Meritähti ja lisää vettä

Taas on koruja syntynyt. Tai tämä ensimmäinen on oikeastaan jo vanha tekele, mutta on jäänyt lisäämättä tänne blogiin ja kun on kuitenkin yksi omista arkisuosikeistani, niin laitetaan tämä nyt tänne myös.


Pahoittelen huonoa kuvaa, mustan, harmaan ja hopean yhdistelmän skannaaminen ja kuvaaminen on "hieman haastavaa". Kyseessä on siis vaijerikoru, jossa vaijeriin on kiinnitetty kiinnityshelmillä ryhmä litteän neliön mallisia mustia onyxejä, pyöreitä lumihiutaleobsidiaaneja, pieniä hopeahelmiä sekä pari kirkasta Swarovski-biconia. Toimii hyvin mustavoittoisen vaatekaappini kanssa, joten on ollut ahkerassa käytössä :)



Tässä sitten taas vähän erilainen, mutta myös paljon käytössä ollut koru. Tämän postauksen teema näyttäisi olevan "paljon käytetyt korut, huonot kuvat". Tässä olen siis yksinkertaisesti pujottanut hopealangasta, Swarovskin AB-pinnoitetusta, kirkkaasta meritähtiriipuksesta ja pienestä, kirkkaasta Swarovski-biconesta vääntämäni riipuksen nahkanauhaan. Erityisen ylpeä (ehkä syyttä? ;) olen noista liukuvista solmuista, jotka tein ihan ensimmäistä kertaa ihan netistä löytämieni ohjeiden perusteella ja toimivat oikein hyvin. Riipuksen rakenne näkyy vähän huonosti, mutta kyseessä on yksinkertainen kierretty silmukka (mikähän se virallinen termi sitten onkin), jossa on keskellä pieni bicone. Pienempi lenkeistä on pujotettu nauhaan ja isompi meritähteen. Valitettavasti onnistuin raapaisemaan hopealangan päällä pienen palan tähden taustapinnoitteesta irti, mutta ei sitä kukaan huomaa, kunhan ette kerro ;) Tähti välkkyy auringonpaisteessa todella ihanasti, mutta sen saatte vain kuvitella, koska skannaus- ja valokuvaustaitoni eivät riitä sen ikuistamiseen.


Tämä koru meni kaveriksi tehdyn rannekorun kanssa lahjaksi yhdelle ihanalle pikkuneidille. Koru on tehty nuorta käyttäjää silmällä pitäen: kaksi välirengasta antavat periksi, jos koru sattuu jäämään johonkin kiinni, lasihelmet on pujotettu tukevasti vaijeriin, joten katkeamisen ei pitäisi olla ongelma ja riipus on kiinnitetty lukkoon, joten korua voi käyttää sen kanssa tai ilman. Riipus on väännelty hopealangasta ja foliohelmestä. Lahjaan kuului myös ikivanhasta Novita-neuleet(?) -lehdestä löydetyn ohjeen mukaan tehty pörrölaukku; ohjeessa oli käytetty Sandnesin Funnya, mutta löysin Schachenmayr Nomottan vastaavasta Braziliasta söpön vaaleanpunaisen värin ja käytin sitä. Laukku jäi valitettavasti ikuistamatta.


Sitten tällainen "halpistoisinto" aiemmasta vesiaiheisesta kaulakorusta. Hain petroolinsiniselle paidalle korua ja vesikoru olisi sopinut muuten, mutta siniset kristallit olivat liian kirkkaansinisiä. Niinpä väänsin toisinnon petroolinsinisistä lasihelmistä (hassua kyllä sekä alkuperäisen korun Swarovskit että nämä olivat värinimeltään Capri Blue, mutta tämä sininen on selvästi murrettu petroolin suuntaan ja sopi paitaan loistavasti), Superior Crystal -kristalleista sekä tavallisesta kirkkaasta koruvaijerista. Lukko ja kiinnityshelmet ovat hopeaa. Ja niin olin valmis lähtemään - ok, mies ja tyttö joutuivat ehkä vähän odottamaan, mutta olimme ajoissa sunnuntailounaalla :)


Ja sokerina pohjalla, vaikkei kuva ehkä taaskaan ole paras mahdollinen... Tämän korusetin pyörittelin juhlamekon kaveriksi 0,8 mm:n puolikovasta hopealangasta ja kirkkaista ja akvamariinin värisistä Swarovski-kristalleista. Varsinkin nuo isot cosmic-malliset kristallit sekä kaksi 8-millistä kirkasta biconea hohtavat valossa ihanasti ja tästäkin tulee ihan vesi mieleen - ja välillä on ollut ihan pakko vain hypeltää kaunista korua, vaikkei työstö ehkä korusepän hyväksyntää saisikaan ;)

Ai joo, olenhan minä muutakin neulonut kuin sen laukun... Heh-heh, yritin neuloa Novitan Teddystä sen Maddaleenan edustuskelpoisen myssyn. Sanotaanko vaikka, että minun myssystäni ei tullut edustuskelpoista: ei mahdu isoon päähäni ja reunojen yhdistäminenkään ei taitaisi saada kymmentä pistettä, taisin kääntää sauman silmukoiden poimimisen jälkeen väärin päin. Tytölle myssy on aivan liian iso, joten tästä tuli minun ensimmäinen virallinen "tosiepäonnistumiseni" neulomisen saralla. Mitä sille tekisi, ei sitä viitsisi roskiinkaan heittää, mutta ei toisaalta myöskään pyörittää silmissä muistuttamassa epäonnistumisesta :) Teddy ei myöskään tunnu olevan mukavaa lankaa purkaa. Jään miettimään vaihtoehtoja...