Huivi huivista

Olympialaisten jälkeenkin tuntuu olevan elämää. Onnittelut kollektiivisesti kaikille neuleolympialaisissa kultamitalin Suomeen tuoneille, noissa urheiluolympialaisissa kun jäi se kulta saamatta. Jääkiekkofinaalista täällä toivutaan edelleen.

Mutta vaikka en ole ehtinyt viikonlopun tuoksinassa kirjoittelemaan tilannestatusta, niin jotain on sentään tapahtunut. Tämä huivi nimittäin tuli valmiiksi ja toimitettiin Lahjan Saajalle, joka vaikutti tyytyväiseltä lahjaansa, koska huivi on ollut jo käytössäkin. Tämä on tehty Modan 5/2005 -ohjeella Idéna Mohair Luxista. Ohjeesta poiketen käytin 8 mm:n puikkoja ja lisäsin kaksi silmukkaa. Pienemmistä puikoista huolimatta (ja tuskin pelkästään kahden lisäsilmukan vuoksi) huivin leveydeksi tuli noin 28 cm ohjeen 22 cm:n sijaan. Pituutta sen sijaan yhdestä kerästä ei tullut läheskään luvattua, ostin toisen kerän ja jatkoin siitä noin 30 cm + hapsut. Yhteensä lankaa meni noin 1,5 kerää eli noin 75 g. Huivi tosin tuntuu käytössä venyvän, joten olisiko tuo Modan mitta mitattu venytettynä. Tätä huivia oli oikein mukavaa neuloa, vaikka neulemalli olikin yksinkertainen, sillä lanka oli aivan ihanaa ja työ edistyi nopeasti.

Vastaavasti sitten aloitin mini-Clapotista. Huomasin heti alkumetreillä, että minulla on tätä teräksenharmaata Tusshenaa yksi vyyhti vähemmän kuin olin muistanut ja että täysilevyisenä Clapotiksena se ei riitä mihinkään. Niinpä tein huivista ennen purkuja 28 cm leveän, silmukoiden purkaminen tuntuisi levittävän huivia hieman. Ainakin minusta pitkä ja kapea huivi on vähemmän paha kuin leveä ja liian lyhyt. Nyt jännittää kovasti, miten pitkälle lanka riittää näinkän. Jos näyttää oikein pahalta, pitää harkita lisälangan tilaamista - siis jos sitä on vielä saatavilla. Toisaalta en viitsisi varalta lähteä tekemään lisätilausta, jos lanka riittäisi edes jonkinmoiseen huiviin, kun pienellä jämäpätkällä ei sitten taas taida tehdä mitään.

Aivan ihanaa lankaa tämä Tusshena on neuloa, mutta kuten pelkäsin, silmukoiden purku ei ole suurta juhlaa. Vaikka lanka vaikuttaa enimmäkseen silkkiseltä, siinä on kuitenkin mohairkarvaa, joka tarttuu toisiinsa neulepinnassa kuten vain mohair voi. Eli silmukat eivät kyllä ihan itsekseen purkaudu, mutta kynsisaksien kanssa silmukat saa purettua aika kivuttomasti. Olen purkanut silmukoita aina muutama kerros pudottamisen jälkeen, koska kaikkien silmukoiden pudottaminen kerralla voisi alkaa käydä työstä. Maximum respect vaan sille neulojalle, joka oli tekemässä Clapotista mohairlangasta (en muista, mistä blogista bongasin), aika homma noiden silmukoiden purkamisessa varmasti on, mutta toisaalta lopputulos on varmasti aivan ihana. Minä kyllä päätin, että jos vielä teen täysikokoisen Clapotiksen, niin langassa ei kyllä sitten enää ole mohairia :)

Ai niin, sen verran raporttia, että tätä neuletakkia ei tule, ei ainakaan nyt. Nyhtäisin tästä työstä puikot tuohon Clapotikseen, kun totesin, että neuletakki ei ole kauheasti edistynyt. Se johtunee siitä, että a) koko epäilyttää, b) mallin sopivuus omalle vartalotyypille epäilyttää ja c) edellä mainituista johtuen aloittelevaa neulojaa huolettaa sitoutuminen pitkäaikaiseen neuleprojektiin, jonka lopputulos voi olla niin sanottua kaapin täytettä. Tarkoitus olisi purkaa tekele, jos mohair vain suostuu suosiolla purkautumaan. Jos ei, niin olkoon :)