Joulua odotellessa

Minä olen jouluintoilija, tosin kiireinen, aikaansaamaton jouluintoilija :) Minun jouluintoiluni alkaa joululaulujen soitolla ja kynttilöiden ja joulukoristeiden esiin kaivamisella. Virittelen parvekkeelle kynttilälyhdyn ja jouluvalot. Ja sitten huomaan viikkoa ennen joulua, että olen a) polttanut kynttilöitä 1-4 kertaa 3 viikon aikana, b) sytyttänyt kynttilät parvekkeen kynttilälyhtyihin korkeintaan kerran ja c) kuunnellut joululauluja 2-4 kertaa. Eikä siinä muuten mitään, mutta saan tästä stressin, kun en ole ehtinyt "odotella joulua täysin rinnoin". Jos ette tunne sympatiaa, en ihmettele.


Tämä hiutale syntyi yhden illan äherryksestä ja huomasin, että meidän joulukuusemme ei täyty näistä, koska aika yksinkertaisesti loppuisi kesken :) Jospa saisin tämän ripustettua vaikka ikkunaan ennen kuin loppiainen koittaa. Hiutale on suoraan Helmitöiden vuosi -kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Paitsi että käytin sateenkaarikäsiteltyjä kirkkaita siemenhelmiä, koska niitä oli kertynyt helmi-innostuksen alkuvaiheilta, enkä osaa oikein käyttää niitä mihinkään. No, en kyllä oikein tykännyt niistä tässäkään, mutta menköön. Muutoin hiutale kyllä esiintyy varsinkin luonnonvalossa oikein edukseen. Hopeasisuksiset putkihelmet ovat ainakin vielä kauniita ja tuskin mahdollinen tummuminen paljon haittaa. Hiutale on aika iso, halkaisijaltaan yli 10 cm, mikä ei ehkä välity kuvasta.

Toinen tuore työ on tulkintani Helmetin korujen vuosi -sarjan joulukuun teemaan Toivo. Tässä on minun toivonsäteeni. Sain insipiraation taannoin Sinkkuelämää-sarjassa näkemästäni kaulakorusta, jonka perusidea oli yksinkertaisesti kuutiohelmiä vaijerissa tai ketjussa. Tosin en kyllä nähnyt korua niin tarkasti, että olisin ollut varma, olivatko ne kuutiohelmiä, mutta sellainen vaikutelma minulle jäi. Sen jälkeen olen metsästänyt juuri sopivia kristallikvartsikuutioita ja Tampereen Käsityömessuilta löysin vihdoin juuri sellaisia kuin halusin - ja rahapussini kieltämättä hieman parahti nauhan hinnasta, vaikka se ei mikään tähtitieteellinen ollutkaan. Mutta olen tähän yksinkertaiseen hopeoidusta vaijerista, kristallikvartsikuutioista ja hopeahelmistä muodostuneeseen koruun varsin tyytyväinen. Vaikka se ei ole läheskään samanlainen kuin idean lähde (mitä hauskaa suorassa kopioinnissa olisikaan ollut), idea toimii mielestäni hyvin. Ja koru tuo vähän toivoa (ja ylellisyyttä) arkipäiväänkin. Toivottavasti se tuo myös vähän pakkasta ja lunta jouluun - olen toivoton romantikko ja valkea joulu on minusta ainoa oikea joulu. Jo vesisade itsenäisyyspäivänä masensi.

Yksi joulunodotukseen liittyvä asia on kuitenkin tänä jouluna onnistunut poikkeuksellisen hyvin: yhtä lukuunottamatta joululahjat ovat jo hankittuna tai työn alla. Ja näyttää jopa siltä, että ellei yllätyksiä tule, omatekoiset lahjatkin valmistuvat ajoissa ilman viimeisten öiden valvomista. Tänä vuonna ei siis tarvitse tungeksia tavaratalojen jouluruuhkassa toppatakki päällä ja miettiä mielessään, miten juuri omaan jonoon ovat eksyneet kaikki myyjänjuoksuttajat ja kyselijät. Isommalle kummitytölle pitäisi vielä keksiä joku kiva juttu, kun kaksi viimeistä lahjaa ovat olleet koruja eikä oikein kolmatta kertaa peräkkäin kehtaisi koruilla lahjoa... Ehkä siis pieni reissu sinne tavarataloihin on kuitenkin tarpeen. Mutta muillekin tuskailijoille vinkiksi: kun keksii etukäteen, minkälaista lahjaa on hakemassa, hermot säästyvät. Päämäärätön, epätoivoinen harhailu tungoksessa on kaikkein pahinta.