Huivihulinaa

Ensiksikin paljon kiitoksia kommenteista. Kyllähän sitä jollain tasolla tietää, ettei sitä ole yksin tämän tilanteensa kanssa, mutta kyllä se helpottaa, kun joku ilmaisee asian suoraan. Olen jo pidempään miettinyt, mihin asti lähipiirin voi olettaa kuuntelevan ymmärtävinä. Kai heilläkin joskus tulee kyllästyspiste täyteen, vaikka ihanasti ovatkin jaksaneet kuunnella tätä arpomistani.

Mutta sitten niihin aikaansaannoksiin. Tämä pikkuneule on jo keväältä, mutta tämä on todella kiva ja oli varsinkin keväällä kovassa käytössä. Eli pikkutytön kaulahuivi Novita Bambusta. Neulottu ihan aina oikealla pitkän reunan suuntaisesti päissä kaventaen. Söpö, kuten käyttäjänsäkin.

Sitten kaulahuivi itselleni. Malli on Haruha-huivi, jonka löysin Ravelrystä. Lanka on ihanainen Manos del Uruguay Silk Blend. RAKASTAN tätä lankaa ja väriä.

Ja vielä mallineule ja ihanainen lanka tarkemmassa tarkastelussa. Saa nähdä, millaiseksi tämä menee käytössä. Lorna's Laces Lion and Lambistä tekemäni Clapotis on mennyt kovassa käytössä aika nuhjaiseksi, ihan kuin silkkikuitu olisi lähtenyt karkuun. Saa nähdä, miten tämä kestää käyttöä.

Pienen tytön syys-/talvihuivi Sirdar Peru Naturals. Malli omasta päästä, päissä kapeat solmimiskaistaleet helmineuletta ja keskellä kaksi kerrosta sileää - kaksi kerrosta nurjaa -neuletta. Huivi toimii hyvin niin, että keskikohta tulee eteen ja päät kierretään niskan takaa eteen ja kapeat osat solmitaan eteen. Huivi on mukavan joustava ja lämmin.

Koruosastosta on tullut otettua huonosti kuvia, mutta tässä yksi ihanuus, joka ei tosin paljasta ihanuuttaan tässä nolon huonolaatuisessa kuvassa. Tai siis turmaliinin ihanaiset värit eivät pääse näin alkuunkaan oikeuksiinsa, mutta peruspujottelukorun idea tulee varmaan ilmi.

Kriisin kynsissä

Tämä on vähän erilainen blogipostaus. Edellisestä on aikaa eikä tässä ole yhtään mitään käsitöistä. No, melkein yhtään mitään.

Olen ollut tässä melkoisen kriisin kynsissä jo pidempään, ehkä jo vuoden, parikin. En tiedä, onko tämä myöhästynyt kolmenkympin kriisi vai etuajassa tullut neljänkympin kriisi. Kaikki on hyvin, ehkä liiankin hyvin, mutta en saa kiinni siitä kuuluisasta punaisesta langasta, joka ikään kuin toisi esille tämän kaiken mielekkyyden ja tarkoituksen.

Suurimmat syntini ovat:
- Aikaansaamattomuus. Olen aikonut lähettää ystävälleni sähköpostia vuoden alusta lähtien. Olen aikonut järjestää tapaamisen useammankin ystävän kanssa useita kuukausia, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Miksikö? Olenko niin tehokas ja kiireinen, että aika ei riitä? Ei. Ei todellakaan. Huomenna tai ensi viikolla on vain aina niin paljon parempaa aikaa asioiden hoitamiseen.
- Huolehtiminen. Olen huolissani koko ajan, kaiken aikaa. Kaikesta mahdollisesta. Eniten pelkään tietenkin, että Lapselle tai Miehelle tapahtuu jotain ikävää. Pelkään että muille läheisille tai itselleni tapahtuu jotain ikävää. Olen huolissani siitä, olenko oikeassa työssä, ja huolissani, jos minut irtisanotaan siitä. Olen huolissani siitä, mitä tästä pörssisyöksystä seuraa reaalitaloudelle. Olen ajoittain huolissani siitä, pysynkö järjissäni, jos jokin ei muutu.
- Alisuorittaminen. Minä olen aina ollut kunnianhimoinen ja tunnollinen perfektionisti. Olen aina tehnyt sen, mitä täytyy ja vielä enemmän. Ja olen tehnyt kaiken, niin töissä kuin yksityiselämässäni, koko sydämestäni. Nyt päästän itseni liian helpolla monella elämänalueella eikä se tunnu hyvältä itsestänikään. Työsuorituksessani ei varmasti ole valittamista, mutta välillä mietin, haluaisinko olla naimisissa itseni kanssa. Tai haluaisinko itseni äidikseni. Lapsi, Mies ja Minä olemme elämäni kolme ylivoimaisesti tärkeintä ihmistä, miksi minusta jatkuvasti tuntuu, että en pysty antamaan meille parasta itsestäni, vaikka miten yrittäisin? Vai enkö yritä tarpeeksi tai oikein? Vai yritänkö liikaa? Odotanko liikaa?
- Tavoitteettomuus. Minusta tuntuu, että en osaa määritellä, mitä haluan. Siitä, etten tiedä, mitä haluan, seuraa se, etten koskaan saa sitä. Siitä taas seuraa se, että mikään ei oikein kunnolla innosta. Mistä varmaankin seuraa se, että se lanka on hukassa.

Minä itse taas hukun lankaan. Ja helmiin. Muuton yhteydessä hahmotin konkreettisesti, miten paljon minulla on käsityömateriaalia ihan kotivarastossa. Rouva ottaa vain puikot tai pihdit käteen ja alkaa väntää. Jospa tämä tilanne tästä lähtisi purkautumaan, kun pistää itsensä tekemään edes jotain vapaa-ajallakin. No, olen minä jotain tässä viime aikoina saanut aikaiseksi, mutta nyt pitäisi vain saada aikaiseksi niiden valokuvaus ;)

Kyllä tämä tästä. Huomenna on uusi päivä, mutta elämä on tänään.