Välineurheilija ratsastaa auringonlaskuun

Tunnustetaan, olen aina ollut välineurheilija, kaikessa. Kun harrastin lapsena balettia, odotin kuumeisesti, että pääsin "isojen tyttöjen" ryhmään, jossa esiintymisasuna oli ihana, kiiltäväpintainen valkoinen balettipuku ja pöyheä tutuletti (vai mikä se tylliunelma mahtoikaan olla). Ja tietysti satiinipintaiset kärkitossut. Vuotta myöhemmin balettiohjaaja meni sanomaan minulle jotenkin pahasti ja siihen loppui baletti, ei auttaneet enää rimpsut eivätkä mitkään.

Jokunen vuosi myöhemmin aloin lasketella. Tietenkin minun piti saada heti toisena talvena uusi lasketteluhaalari, kausikortti ja omat, uudet sukset. Sen talven laskinkin ahkerasti, mutta seuraavana talvena käynnit harvenivat ja parin vuoden päästä harrastus vaihtui uusiin. Haalarista sentään oli iloa ulkoilussa myöhemminkin, mutta sukset myytiin pilkkahinnalla eteenpäin vuosien varasto-odotuksen jälkeen. Voisin valitettavasti jatkaa listaa loputtomiin kertoen esimerkkejä harrastuksista, joita "ei ole voinut harrastaa ilman kunnon välineitä". Ja jotka ovat lopahtaneet nopeammin tai hitaammin välineiden hankinnan jälkeen.

Tämän taustan tietäen ei ehkä ole niin vaikea ymmärtää yhtäkkiä puhjennutta lankaostoaddiktiota eikä sitä, että välineiden pitää olla muutenkin kunnossa tässäkin harrastuksessa. Niinpä tilasin itselleni niitä ruusupuupuikkojakin. Ja kyllä täytyy sanoa, että ah ja voih. Panostin nimenomaan sukkapuikkoihin (no, yhdet suoratkin tilasin kokeeksi), sillä kuten joku on voinut ainakin rivien välistä lukea, sukkien neulominen ei ole mitään lempipuuhaani eikä viidellä puikolla neulominen muutenkaan. Niinpä ajattelin lahjoa itseäni vähän paremmilla sukkapuikoilla, jos homma ei sitten maistuisi niin tervalta - puulta ei taida tässä yhteydessä olla oikea termi :) Oikeassa olin, nämä ihanat puupuikot eivät narise (korkeintaan niiden käyttäjä) ja ne tuntuvat niin ihanilta ja kevyiltä kädessä. Ja mikäs se tuossa kuvassa ratsastaa näillä uusilla puikoilla ja vaaleanpunasävyisellä Nalle Colorilla ellei aluillaan oleva kotitöppösen tekele? Kuka se sanoi, ettei vähään aikaan sukkia? Ja että Novitan pinkkisekoitukset eivät ole oikein mieleen? No, eivät ne olekaan, mutta ehkä minulla on joku söpöilykausi meneillään, kun tästä piti saada kotisukat ja kai ne kotona menevätkin, jos kukaan ei näe :)

Nyt vain pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin ja toivon, että tämä neuleharrastusinto ei mene ohi, ennen kuin kaikki lankakaapin langat ovat muuttuneet valmiiksi neuleiksi :)