Kevättä virkkaamalla

Käsitöille on jäänyt viime aikoina aika vähän aikaa ja voimavaroja ja siitä syystä liplatushuivi on edennyt kovin hitaasti. Niinpä tuli taas sellainen olo, että välillä pitää saada jotain valmistakin, eikä kärsivällisyys riittänyt huivin valmistumisen odotteluun. Päätin myös, että kevätväsymyksen taltuttamiseksi voisi yrittää tehdä jotain keväistä ellei peräti kesäistä. Niinpä tekaisin viimeisimmästä Novitasta (Kesä 2006, joka tosiaankin putosi viime torstaina postiluukusta, kun sitä kaipailin) mallin 31 mukaisen kesälakin.

Koska turkoosin ja vihreän yhdistelmä ei oikein iskenyt vaatekaappini väristöön, päätin valita väreiksi ikikesäiset valkoisen ja beigen. Hatun kokokaan ei ollut ihan minulle tehty, sillä 52-senttinen lakki ei todellakaan olisi mennyt päähän. Siis kuinka monella aikuisella on oikeasti hatun koko 52? Tiedän olevani keskimääräistä isopäisempi, mutta oli nämä hatut minusta aika pieniksi mitoitettu. Neulottua olisi ehkä vielä voinut vähän venytellä, mutta virkatussa puuvillasekoitteessa ei olisi päästy edes lähelle. Niinpä jouduin vähän soveltamaan ohjetta eli jatkoin silmukoiden lisäämistä ennen suoraa osaa kaksi ylimääräistä kertaa ja tein lakin pituuteen vastaavasti ylimääräisiä kerroksia. Korvasin myös yhden valkoisen kerroksen jo ennen levennyksiä "reikäkerroksella", tosin en lisännyt silmukoita, vaan tein seuraavalla kerroksella jokaiseen pylväsväliin 2 kiinteää silmukkaa.

Hatun yläosaa ei kyllä ainakaan minun käsialallani saanut tällä ohjeella istumaan niin hyvin kuin kuvassa, vaan alkulevennykset olivat jotenkin liian nopeat, jolloin hattu jäi "aaltoilemaan" päältä. Myös lieri leveni paljon reilummin kuin kuvassa, vaikka viimeiset kavennukset tein jopa hillitymmin kuin ohjeessa. Harmi, sillä minusta tuo lakki oli kuvassa tosi kivan mallinen. Tosin oikein kiva kevät/kesähattu tästä tuli ja se tulee kyllä varmasti käyttöön, kunhan säät tästä lämpenevät ja aurinko alkaa paistaa oikein kunnolla!


Lanka: Novita Samos ja Novita Samos Lollipop
Menekki: Beige Lollipop niukasti alle 50 g, valkoinen Samos vähän reilu 50 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm (nelosen koukku olisi ehkä ollut minun käsialallani parempi, mutta kun sellaista ei löytynyt varastosta ja piti päästä heti toimeen)

Kevätväsymystä

Mikä se on, että ulkona paistaa aurinko houkuttelevasti, mutta minä täällä olen kuin unessa - tai ainakin toivoisin olevani :) Kai tämä sitä kevätväsymystä on. Mini-Clapotis kyllä edistyy hitaasti mutta varmasti, nyt on viimeinen vyyhti menossa, mutta muuten on jotenkin niin tahmeaa, että... No, jospa uusi Novita tulisi ja siellä olisi jotain kivaa ja piristävää... Toivon ainakin! :)

Punastuttaa... :(

Häpeän, myönnän sen suoraan. Se niistä pyhistä lupauksista sitten. Eli taas tuli vähän lipsuttua tästä lankalaihiksesta. Eilen Anttilasta lähti mukaan jokunen kerä Novita Jasminia, vaikkei se nyt ollutkaan mikään superihanan tuntuinen. Matta pinta (vaihtelu virkistää) ja hyvät värit (no, musta ja valkoinen) houkuttelivat sen verran, että täytyi muutamaan kerään sortua, vaikka ihmettelin, kun langan koostumus ei vastannut sitä, mitä olin etukäteen netistä googlettamalla jonkun blogista lukenut. Onko Novita voinut joskus aiemmin tehdä samalla nimellä ihan eri lankaa? Tämä lanka ei kuitenkaan ollut hinnalla pilattua, joten ainoa häpeän aihe on itselle tehdyn lupauksen rikkominen ja toisaalta säilytysongelma pitää ratkaista.

Kotimatkalla Vapaa Valinnasta lähti vielä mukaan sini-vihreää Havaijia kesähuivia varten sekä vähän Tango Fania piristämään jotain vielä tuntematonta projektia. Ihmettelin muuten, että tuo sini-vihreä Tango Fani, samoin kuin punakirjava, tuntuivat käteen ihanan liukkailta ja "silkkisiltä", mutta valkoinen jotenkin kovalta. Olin ajatellut ostaa nimenomaan sitä valkoista, mutta jäi sitten ostamatta ja tänään ostin Sandnesin Funnya, joka tuntui kivemmalta. (Heh, oliko ultranaisellinen kommentti :) Tänään kasvatin kokoelmaa vielä parilla kerällä Gedifra Cashmerinoa, josta tulee jotain kaulaa vasten tulevaa, kun se oli NIIIIIN pehmeää, sekä yhtä efektilankaa, jota "sekoitan" ehkä johonkin toiseen lankaan tai käytän lahjojen sitomiseen tms.

Vaikka tämä voi kuullostaa pahalta retkahdukselta, ei se ihan niin paha ole (seli, seli, joo :). Langan määrä nimittäin ei ole suuri eikä pahenna säilytysongelmaa kovinkaan paljon.

Amazon.co.uk muisti minua (toki rahalahjoitusta vastaan) pari päivää sitten Scarf Stylellä, Knitting without Tearsillä ja Last-minute Knitted Giftsillä, jotka olin bongannut jo monista blogeista. Olin hyvin tyytyväinen, joskin tuon keskimmäisen osalta olisin voinut tyytyä kirjastolainaan, sillä ainakin minusta se tuntui enemmän luettavalta kirjalta kuin varsinaiselta jatkuvakäyttöiseltä referenssikirjalta. Scarf Styleen olin ensin aika pettynyt, mutta parin uusintaselauksen jälkeen sieltä löysi yhtä jos toista toteuttamisen arvoista. Last-minute... taas oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vaikkei kirjasta ikinä toteuttaisi mitään (ja ihan varmasti toteutan), jo katselukirjana tämä kauniisti taitettu ja kauniilla kuvilla varustettu kirja olisi hintansa arvoinen.

Ai joo, ja mini-Clapotis etenee kerros kerrokselta aina, kun hetki aikaa liikenee. Kohta on kaksi kolmasosaa pulkassa, joten pääsen taas muihinkin töihin käsiksi. Mutta aika mukavaa tuo on neuloa, vaikka mallineuleen osaa kyllä jo ulkoa.

Vinkki viikoksi

Lankahamsterit menivät jo, mutta törmäsin niin tehokkaaseen tapaan tuhota ihania lankavyyhtejä, että en voinut olla jakamatta tätä muidenkin kanssa. Mainio tapa käyttää vaikka ne kaksi eriväristä jämävyyhtiä sitä ihanaa lankaa, joille ei enää keksi oikein mitään käyttöä - siis jos pokka pitää käyttää lopputulosta :)

Tuolta sivuilta löytyy ihan valtavan paljon oikeasti kivoja ilmaismalleja, joten en todellakaan halua mitenkään mollata julkaisijaa. Mutta tuo "pattern" oli ihan oikeasti "very easy" indeed, tämä onnistuu keltä vaan, vaikkei puikko edes pysyisi kädessä ;)

Kevätlaiskuutta ilmassa

Mini-Clapotis on edennyt taas jonkin verran, mutta en voi väittää olleeni erityisen ahkera sen(kään) suhteen. Jotenkin on nyt vetämätön ja saamaton olo, olisikohan huonosti nukutuilla öillä osuutensa asiassa ;) Meillä nimittäin pikkuneiti 4 kk on alkanut heräillä syömään kahdesti yössä, mitä ei ole juuri sairaalasta kotiuduttuamme tapahtunut, mutta nyt tämä on jatkuvaa, ja välillä hän ilmeisesti myös näkee painajaisia, kun pitää yöllä vähän lohdutella. Ja silti neiti herää aamulla seitsemän aikaan täynnä energiaa ja riemu pinnasängyssä on sen mukainen. Yleensä tyttö kyllä viihtyy aamulla sängyssään ihan hyvin eli ei vaadi päästä pois, mutta "leikit" ovat sen verran äänekkäitä, että ei siinä vieressä nuku kukaan :)

Sen verran olen kuitenkin askarrellut, että ompelin pinnasänkyyn sellaisen verhosysteemin. Kun tyttöä siirrettiin pinnasänkyyn, halusimme minimoida kulttuurishokin sisustamalla pinnasängyn mahdollisimman paljon vauvasänkyä muistuttavaksi. Tähän asti meillä oli katosverhona vauvasängystä lainattu verho, mutta kun se on lainassa, niin tein sitten tilalle oman. Siitä tuli yllättävän kiva ottaen huomioon, että en ole juuri ommellut ompelukoneella viimeiseen 15 vuoteen, jos ei jotain opiskelijahaalareiden vaihtopunttien ompelua huomioida. Minulla on pari kuvaakin verhosta kamerassa, mutta olen nyt suoraan sanoen liian saamaton purkaakseni kuvia kamerasta - kyllä laiskuus voi kehittyä näinkin pitkälle ;)

En tiedä, miten tuosta kuvasta saa selvää, mutta tuo pari viikkoa sitten otettu kuva todistaa, että kevät on tosiaankin tulossa. Bongasin nimittäin ensimmäiset pajunkissat. Se ei tosin ole kovin kummoinen bongaus, sillä vakireiteillämme ei ole juuri pajuja, nuo pajut löytyivät viikonlopun pidemmän kävelylenkin varrelta. Voi siis olla, että nuokin kissat ovat tuolla olleet jo jonkin aikaa.

Katumusharjoituksia ja pyhiä lupauksia

Kiitoksia sympatioista vähemmän onnistuneen huovutusprojektin suhteen. Loitte minuun uskoa, että a) tuosta muotopuolestakin tulee vielä jotain käyttökelpoista ja b) toivo vaunupeiton suhteen ei ole vielä täysin menetetty. Tätähän se huovutus tosiaan on ja tällaisena yritän siihen suhtautua. Välillä tuntuu, että lopputulos voi olla ihan auringonpilkuista kiinni.

Krhmh... Nimeni on Sini ja minulla on ongelma. Viime viikolla se sitten tapahtui, jouduin kirjaimellisesti kasvokkain lankahamsteriuden sivuvaikutusten kanssa. Siis eihän minulla sitä lankaa oikeasti paljon ole verrattuna tosiharrastajiin, mutta kun vaate/lankakaapin ovi ei enää mennyt kiinni, niin mies sanoi, että jotain on tehtävä. Eli lankojen määrä oli strategisesti ylittänyt säilytyskapasiteetin määrän.

Nöyrästi sitten katumusharjoituksena availin kaikki epämääräiset lankapussit lattialle ja aloin latoa lankoja säilytyslaatikoihin, joille mies aina ihanan avuliaana teki hyllystä tilaa. Ja silloin minä tajusin, miten paljon sitä lankaa oikeasti on. Ei siis kymmeniä kiloja, kuten joillakin, mutta minun neulomistahdillani varmaan liki vuoden tarpeisiin eivätkä kaikki edes mahtuneet laatikoihin ;) Auts. Tänään tulivat ihanat langat Get Knittedistä (pari vyyhtiä Lorna's Laces Lion and Lambiä huiviin, muutama Debbie Bliss Maya huovutettavaan laukkuun ja ehkä pipoon, jos lanka riittää, sekä yksi herkullisenvärinen sukkalanka yösukkia varten) ja nyt on sitten tältä erää langat ostettu vähäksi aikaa. Tai ehkä pitkäksi. Tein pyhän lupauksen, että uusia lankoja ei osteta, ennen kuin nykyisistä on käytetty niin paljon, että ne mahtuvat laatikoihin ja laatikoissa on tilaa uusillekin. Ja mies toivoo kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että neuleinnostus kestää kunnes laatikot tyhjenevät :)

Ja tällä kertaa lupaus pitää. Pitää, vaikka mini-Clapotikseni kaipaisi kipeästi yhtä lisävyyhtiä teräksenharmaata Tusshenaa sopivan pituuden saavuttamiseksi eikä sitä taida olla saatavissa mistään paikallisesta kaupasta. Mutta nettikaupasta en voi tilata lisää. Muuten käy niin, että lähden tilaamaan yhtä täydennysvyyhtiä ja vastaanotan ison paketin lankaa (kuka sitä tilaustani lihottaa?). Mutta huivista siis tulee sen mittainen kuin tulee, en lankea, en, en, en.

Sen verran sallin itselleni lankeamusta, että tilasin vielä Amazonista parit neulekirjat kotiin. Mutta se ei ole sama kuin langat, eihän? Mieskin antoi luvan. (Selityksiä, selityksiä, tiedän.) Nyt kuitenkin pistän Visan piiloon piirongin alimman laatikon alimmaiseksi ja yritän unohtaa sen sinne moneksi kuukaudeksi - ainakin noin niin kuin kuvaannollisesti, sillä nykytyypillisesti automaatti- ja pankkikortit ovat tietysti samalla kortilla :)

Hih, hih, huovutus

Nettitauon syy: suuri inspiraatio ja muille harrastuksille kuten sosiaalisten suhteiden ylläpidolle ja kulttuuririennoille pyhitetty aika. Jälkimmäisistä ei sen enempää ainakaan tällä erää, mutta tuo huovutuskokemus minun täytyy jakaa - anteeksi ;)

Keskiviikkoiltana sain inspiraation. Myöhään, joten onneksi maltoin mennä nukkumaan ja tartuin puikkoihin vasta torstaina, vaikka nuoruudessani yksi tanssinopettaja neuvoi, että kun inspiraatio iskee, silloin on toimittava sen mukaan, vaikka pitäisi alkaa repiä hiuksia keskellä katua. No joo... Inspiraatio tai paremminkin visio sisälsi mustaa, huopuvaa lankaa, Novita Silveriä ja ajatuksen kivasta pikkulaukusta. No, aina ei voi onnistua...

Minulla oli sekä Fritidsiä että Huopasta mustana, mutta päädyin Huopaseen, koska sitä en ole aiemmin huovuttanut. Eli lähdin kyllä rohkeasti kokeilumielellä matkaankin ilman paniikkia onnistumisesta, mutta tokikin innosta puhkuen. Neuloin 8 mm:n pyöröillä ensin 25 cm putkea (2*35 cm "leveä") ja sitten vielä 11 cm läppää puolella silmukoista. Läpän loppupuolella neuloin muutaman kerroksen yhtäaikaa Huopasella ja Silverillä. Sitten neuloin vain pohjasauman kiinni aloittaessani jättämälläni "hännällä". Neuloin myös Huopasella ja Silverillä 4 silmukan i-cordia 140 cm. Vähän jännitti, miten tuo Silver kestäisi huovutuspesun, kun pesuohjeessa oli, että käsinpesu.

No, Silver kesti konepesun Huopasen seassa ihan hyvin, mutta, mutta... Ennen huovutusta laukku oli ihan hauskan näköinen, joskin löysähkön tuntuinen. Pesun jälkeen laukku oli epämääräinen möykky, jonka reunoja en saanut kovalla repimiselläkään suoriksi. Olin kiinnittänyt sisään muovipussin normaalia huolellisemmin, jotta laukku ei huopuisi kiinni ja jotta reunat eivät lähtisi rullaamaan. Jotenkin reunat olivat kuitenkin onnistuneet rullautumaan ja huopautumaton lanka, jolla olin kiinnittänyt pussin, oli huopunut osin aika pahasti kiinni Huopasen uumeniin. Lisäksi pinnassa oli pari ihmeellistä "ruusuketta", joissa neule oli huopunut ikään kuin kasaan. Repimistä ja riuhtomista ja saksia ja tulos näkyy ohessa. Eipä tuota oikein laukkuna viitsi pitää, mutta ehkä siitä jonkun puikkopussukan tai muun säilytyspussin saa.

Positiivista:
Hihnasta tuli kovalla venyttelyllä aika kiva, sitä voisi tulevaisuudessa hyödyntää jossain muussa projektissa.

Kysymysmerkit:
Kaappiin jäi pari kerää mustaa Huopasta enkä oikein tiedä, mitä niillä tekisi. Tästä harjoituksesta en ainakaan intoutunut aloittamaan mitään uutta, isoa tuosta langasta. Fritidsin kanssa ei ole ollut tällaisia ongelmia.
Tytölle tekeillä oleva vaunupeitto alkoi epäilyttää. Tosin lankana on luonnonvalkoinen Huopanen, en tiedä, onko noiden värien huopumisessa eroa. Jos se menee piloille, voi kyllä päästä itku, sillä se on ollut (enemmän toki innostuksen puutteen kuin työmäärän vuoksi) yksi ikuisuusprojekteistani.