Viittä vaille valmiina ahon laitaan

Joku blogiani todella pitkään seurannut - heh, siis jos se on mahdollista näin lyhytikäisessä blogissa - saattaa muistaa, kun aloin tehdä tätä mansikkamekkoa. Näin siis jonkun blogissa ihan sattumalta jonkinlaisen mansikkamekon ja hauska idea jäi pyörimään päähäni. Kun sain vihdoin langat hankittua, en tietenkään löytänyt tuota inspiraation antanutta blogia enää mistään, joten ideaa lukuunottamatta lähdin niin sanotusti täysin puhtaalta pöydältä. Nyt se on vihdoin valmis lukuunottamatta nyöriä/silkkinauhaa vyötärölle (ostin jo silkkinauhan, mutta se olikin liian leveä) ja nappeja, jotka on kyllä jo hankittu.

Lanka: Novita Tennessee (punainen ja vaaleanvihreä)
Menekki: punaista n. 150 g, vihreää noin 50 g
Puikot: 4 mm:n pyöröpuikko

Tämä hame on todellinen saumainhoajan unelma, sillä hameeseen ei tullut kuin kaksi todella lyhyttä saumaa olkapäille. Muuta viimeistelyä olikin sitten senkin edestä virkatuissa reunoissa sekä langanpätkissä, joita kasaantui työn kokoon nähden uskomaton määrä pääteltäväksi.

Ilmeisesti valtaisa langanpätkien määrä selittää matemaattisen yllätyksen: 200g punaista Tennesseetä + 100 g vihreätä Tennesseetä = hame n. 190 g + n. 40 g jämäkerä vihreää ja n. 40 g jämäkerä punaista :) Minun laskuoppini mukaan 190 + 40 + 40 = 270 g, mutta ilmeisesti tuo 30 g on joko mennyt langanpätkinä roskiin (tuskin sentään kokonaan) tai sitten langat on punnittu alunperin olosuhteissa, jotka eivät vastaa meidän kotiolosuhteitamme :) Tai sitten talousvaakani ei ole niin luotettava kuin olen kuvitellut.

Aloitin hameen siis helmasta pyöröpuikoilla ensin vihreällä aina oikealla ja sitten aloitin punaisella tuollaisen mansikkamaisen reikäneuleen. Aloitin nappihalkion noin 3-4 cm ennen "vyötärönauhaa" ja siirryin siis tasoneuleeseen. Sitten kavensin yhden kerroksen aikana leveyttä "sopivasti" päästäkseni sopivaan yläosan kokoon eli laskin helman leveyden, mittasin sopivan ylävartaloleveyden ja sitten laskin, miten paljon silmukoita piti kaventaa. Muistaakseni kavennussuhde oli jotakuinkin 9 s => 5 s, mutta taakse nappilistan reunoihin jätin sileää kaventamatonta osaa, jotta napitus aikanaan näyttäisi siistiltä.

Kavennuksen jälkeen tein kiristysnauhaa varten pujotuskujan ihan "langankierto, 2 oikein yhteen" -tyylillä (taas nappilistan välittömiä reunoja lukuunottamatta) ja jatkoin sileällä oikealla. Sitten yritin aloittaa kädenaukot ja kaula-aukon sopivasti. Tämä ei onnistunut aloittelijalta kovin tyylikkäästi: hihanaukot ovat turhan leveät, mitä olen yrittänyt peittää aiottua leveämmillä virkkauksilla, ja kaula-aukko olisi ehkä saanut olla leveämpikin. Lopuksi nappilistan reunaan, kaula-aukon ympärille, käsiaukkoihin ja helmaan on tehty koriste-/viimeistelyvirkkaukset: kaula-aukkoon pelkkiä kiinteitä yksi kerros, muualle viimeiseksi kerros, jossa on aina joka kolmannen kiinteän jälkeen tehty 3 ketjusilmukkaa, jotka jäävät "lenkeiksi" reunaan. Laitan vielä kuvan tuosta selkäpuolestakin, kun olen saanut napit paikalleen.

Tätä oli mallimielessä ihan mukava neuloa, mutta Tennessee ei lankana saanut varauksetonta suosiotani. Tiettyihin töihin tämä lanka on eittämättä omiaan, mutta vauva-/lapsineuleeseen joku pehmeämpi lanka olisi ehkä ollut osuvampi valinta. Kuten sanottu, hiha-aukot olisivat voineet olla kapeammat ja kaula-aukko leveämpi, mutta en sitten viitsinyt enää purkaa, kun olin jo ehtinyt aloittaa virkkauksetkin. Pituus on pienelle tytölle passeli, vaikka mittasuhteiltaan hame tai ainakin yläosa olisi ehkä saanut olla vähän pidempi, sillä pienen liikkumaan oppimista ei parane häiritä :) Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen tähän ensimmäiseen ihan oikeaan täysin "omasta päästä" tehtyyn vaatteeseen: se on käyttäjälleen sopivan kokoinen, hauskan näköinen ja kokolailla sellainen kuin olin ajatellutkin :)

PS. Ylimmän kuvan malli ei siis ole päätön ja jalaton, mutta pyrin noudattamaan valitsemaani linjaa, etten esitä tunnistettavia kuvia ihmisistä, jotka eivät ole sille itse antaneet / pystyneet antamaan lupaa - pahoittelen tästä johtuvaa kuvan hassua rajausta :)

PPS. Jos joku bittinikkari osaa arvata, miksi nuo linkit ja muut ovat putkahtaneet tuonne ihan alas, niin arvostaisin kovasti korjausvinkkejä. Voisiko johtua tuosta yhdestä vähän isommasta kuvasta vai olenko sotkenut jotain muuta? Vai onko kyse vain oman selaimeni asetuksista? Kiitos ja syvä kumarrus, jos joku osaa auttaa!

Sataa, sataa, ropisee...

Sadepäivä. En pistä pahakseni, kyllähän tässä on auringosta nautittukin. Sitäpaitsi sade tekee kaupungin pölyiselle ilmalle pelkästään hyvää, ilma raikastuu. Emmekä me tytön kanssa kävelylenkillä saaneet kuin lyhyen kuuron niskaamme, joten eihän pieni mitään haittaa.

Minulla oli vajaa kerä sini-vihreää Salsaa ja olen miettinyt, mitä siitä tekisin. Olin oikeastaan aluperin ajatellut käyttää sitä piristeraitana tai -koristeena jossain valkoisessa neulepaidassa, mutta pesukonekielto alkoi askarruttaa. Käsinpesu kun ei kuulu mielipuuhiini ja minä + valkoinen paita = usein toistuvat pesut ;) Seuraava ajatus oli, että huivi. No, millainen huivi? Kovin leveää vajaasta kerästä ei saa tai muuten huivi jää kovin lyhyeksi, joten kapeahko huivi. Sitten kokeilin erilaisia virkkauspintoja ja neulepintoja ja aina purin, kun lopputulos ei miellyttänyt: pinta näytti liian solmuiselta tai sotkuiselta tai rakenne oli liian jäykkä huiviksi. Jossain vaiheessa ajattelin jo tarjota keskeneräistä tekelettä ruohomatoksi päiväkodin nukkeleikkeihin. Loppujen lopuksi neuloin maailman yksinkertaisinta "pitsineuletta" eli reikäkerroksella langankiertoja ja 2 oikein yhteen vuorotellen ja väliin kaksi kerrosta aina oikeaa. Alkuun ja loppuun muutama kerros aina oikeaa ja se on tässä: juuri sopivan pituinen ja levyinen huivi, jonka saa jopa sidottua kivasti ja pysyy hyvin paikallaan. Vaan enpä taida sittenkään osata käyttää tällaista, vaikka väri onkin pirteä ja valkoisen kanssa mukava väriläiskä. Taitaa mennä lahjoitukseen :)

En muuten olisi uskonut, että tuollainen lanka kestää noin hyvin virkkaamisen ja purkamisen ja virkkaamisen ja purkamisen ja neulomisen ja purkamisen ja... Mielestäni lopputuloksesta ei näe, mikä osa on neulottu noin kymmenen kertaa ja mikä suoraan kerältä :)

Äitienpäivälahja? Oli pakko kysyä äidiltä suoraan vinkkiä :)

Olenpa minä söpö

Siis en minä, vaan tämä villatakki, joka vihdoin valmistui :) Ja söpö on kyllä saajansakin, suvun uusin tulokas.



Neuletakin ohje löytyi vanhasta Novita-lehdestä (4/2002). Ohje oli Novita Woolille, mutta tein vähän kesäisemmän version Novita Butterflysta. 3,5 mm:n puikoilla sain tiheydet melkein täsmäämään, joten en joutunut soveltamaan ohjetta sen enempää, ja Butterfly näytti sopivan oikein hyvin tällaiseen pitsineuleeseen. Sitä minä en vain ymmärrä, että näihin vauvaneuleisiin tunnutaan mitoittavan usein aika lailla kasvunvaraa. Tämäkin on kokoa 60 cm ja mahtuisi ainakin hihoja lukuunottamatta omalle puolivuotiallekin, joka muutoin käyttää 74-senttisiä vaatteita. No, ehkä tarkoituksena on, että vaate olisi mahdollisimman helppo pukea, mutta kun toinen on muutenkin kuukauden ikäinen kirppu, niin minun ainakin teki mieli pukea mahdollisimman sopivia vaatteita.

Neuletakissa oli kivoja yksityiskohtia, kuten kahta eri pitsikuviota sekä kolmen napin napitus, joka näytti oikein söpöltä, mutta en tiedä, miten käytännölliseksi se osoittautuu käytössä :) Lankaa meni hieman reilu 100g, olin todella yllättynyt tuon Butterflyn riittoisuudesta. Minulla oli lankaa 200 g ja sitä jäi yli joku 106 g ennen reunavirkkauksia. Taka- ja etukappaleet neulottiin yhtenä kappaleena hiha-aukkoihin asti ja neuloin osan yläosasta toiselta kerältä ja hihat yhtä aikaa kahdelta kerältä, siksi ei jäänyt yhtä kokonaista kerää yli, vaan kaksi vajaata. Virkkauksien jälkeen lankaa jäi himpun verran reilu 90 g, joten melkein olisi siis yhdellä kerällä pärjännyt, muttei ihan.

Olen nyt oikein tykästynyt tähän Butterflyn neulomiseen, puolikiiltävään pintaan ja kauniisiin kesäväreihin, joten harmittaa, ettei tätä lankaa tehdä enää. Kävinkin hamstraamassa tätä vaaleanpunaisena sen verran, että saan tehtyä itselleni tästä (toivottavasti jonain päivänä) jotain tosi kivaa ja ihanaa ja langasta riittää varmasti myös johonkin projektiin pikkutytölle. Taidan olla vähän hidas, kun aina kun tykästyn johonkin Novita-lankaan, sitä ei enää tehdä :) Tosin kyllä nuo Novitan langat tuntuvat paria poikkeusta lukuunottamatta vaihtuvankin aika vauhdilla. Olen lainannut kirjastosta vanhoja neulelehtiä ja ihmetellyt, että ai Novitalla on ollut tuollaisiakin lankoja muutama vuosi sitten. Eihän sitä tietysti mainosten ja neulemallien perusteella tiedä totuutta noista vanhoista langoista, miten esimerkiksi käyttäytyvät neuloessa, pestessä ja käytössä, mutta löytyi sieltä kyllä useampi lanka, jotka ainakin teoriassa olisivat voineet hyvinkin kolahtaa. No, ehkä olen sitten muodissakin vähän jälkijunassa, tiedä häntä.

Jaa miksikö blogipäivitysväli venähti? Voisihan sitä syyttää keväistä auringonpaistetta, joka kutsuu kävelyille, päivien lisääntynyttä aktiviteettimäärää, kun tyttö leikkii nykyään aktiivisemmin (tosin äidin pitää olla aina näkyvissä) ja vähän liikkuukin ja on alkanut syödä myös soseruokaa (kyllä täysimetys on helppoa, nopeaa ja vaivatonta!) tai ajoittaista univajetta, joka saa unohtamaan tietokoneet ja neuleet ja siirtymään nukkumaan heti, kun mahdollista. Mutta rehellisintä lienee kuitenkin syyttää itseään ja omaa aikaansaamattomuuttaan :)

Enpä uskalla väittää, että päivitystahti tästä valtavasti kiihtyy, kun kesä alkaa houkutella ulkoilmaan yhä useammin ja pidemmäksi aikaa, mutta kyllä minä vähän yritän parantaa tapojani ja ainakin raportoida valmistuneista töistä. Tällä hetkellä aktiivitilassa on se korin pohjilta kaivettu tytön mansikkamekko, jonka toivoisin saavani valmiiksi muutaman viikon sisään, sekä uutena työnä Samos Lollipopista tytölle aloitettu hupullinen neuletakki. Äitienpäivälahja taitaa mennä tällä kertaa ostopuolelle, kun en ole saanut mitään suurta ideaa ja nyt tahtoo tuo aikakin jo käydä vähiin. Jos jollakulla on jotain nopeasti toteutettavia lahjaideoita, niin vastaanotan suurella kiitollisuudella :)