tällainen kirja on kyllä hyvä löytyä ihan omasta hyllystä. Jos olisi ollut pakko valita tämän ja Stitch'n bitchin välillä, niin olisin kyllä päätynyt tähän, mutta onneksi nyt on molemmat :)

Sukkasillaan-kirja on ollut minulla lainassa kirjastosta ja siihen olen ollut aika pettynyt. Olen erittäin tyytyväinen, etten mennyt sitä ostamaan. Minä en pidä yhtään tuomitsevasta ja alentuvasta kirjoitustyylistä (tunnen, että koko ajan pitäisi pyydellä kirjoittajalta anteeksi, että olen nyt päättänyt poiketa ohjeesta) enkä kerta kaikkiaan löytänyt kirjasta yhtään sellaista sukkamallia, joissa olisi ollut jotain sellaista uutta, että olisin kokenut jonkun ahaa-elämyksen tai täytyy tehdä -olon. Ja tämä siitä huolimatta, että nyt jos koskaan sormet syyhyäisivät sukkalankoihin, kun jalat palelevat pakkasen paukkuessa ulkona.

Pikkutytön mansikkamekkoa on nyt valmiina reilu 15 cm helmasta. Lähes toinen mokoma pitäisi kai vielä tehdä helmaa (en ole vielä ihan tarkkaan laskenut sopivaa helman mittaa, kun minulla ei ole varsinaisesti mallia tälle työlle) ja sitten voisi kavennella ja siirtyä yläosaan. Mallineule on ihan helppo ja onneksi sopii myös puuvillalle, vaikka nappasin sen villaneuleesta, mutta mekko etenisi paljon nopeammin, jos käyttäisin neulomiseen kaikki ne hetket, jotka luen muiden neuleblogeja ;)

Jälkilisäys: se huovutettu musta hattu osoittautui kuitenkin liian löysäksi tosikäytössä. Niinpä pistin sen eilen vielä kerran 60 asteen kevytohjelmalle pyörimään ja nyt se on täynnä NYPPYJÄ - voi harmin paikka! Koko on tosin parempi, vaikka ehkä normaali kuudenkympin ohjelma olisi ollut vielä parempi eli ihan vähän saisi vielä kutistua. No, eiköhän siitä vielä hyvän saa, täytyy yrittää saksilla tai villaharjalla pahimpia nyppyjä, niin eiköhän sillä kelpaa taas kulkea.

Niin paljon lankoja, niin vähän aikaa

Voi miksi, miksi maailmassa on niin paljon ihania lankoja ja niin vähän aikaa neuloa niitä? Miksi aloin lukea neuleblogeja ja jäin niihin koukkuun? Miksi oli ihan pakko käydä vähän kurkistamassa kaikkia niitä nettikauppoja, joiden ihania lankoja bloggaajat ovat sivuilleen niin herkullisesti kuvanneet? Miksi piti ylittää oma uskalluskynnyksensä ja ihan vain testimielessä tilata kerran ulkomailta lankaa? Miksi se ei jäänyt siihen? Miksi se lanka oli niin ihanaa?

Neulebloggaajan maailma on täynnä suuria kysymyksiä. Ei sillä, ettenkö olisi onnistunut tuhlaamaan rahaa lankoihin, vaikken olisi nettipuoteihin tutustunutkaan, mutta äitiyslomalaisen on niin petollisen helppoa tilata lankoja netistä, lankakauppoihin lähtö vaatisi paljon enemmän järjestelyjä, mikä rajoittaa käyntitiheyttä. Joo, arvasitten oikein, taas vingahti Visa täällä päin - tai siis käytännössä täällä. Joo, sama paikka, sama lanka, eri väri eli Rowan Polaria tilasin vielä yhtä väriä ja tällä kertaa puseron verran, sillä ihastuin tuohon lankaan ikihyväksi ja lanka on tosiaan lopetettu. Jotain kunnollista siitä on kuitenkin saatava, joten lankesin. Nyt tosin vannoin, että nyt ei osteta uusia lankoja ennen kuin edellisiä on tuhottu ihan merkittävissä määrin ja ainakin keskeneräiset työt on saatettu valmiuteen (no, oma neulejakku etenee niin hitaasti, että sen valmistuminen saa armon venyä).

Mistä tulikin mieleeni - aasinsillat kunniaan - että osaisikohan kukaan Clapotista tehnyt ja/tai Tusshenaan (tiedot esim. tuon linkin takana) tutustunut arvioida, sopisiko Tusshena tuohon huiviin? Lanka on niin kaunista, että tekisi mieleni käyttää joko harmaa tai petroolinsininen lanka tuohon huiviin, mutta vaikka lanka tuntuu hyvin silkkiseltä ja sileältä, tuo mohair vähän epäilyttää silmukoiden purkamisen suhteen. Eli purkautuukohan kiltisti vai ei? Jos kukaan ei uskalla arvata, niin pitää kokeilla... Mutta nyt on kyllä keskentekoisten töiden määrä noussut (aloitin Polarista kaulahuivia), joten jotain on saatava valmiiksi ennen kuin tartun tuohon. Lupaan ja vannon - ainakin tällä hetkellä uskon siihen :)

Kuva? Sillä ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa, postaus vain näytti niin tylsältä ilman kuvaa :)