Polaria päähän - tai sitten ei

Nyt on tosiaan jo selvästi rauhallisempi mieli, kuten totesin, näin aikuisena nämä paniikit tapaavat mennä ohi päivässä tai parissa. Toki vielä pitää välillä käydä tarkistamassa päiväunivauva, mutta yöllä ei sentään tarvitse herätä.

Maanantain ja matalan mielen piristykseksi postitäti kiikutti Cucumberpatchistä paketin, joka sisälsi kahta väriä Rowan Polaria (Red Hot ja Silver Lining) ja 8 mm:n Addi-pyöröpuikot. Uskomaton toimitusnopeus, tein tilauksen keskiviikkona illalla ja paketti tuli UK:sta jo nyt! Viimeksi Seasonstoresta tilasin yhdet Addi-pyöröpuikot ja huomasin, että onpa eroa halpakaupan Inoxeihin vai mitä lienevät, joten piti saada heti toiset :) Rowan Polar on ihanantuntuista villa-alpakka-akryyli-sekoitelankaa, joka muistuttaa paksuna ja löyhäkierteisenä vähän Novitan Ainoa, mutta on ihanan pehmeää ja ihan kuin siinä olisi vähän sellaista silkkimäistä mattakiiltoa, ainakin tuossa Silver Liningissa. Red Hot näytti eri webbisivujen värimalleissa vaihtelevasti siniseen tai oranssiin menevältä punaiselta, mutta tilasin sitä silti. Tottakai se menee sitten oranssiin, mikä ei oikein minulle sovi, mutta siitä tulee pikkutytölle varmasti kiva kevät/syksyneuletakki.

Pitkäaikaisen, hitaasti etenevän nyhertämisen jälkeen eilen tuli sellainen olo, että nyt pitää välillä saada jotain valmiiksikin. Niinpä otin heti yhden (tai vähän reilun) kerän tuota hopeanväristä Polaria puikoille. Ajattelin, että tähän vuodenaikaan pipo on ehdottomasti tarpeen (jaa että minulla on jo useampi omatekoinenkin pipo ja että yleensä käytän silti pantaa - no mitä sitten? ;) ja niinpä lähdin puikottelemaan sellaista. Lankaakin arvioin olevan sopivasti pipo-kaulahuivisettiin. Ei sitten muuta kuin epätoivoista neulomista jokainen vapaahetki ja tässä tulos.



Lasketaanko valmis pipo valmiiksi, vaikka sen päätyy purkamaan? Väri ei nimittäin ole pipona jotenkin niin kiva kuin kerällä (vaalea siniharmaa näyttää jotenkin likaiselta eli murretulta tai sitten siihen on tarttunut viikonlopun jäljiltä käsiini tarttunutta lampaanvillarasvaa ja -likaa), piposta tuli taas liian pitkä pidettäväksi suorana ja taitettuna reunan 2o, 2n -joustin on hölmön paksun näköinen. Voe, voe, voe... Eikä tuo lanka alpakkasekoitteenakaan ole kovin lämmintä ainakaan tällaisessa pipomuodossa, vaikka käytin 6 mm:n puikkoja, kun sellaiset löytyivät varastostani, vaikka suosituskoko puseroille ja vastaaville oli 8. Luulenpa, että pipo menee purkuun, taas, sillä täytyy myöntää, että aloitin pipon jo muutamaan kertaan ennen tätä suoritusta. Ajattelin, että voisi yrittää tehdä vähän lyhyemmän pipon vielä ja jos ei vieläkään toimi, niin antaa olla.

Tuo Rowan Polar on lopetettu lanka ja siinä on 60% villaa, 30% alpakkaa ja 10% akryylia. Suosituspuikkokoko on 8 mm ja 100 g:n kerällä on noin 100 m lankaa. Noista tilaamistani väreistä kumpikaan ei ihan suoranaisesti iskenyt värisilmääni, molemmat näyttivät kyllä ainakin kerässä kivalta ja tuo punainen oli muutenkin ihan hauska, mutta kumpikaan ei kuulu oikein omimpaan sävymaailmaani. En tiedä sitten, olisiko joku muu tarjolla ollut väri iskenyt paremmin.

Lanka on siis aika paksua ja löyhäkierteistä, johtuisiko sitten siitä, että jotenkin en saanut oikein mitään mallineuletta näkymään tuolla langalla - ja minä kokeilin aivan poikkeuksellisesti likemmäksi kymmenellä mallitilkulla eri vaihtoehtoja. 2o, 2n -joustin on minulla aina kroonisesti epäsiistiä, varsinkin sukkapuikoilla tehdessä, en tiedä mistä tuo johtuu, mutta nyt kaikki kuviot tuntuivat "uppoavan" lankaan. Tosi outoa, sillä tein Ainosta yhden Fifi2:n ja se näytti ihan kivalta ja tämä lanka tuntuisi muuten muistuttavan aika paljon sitä olomuodoltaan. Tietysti voi olla, että tuo vaaleansiniharmaa väri ei jotenkin tuo kuvioita esiin kovin hyvin. Lankaa myös meni yllättävän paljon, reilu kerä tähän lievästi ylipitkään pipoon. Ajattelin tehdä kaulaliinasta aika kapean, että saan siihen edes vähän pituutta, ja teen sen varmaan ihan aina oikealla, koska kerran noista pintaneuleista ei näytä olevan paljon iloa tämän langan kanssa.

Kauhukohtauspostaus

Minulla, toisin kuin monilla muilla, viikonloput ovat näemmä vähemmän otollisia neulomisen ja blogien kannalta. Tänäkään viikonloppuna ei lainkaan neulomista eikä blogikirjoittamista ja minimaalisesti muiden blogien lukemista. Tällä kertaa käsityöt eivät kuitenkaan jääneet aivan paitsioon.

Viikonloppuna oli nimittäin huovutuskurssin ensimmäinen osa. Huovutimme käsinhuovutuksella ja saumaustekniikalla. Käsinhuovutus onnistui minulta paremmin, saumaus tuntui ainakin näin ensimmäisellä kertaa vähän vaikealta tai lähinnä siis se, etteivät saumakohdat olisi huopuneet liian aikaisin. Hauskaa oli mutta rankkaa tuollainen koko päivän fyysinen työ on tällaiselle lastenhoitoon ja siistiin sisätyöhön tottuneelle. Olin molempina iltoina aivan poikki ja uni kutsui tunteja normaalia aiemmin. Se saattoi tosin johtua osin siitäkin, että yöllä oli sellainen tunne kuin olisin tulossa kipeäksi. Nyt on parempi olo, toivottavasti selvisin säikähdyksellä.

Sitten vähän vakavampaan asiaan. Saako kukaan muu koskaan paniikkikohtauksia? En siis tarkoita nyt oikeita, diagnosoituja paniikkikohtauksia, vaan sellaisia kauhukohtauksia, että alkaa yhtäkkiä panikoimaan jotain asiaa. Minua alkoi eilen illalla yhtäkkiä pelottaa kätkytkuolema aivan järjettömästi. Mitään järkevää syytä pelon yhtäkkiseen iskuun ei ollut, mutta jostain se tuli. Aloin etsiä netistä mahdollisimman paljon tietoa asiasta, yöllä näin painajaisia (en tosin tästä aiheesta suoraan, mutta ilmeisesti pelon aiheuttamana) ja heräsin monta kertaa tarkistamaan, että tyttö hengittää. Tiedän, että tässäkin tapauksessa reaktio on täysin epäsuhtainen verrattuna todelliseen riskiin, sillä Suomessa kätkytkuolemia on noin yksi kahtatuhatta terveenä syntynyttä lasta kohti, mutta minkäs sille voi, kun pelko iskee. Samalla tavallahan ihmiset pelkäävät salamaniskua tai lentämistä paljon enemmän kuin tieliikennettä, vaikka jälkimmäisessä onnettomuuksia ja kuolemia tapahtuu todella paljon enemmän.

Minä saan aina joskus (onneksi hyvin harvoin) tällaisia kauhukohtauksia jostakin asiasta ja pelkään asiaa järjettömissä mittasuhteissa jonkun aikaa, mutta sitten se menee ohi, näin aikuisena nopeammin (yleensä päivässä, parissa) kuin lapsena. Lapsena minulla oli todella paha tulipalopelkokausi nähtyäni miehen juoksevan palavasta talosta arkistolaatikon kanssa - ajattelin, että noin vähän voi ihmiselle jäädä tulipalon jäljiltä, vaikka jälkikäteen ajatellen se varmasti oli jostain toimistosta eikä kenenkään kotoa. Vähän vanhempana minulla oli puolestaan kahden isovanhemman kuoleman jälkeen kuolemanpelkokausi. Aikusena pelkoon osaa suhtautua vähän eri tavalla ja vaikkei pelkoa osaa täysin tukahduttaa, järki sanoo, ettei pelättävä asia ole suhteessa pelon määrään. Samoin tietää kokemuksesta, että kohta pelko menee ohi. Nytkin on jo huomattavasti rauhallisempi olo kuin illalla, eiköhän tästä taas elämä ja ilo voita.

Tulipa nyt synkkä postaus ja neuleasiaa ei nimeksikään. Täytyypä yrittää tänään vähän neuloakin, niin on sitten taas jotain aiheeseen liittyvää kerrottavaakin tai ainakin muuten jotain vähän valoisampaa :)

Ei kai vielä kevättä

Pikkutytön mekko Tennesseestä etenee hitaasti, mutta varmasti, neulon aina kerroksen tai pari, kun aika suinkin antaa myöden. Onneksi pyöröpuikoilla on jotenkin helpompaa jättää työ kesken kerroksen kuin suorilla puikoilla, en ymmärrä miksi, mutta siltä se vain minusta tuntuu.

Tennesseetä on muuten miellyttävä neuloa, mutta välillä lanka jotenkin "aukeaa", niin että on vaikea saada koko silmukkaa mukaan ja irralliset säikeet jäävät törröttämään neuleesta, joten ei sitä niin voi jättää. Ja kun on kerran yhden silmukan näin sotkenut, saa yrittää tosissaan sen poimimista uudelleen kokonaan puikolle. Taitaa olla näitä aloittelijan harmeja :) Mutta on tuota puuvillalankaa mukava näin lasta hoitaessa neuloa, kun vertaa Huopaseen. Olen neulonut Huopasta lähinnä vain tytön mentyä nukkumaan, sillä olen yltä päältä villassa sitä neuloessani. Itse tykkäsin kyllä Fritidsin neulomisesta enemmän, lanka tuntui jotenkin jämäkältä ja hyvältä ja silti se huopui tosi kivasti.

Eilen jouduin kyllä vastoin tapojani jättämään tytön huovutettavan vaunupeitonkin kesken kerroksen, kun pikkuneiti menetti hermonsa totaalisesti nukkumaan laitettaessa. Luulin tytön jo menevän nukkumaan ja tartuin Huopaseen ja suoriin puikkoihin. Ilmeisesti pitkä yhtämittainen valvominen ja vierailulla käyminen ilta-aikaan kuitenkin saivat tytön niin ylikierroksille, että tarvittiin molemmat vanhemmat rauhoittamaan tyttöä nukkumaan. Ei tällaista usein tapahdu, tyttö kun on pääasiallisesti varsin kiltti ja rauhallinen, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja kyllä äidin sydämeen ottaa pahasti tytön lohduton itku. Siinä jäivät neuleet ja Lost-sarja niille sijoilleen. Saatiinhan se tyttö siitä sitten nukkumaan ja mies otti Lostin lopun nauhalle (tai no, digiboksin kovalevylle, mutta kuka näistä teknisistä termeistä), joten en vielä tiedä, mitä mieltä tuosta paljon mainostetusta sarjasta pitäisi edes ensimmäisen osan perusteella olla. Täydelliset naiset oli minulle täydellinen pettymys, tulisipa tästä edes seuraamisen arvoinen sarja. Tällä hetkellä en seuraa aktiivisesti kuin oikeastaan CSI:tä ja Frasierin uusintoja.

Vaaleansininen mohairjakku ei sen sijaan ole edennyt yhtään. Mutta niin pelkäsinkin, kun takakappaleen, joka on tällaisen kokemattoman neulojan mittakaavassa aika iso kappale tuollaiselle normaalipaksuiselle langalle, mallineule on yksinkertaista kolme kerrosta sileää ja yksi kerros nurjaa. Pitsi- ja muissa kuvioissa sentään aina se "teenpä vielä tämän kuvion loppuun" kannustaa eteenpäin. Etukappaleissa olisikin sitten sitä kuviotakin, mutta ensin pitäisi saada takakappale valmiiksi. Tosin ainakin minua tämä järjestys kannustaa, jos tylsempi osa jäisi viimeiseksi, koko työ voisi jäädä siitä kiinni.

Täällä muuten näyttää ulkona aivan keväältä. Aurinko porottaa kirkkaasti ja sulava lumi juoksee vesipisaroina pitkin parvekelasia. Katolta putoaa lunta ja lämpötila on nollan vaiheilla. Mutta nyt on vasta tammikuu, joten ihan liian aikaisin tämä lupaus tulee, kyllä se siitä taitaa väistämättä vielä talveksi muuttua :) Mutta en valita, kyllä auringonpaiste aina piristää päivää.

Huovutettu musta myssy

Myssy on nyt valmis tai ainakin melkein. Toivoisin oppivani vähän neulahuovutusta, että voisin tehdä tähän jonkun kivan koristeen, sillä suoraan sanottuna yksivärinen musta myssy muistuttaa tällä hetkellä jossain määrin ratsastuskypärää :) Myssy jäi myös hiukkasen löysäksi, mistä syystä pohdin jo sen pyöräyttämistä vielä kuudessakympissä. Päätin kuitenkin, että ainakin tällä erää myssy saa jäädä tällaiseksi, sillä löysyydestä on se etu, että hiukset eivät ihan täysin lyttäänny alla. Myssy on kuitenkin riittävän sopiva, jotta se pysyy hyvin päässä eikä tuuli pääse varmaankaan sinne väliin.

Ideahan myssyyn tuli Syystunnelmia ja joulun odotusta -kirjasta, missä oli tämäntapainen huovutettu myssy Tovesta. Koska tämä on kuitenkin niin pertti perusmalli ja koska sovelsin ohjetta eri langalle ja muutenkin jonkun verran, en varmaankaan riko kenenkään tekijänoikeuksia kertomalla, miten tein myssyn. Jos joku kokee tekijänoikeuksiaan loukatun, ottakoon yhteyttä osoitteeseen zininen(at)kuumaposti.com (kuumapostin tilalle hotmail, niin tulee perille).

Tässä ensin kuva myssystä ennen huovutusta. Myssy on neulottu sileänä neuleena niin, että ensin neulottiin läpät erikseen jättäen silmukat odottamaan (niitä ei siis päätelty) ja sitten luotiin pyöröpuikolle loput myssyn silmukoista poimien myös läpistä silmukat. Lankana Fritids ja puikkoina 6 mm:n sukkapuikot, joilla neuloin läpät, ja 6 mm:n pyöröpuikko (80 cm, oli ihan ok, vaikka oli näin pitkä, lopun kavennyksissa vaihdoin sukkapuikkoihin). Läpät aloitin 6 silmukalla ja lisäsin joka toinen kerros silmukat molemmissa reunoissa, kunnes silmukoita oli 24. Pyöröpuikolle poimin läppien 2*24 silmukkaa ja eteen lisäksi 48 silmukkaa ja taaksen 14 silmukkaa lisää. Kun korkeus edestä keskeltä oli 19 cm, aloitin kavennukset jakamalla silmukat kymmeneen "säteeseen" ja kaventaen jokaisesta kerran kaksi oikein yhteen jättäen väliin ensin kolme kertaa kolme normaalia kerrosta, sitten kerran kaksi välikerrosta ja siitä eteenpäin joka toinen kerros. Kun silmukoita oli 10, vedin langan läpi ja kiristin. Myssyn korkeus edestä ennen huovutusta oli 33,5 cm ja ympärys läppien yläpuolelta 106 cm. Läppien leveys oli 22 cm ja korkeus 13 cm.

Tässä sitten sama myssy kahden 40 asteen kirjopesussa pyöräytyksen jälkeen. Lanka huopui erittäin hyvin, myssystä tuli lähes sentin paksuinen :) Eikä silmukoita erota käytännössä lainkaan. Huovutuksen jälkeen mitat olivat korkeus edestä 21 cm, ympärys läppien yläpuolelta 71 cm (ulkomitta), läppien leveys 15 cm ja korkeus 7 cm. Tosin noita läppiä venyttelin vähän sivusuunnassa lyhyemmiksi ja leveämmiksi, koska ne olivat mielestäni niin mukavamman näköiset. Siksi noiden huovutettujen mittojen suhde ei noiden osalta ole ihan sama kuin muut mitat. Kuten sanottu, vähän tuo jäi löysäksi, mutta ajattelin ainakin aloittaa käytön näin. Voihan sitä sitten rääkätä lisää, jos siltä tuntuu. Eikä se nyt päästä putoa ja tosiaan ehkä kampaus (jaa mikä? ;) säilyy vähän paremmin.

Koska tuosta edellisestä kuvasta näkyy mittakaava, mutta ei kovin hyvin myssyn malli, tässä hieman epäonnistunut kuva, josta kuitenkin näkyy mielestäni tuo malli paremmin. Luovalla neulojalla talouspaperirulla esittää pään virkaa ;) Kuten sanottu, malli muistuttaa hiukkasen ratsastuskypärää, varsinkin, kun hatusta tuli niin paksu. Mutta ihan kiva se on ja varmasti tulee käyttöön. Etureuna huopui vähän rullalle, kuten pelkäsinkin, mutta se oli mielestäni aika hauskan näköinen, joten en alkanut sitä siitä veistellä auki. Ja jos osaisi neulahuovutuksella joku päivä askarrella tähän jonkun koristeen, siitä voisi tulla viel vähän naisellisempi. Meinasin ratketa, kun näin täällä melkein samanlaisen pipon miehellä, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole liian samanlainen :) Mallista vielä sen verran, että ensi kerralla laittaisin ehkä vähän enemmän silmukoita tuonne läppien väliin taakse ja vastaavasti vähän vähemmän eteen, sillä kiva tuo on noinkin ja läpät tulevat hyvin korville, mutta jotenkin mallimielessä ne ovat minun makuuni ihan hiukkasen turhan takana.

Kaiken kaikkiaan oikein positiivinen ensimmäinen neulehuovutuskokeilu. Minullahan on se vauvanpeitto työnalla, mutta varmasti tulee jatkossakin tehtyä vastaavia. Fritidsistä tuli oikein mukavaa huovutettuna, lämmintä ja kivan pehmeää (ei nyt mitään superpehmeää toki), ei ollenkaan sellainen peltimäinen kuin jotkut huovutetut jutut.

Huovutusstatus ja muuta

Jäipä tuossa edellisessä postauksessa kertomatta, mistä nuo langat meille muuttivat :) Eli Cantot ja Butterflyt poimin Aili Jokiselta, Tennesseet ovat kotoisin Vapaa Valinnasta ja Tusshenat olin tilannut toki jo vuodenvaihteessa Seasonstoresta. Jälkimmäisen kanssa ehdin jo vähän pelästyä, että olinko ehtinyt lähettää rahat väärään osoitteeseen tai jotain vastaavaa, kun odottavan aika oli niin pitkä. Kävi ilmi, että jostain syystä sekä rahojen saapuminen tilille että postin kulkeminen olivat kestäneet hieman normaalia pidempään.

Kun sain lauantai-iltana huovutusmyssyn neulonnan valmiiksi, piti tietysti aloittaa uusi työ, jotta keskeneräisten töiden määrä pysyisi vakaana. Nyt otin työnalle mekon pikkutytölle. Lankana on Tennessee ja tarkoitus olisi tehdä hihaton mekko, jotta alla voisi sitten pitää säänmukaisia varusteita. Inspiraatio on lähtöisin pikkutytön mansikkamekosta, jonka bongasin taannoin jostakin blogista, mutta tietenkään en löytänyt sitä enää mistään, mutta idea oli niin kiva, etten malttanut siitä luopua. Niinpä sävellän nyt sitä mukaa kuin homma etenee - saapi taas nähdä mitä tästä sitten tulee. Tänään jouduin jo purkamaan kahden päivän työn, kun sileä oikea alareuna kiersi niin pahasti. Olisihan minun pitänyt tämä arvata, mutta kun kirjoista ja lehdistä kaivamissani inspiraatiokuvissa ei sellaista efektiä näkynyt. Saisihan sen varmaan sitten viimeistelyvaiheessa aika hyväksi, mutta valmista oli niin vähän, että ajattelin, että parempi harmitella nyt kuin sitten hameen ollessa valmis. Nyt tein helmaan oikean kerroksen, nurjan kerroksen, oikean kerroksen ja vielä kerran nurjan kerroksen ja nytpä ei kierry enää ja on oikeastaan aika kivannäköinenkin.

Mustan myssyn ehdin jo pyöräyttää kerran 40 asteen kirjopyykkiohjelmalla ja kivasti oli huopunut, mutta vähän liian iso vielä, joten laitoin samalle ohjelmalle uusintakierrokselle. En uskaltanut laittaa ainakaan vielä kuumemmalle, kun ei ollut niin paljon liian iso enää. Toivottavasti ei huovu liikaakaan, jotta saisi ainakin venyttelemällä sopivaksi. Ihanan paksulta tuo tuntui, se kun olisi ollut viikonloppuna päässä!

Blogilista.fi:n käyttäjille vielä

Eli laitoin nyt tuon blogilista.fi:n linkin osoittamaan tänne, aiemmin se osoitti sinne vuodatukseen. Siksi blogi näyttää erilaiselta ja vanhat postaukset puuttuvat, mutta tuon ekan postauksen linkistä niitä pääsee lukemaan, jos ja kun vuodatus on taas pystyssä.

Niin ja en ole idiootti, mutta en jaksanut enää tänään alkaa siivota tuota sidebaria. Tämä on ollut tarpeeksi suurten koettelemusten päivä jo siitä syystä, että tämä blogien lukeminen ja kirjoittaminen on tökkinyt ;)

Minäkö addikti?

Olen nyt odotellut pitkin päivää, että pääsisin vuodatus.netin blogiini, mutta ei onnistu. Olen
tuskaillut, kiemurrellut ja klikannut linkkiä varmaan kymmeniä, ellen satoja kertoja. Ei mitään tulosta. Mitä tekee muutamassa viikossa blogikirjoitukseen koukuttunut ihminen? No, luo tietysti itselleen uuden blogin! Minäkö addikti, no ee-en ;) Eli olen tulossa täältä: http://www.zininen.vuodatus.net/ ja taidan jatkaa tällä puolella sikäli kuin tämä yhteys toimii paremmin. Harmi, olisi tehnyt mieli käyttää suomalaista versiota, jossa ohjeetkin ovat suomeksi, mutta vierotusoireet olivat aivan liian pahat.

No, ei siinä vielä mitään, ettei päässyt itse postaamaan mitään, mutta kun ei päässyt lukemaan monien suosikkilistalaisten blogejakaan! Tämähän aiheutti jo sen verran pahoja tärinöitä, että mies sanoi, etten olisi armeijassa pärjännyt, kun ei pääsisi nettiin, kuten joillain nykyään kuulemma on ongelmana. Myönnetään, aika pahaksihan tämä on päässyt... Mitäkö minä sitten tein? Oli tietysti pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja neuloa :)

Sain viikonloppuna huovutusmyssyn neulomisen loppuun, mutta en ole vielä uskaltanut laittaa sitä pesukoneeseen, rimakauhua tämä kai on. Laitan sitten ennen ja jälkeen kuvat, kun saan molemmat. Saa nähdä, onko myssy sitten minun kokoani vai pikkutytön vai onko se peräti patalapuksi umpeutunut. Ajattelinkin, että olisi hyvä tehdä huovutus miehen ollessa kotona, jos joudumme vaikka linkkuveitsen käyttöön, minä kun olen aika varautunut noinkin pahojen teräaseiden kanssa.

Jottei tämä uusi blogi alkaisi täysin vailla kuvia, niin tässä viime viikon hankintoja eli:

- Sandnes Cantot (luonnonvaalea ja musta) huovutusharjoituksiin
- Novita Butterflyt 4 valkoista ja yksi vaaleansininen muuntautuvat ehkä joskus topiksi minulle ja 2 vaaleanvihreää ovat yllätysprojektiin, joka on vielä hys-hys
- valkoinen ja poistoroosa (kolme kumpaakin) Novita Tennesseetä johonkin ihanaan pikkutytölle, vielä en tiedä tarkalleen, mutta näen ehkä vaaleanpunaisia sydämiä valkoisella pohjalla tai ehkä raitoja sekä toisinpäin
- ihanat Tusshenat eivät ole vielä kertoneet, mitä niistä tarkalleen ottaen tulee, vaikka olen niitä silitellyt ahkerasti. Pinkkiä on riittävästi vaikka paitaan tai takkiin, petroolinsinistä on 4 ja harmaata 3, niin, hmm... mitähän nuo nyt sitten ovat, kun ne eivät ole keriä eivätkä oikein vyyhtejäkään, puntteja? ;)