...niin paljon malleja, niin vähän aikaa

Kuullostaako tutulta? Edellisen kerran teema siis tavallaan jatkuu, vaikken ole uusiin lankoihin langennutkaan.

Kävin tänään ostamassa pikkutytölle kirjan ja jotenkin huomasin kirjakaupasta tarttuneen mukaan myös Stanfieldin ja Griffithsin Neulojan käsikirjan. Ostos oli täysi heräteostos, kirja huuteli hyllyltä minulle niin kovasti, etten voinut jättää sitä sinne :) Mutta eipä ollut tällä kertaa yhtään huono heräteostos, sillä kirjasta löytyy valtava määrä erilaisia pintaneulemalleja. Toki minä sitä kaupassa jo selasin, en minä nyt sentään sikaa säkissä ostanut. Ostin aiemmin Stitch'n bitch -kirjan ja tykkäsin siitä, vaikken löytänyt sieltä ainakaan vielä ihan suoraan toteutettavia malleja, sillä siellä on perusasiat kuvattu hyvin ja se sisältää muuten mukavaa luettavaa. Tässä kirjassa ei siis sen sijaan ole mitään vaate- tms. ohjeita, vaan mallineuleita, mallineuleita ja mallineuleita. Sain vaikka miten monta visiota huiveihin, neulepaitoihin ja muihin - ja positiivista tässä on se, että niihin visioihin voi käyttää noita kaapista löytyviä lankoja :) Makuja on toki monia, mutta minä kyllä tykkäsin tämän kirjan malleista, ulkoasusta, tavasta jolla asiat on selitetty sekä kattavasta symboliluettelosta, joka varmasti auttaa myös joidenkin vieraskielisten ohjeiden tulkinnassa. Tuossa jo reilun tunnin selasin kirjaa innoissani ja totesin, että tällainen kirja on kyllä hyvä löytyä ihan omasta hyllystä. Jos olisi ollut pakko valita tämän ja Stitch'n bitchin välillä, niin olisin kyllä päätynyt tähän, mutta onneksi nyt on molemmat :)

Sukkasillaan-kirja on ollut minulla lainassa kirjastosta ja siihen olen ollut aika pettynyt. Olen erittäin tyytyväinen, etten mennyt sitä ostamaan. Minä en pidä yhtään tuomitsevasta ja alentuvasta kirjoitustyylistä (tunnen, että koko ajan pitäisi pyydellä kirjoittajalta anteeksi, että olen nyt päättänyt poiketa ohjeesta) enkä kerta kaikkiaan löytänyt kirjasta yhtään sellaista sukkamallia, joissa olisi ollut jotain sellaista uutta, että olisin kokenut jonkun ahaa-elämyksen tai täytyy tehdä -olon. Ja tämä siitä huolimatta, että nyt jos koskaan sormet syyhyäisivät sukkalankoihin, kun jalat palelevat pakkasen paukkuessa ulkona.

Pikkutytön mansikkamekkoa on nyt valmiina reilu 15 cm helmasta. Lähes toinen mokoma pitäisi kai vielä tehdä helmaa (en ole vielä ihan tarkkaan laskenut sopivaa helman mittaa, kun minulla ei ole varsinaisesti mallia tälle työlle) ja sitten voisi kavennella ja siirtyä yläosaan. Mallineule on ihan helppo ja onneksi sopii myös puuvillalle, vaikka nappasin sen villaneuleesta, mutta mekko etenisi paljon nopeammin, jos käyttäisin neulomiseen kaikki ne hetket, jotka luen muiden neuleblogeja ;)

Jälkilisäys: se huovutettu musta hattu osoittautui kuitenkin liian löysäksi tosikäytössä. Niinpä pistin sen eilen vielä kerran 60 asteen kevytohjelmalle pyörimään ja nyt se on täynnä NYPPYJÄ - voi harmin paikka! Koko on tosin parempi, vaikka ehkä normaali kuudenkympin ohjelma olisi ollut vielä parempi eli ihan vähän saisi vielä kutistua. No, eiköhän siitä vielä hyvän saa, täytyy yrittää saksilla tai villaharjalla pahimpia nyppyjä, niin eiköhän sillä kelpaa taas kulkea.