Huivihulinaa

Ensiksikin paljon kiitoksia kommenteista. Kyllähän sitä jollain tasolla tietää, ettei sitä ole yksin tämän tilanteensa kanssa, mutta kyllä se helpottaa, kun joku ilmaisee asian suoraan. Olen jo pidempään miettinyt, mihin asti lähipiirin voi olettaa kuuntelevan ymmärtävinä. Kai heilläkin joskus tulee kyllästyspiste täyteen, vaikka ihanasti ovatkin jaksaneet kuunnella tätä arpomistani.

Mutta sitten niihin aikaansaannoksiin. Tämä pikkuneule on jo keväältä, mutta tämä on todella kiva ja oli varsinkin keväällä kovassa käytössä. Eli pikkutytön kaulahuivi Novita Bambusta. Neulottu ihan aina oikealla pitkän reunan suuntaisesti päissä kaventaen. Söpö, kuten käyttäjänsäkin.

Sitten kaulahuivi itselleni. Malli on Haruha-huivi, jonka löysin Ravelrystä. Lanka on ihanainen Manos del Uruguay Silk Blend. RAKASTAN tätä lankaa ja väriä.

Ja vielä mallineule ja ihanainen lanka tarkemmassa tarkastelussa. Saa nähdä, millaiseksi tämä menee käytössä. Lorna's Laces Lion and Lambistä tekemäni Clapotis on mennyt kovassa käytössä aika nuhjaiseksi, ihan kuin silkkikuitu olisi lähtenyt karkuun. Saa nähdä, miten tämä kestää käyttöä.

Pienen tytön syys-/talvihuivi Sirdar Peru Naturals. Malli omasta päästä, päissä kapeat solmimiskaistaleet helmineuletta ja keskellä kaksi kerrosta sileää - kaksi kerrosta nurjaa -neuletta. Huivi toimii hyvin niin, että keskikohta tulee eteen ja päät kierretään niskan takaa eteen ja kapeat osat solmitaan eteen. Huivi on mukavan joustava ja lämmin.

Koruosastosta on tullut otettua huonosti kuvia, mutta tässä yksi ihanuus, joka ei tosin paljasta ihanuuttaan tässä nolon huonolaatuisessa kuvassa. Tai siis turmaliinin ihanaiset värit eivät pääse näin alkuunkaan oikeuksiinsa, mutta peruspujottelukorun idea tulee varmaan ilmi.

Kriisin kynsissä

Tämä on vähän erilainen blogipostaus. Edellisestä on aikaa eikä tässä ole yhtään mitään käsitöistä. No, melkein yhtään mitään.

Olen ollut tässä melkoisen kriisin kynsissä jo pidempään, ehkä jo vuoden, parikin. En tiedä, onko tämä myöhästynyt kolmenkympin kriisi vai etuajassa tullut neljänkympin kriisi. Kaikki on hyvin, ehkä liiankin hyvin, mutta en saa kiinni siitä kuuluisasta punaisesta langasta, joka ikään kuin toisi esille tämän kaiken mielekkyyden ja tarkoituksen.

Suurimmat syntini ovat:
- Aikaansaamattomuus. Olen aikonut lähettää ystävälleni sähköpostia vuoden alusta lähtien. Olen aikonut järjestää tapaamisen useammankin ystävän kanssa useita kuukausia, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Miksikö? Olenko niin tehokas ja kiireinen, että aika ei riitä? Ei. Ei todellakaan. Huomenna tai ensi viikolla on vain aina niin paljon parempaa aikaa asioiden hoitamiseen.
- Huolehtiminen. Olen huolissani koko ajan, kaiken aikaa. Kaikesta mahdollisesta. Eniten pelkään tietenkin, että Lapselle tai Miehelle tapahtuu jotain ikävää. Pelkään että muille läheisille tai itselleni tapahtuu jotain ikävää. Olen huolissani siitä, olenko oikeassa työssä, ja huolissani, jos minut irtisanotaan siitä. Olen huolissani siitä, mitä tästä pörssisyöksystä seuraa reaalitaloudelle. Olen ajoittain huolissani siitä, pysynkö järjissäni, jos jokin ei muutu.
- Alisuorittaminen. Minä olen aina ollut kunnianhimoinen ja tunnollinen perfektionisti. Olen aina tehnyt sen, mitä täytyy ja vielä enemmän. Ja olen tehnyt kaiken, niin töissä kuin yksityiselämässäni, koko sydämestäni. Nyt päästän itseni liian helpolla monella elämänalueella eikä se tunnu hyvältä itsestänikään. Työsuorituksessani ei varmasti ole valittamista, mutta välillä mietin, haluaisinko olla naimisissa itseni kanssa. Tai haluaisinko itseni äidikseni. Lapsi, Mies ja Minä olemme elämäni kolme ylivoimaisesti tärkeintä ihmistä, miksi minusta jatkuvasti tuntuu, että en pysty antamaan meille parasta itsestäni, vaikka miten yrittäisin? Vai enkö yritä tarpeeksi tai oikein? Vai yritänkö liikaa? Odotanko liikaa?
- Tavoitteettomuus. Minusta tuntuu, että en osaa määritellä, mitä haluan. Siitä, etten tiedä, mitä haluan, seuraa se, etten koskaan saa sitä. Siitä taas seuraa se, että mikään ei oikein kunnolla innosta. Mistä varmaankin seuraa se, että se lanka on hukassa.

Minä itse taas hukun lankaan. Ja helmiin. Muuton yhteydessä hahmotin konkreettisesti, miten paljon minulla on käsityömateriaalia ihan kotivarastossa. Rouva ottaa vain puikot tai pihdit käteen ja alkaa väntää. Jospa tämä tilanne tästä lähtisi purkautumaan, kun pistää itsensä tekemään edes jotain vapaa-ajallakin. No, olen minä jotain tässä viime aikoina saanut aikaiseksi, mutta nyt pitäisi vain saada aikaiseksi niiden valokuvaus ;)

Kyllä tämä tästä. Huomenna on uusi päivä, mutta elämä on tänään.

Kesän helmisatoa

En näköjään kerta kaikkiaan saa päivitettyä tätä blogia säännöllisesti, joten nyt lupaan, että en lupaa sen suhteen enää yhtään mitään. Sen sijaan tässä valikoituja otoksia siitä, mitä hiljaiselon aikana on korurintamalla syntynyt (muista käsitöistä ei valitettavasti ole tullut napsittua kuvia yhtä ahkerasti).

Ensimmäisenä hopearenkaista kasattu, lahjaksi annettu japanilaisvaikutteinen kukkaranneketju Irene From Petersenin ohjetta mukailleen. Kuva on valitettavan huono, mutta koska ketju ehti päätyä uudelle omistajalleen ennen kuin huomasin ongelmat, ei asia valitettavasti ole autettavissa.

Sitten rippilahjakoru, jolle kävi vähän samalla tavalla eli oikein onnistunutta kuvaa ei jälkikäteen löytynyt eikä koru ollut silloin enää minulla, vaan lahja oli jo annettu minulle hyvin tärkeälle kesän rippilapselle. Tämä koru on tehty ruusukvartsihelmistä, Swarovskin kristalleista, balin hopeahelmistä sekä hopealangasta. Edessä näkyy ensimmäinen itse juottamani lukko, jonka olen kehdannut antaa pois, tähän asti olen itse tehtyjen lukkojen osalta harrastanut lähinnä S-lukkoja. Ketjua voi käyttää joko näin erillisellä lukolla kiinnitetyllä riipuksella tai ilman tai sitten ilman riipusta lukko takana.

Lahjasarja jatkuu, tässä aiemmin tekemääni howliittikaulakoruun rannekoru ja korvakorut. Valkoista howliittia, balin hopeahelmiä ja hopealankaa. Jopa korvakorukoukut spiraaleineen ovat omaa tuotantoa, kuvakulma peittää armeliaasti sen, etteivät koukut ole ihan täsmälleen saman malliset.

Läheiselle häihin tehty koru, ruusukvartsia ja hopealankaa. En ollut tyytyväinen korun saajan ensimmäiseen koruvalintaan (minun aiemmin tekemäni koru, mutta ei minusta oikein sopinut asuun), joten tein sitten uuden tilalle. Isot ruusukvartsihelmet tulivat Satuhelmestä kaupanpäällisinä kesäkuun (?) erikoistarjouksen aikaan. Helmet olivat näyttäviä, mutta eivät superlaadukkaita (mistä syystä niitä ilmeisesti annettiinkin pois): yksi helmi hajosi pienestä kosketuksesta pöytään jo tekovaiheessa. Arkikoruksi tästä ei siis ole, mutta hyvin pidettynä varmaan vielä palvelee jatkossakin.

Ja taas lahja eli yksinkertainen koru muinaisketjun tyyppisestä ketjusta, jossa on vuorotellen aina yksi ja kaksi lenkkiä ja Helmetin korukolleegalta ostettuja kalkkiturkooseja. Nuo kalkkiturkoosit jäivät minua kyllä vaivaamaan, kun alkuperästä ei ole itsellä tietoa, mutta annoin lupauksen, että jos väri lähtee, niin vaihdan uudet helmet. Ei vain sattunut sillä hetkellä oikein olemaan mitään muuta sopivaa helmeä, joka olisi osunut lahjan "tilaajan" spekseihin. Yritin noita helmiä pestäkin, mutta kun en muistanut tarkalleen, miltä ne näyttivät ennen pesua, en osannut arvioida, lähtikö väriä vai ei. Tästä korusta voin kyllä vilpittömästi sanoa, että koru näytti luonnossa paljon sirommalta ja kauniimmalta kuin tässä kuvassa.

Kun katselen tätä listausta, esiin nousee kaksi asiaa. Ensinnäkin digikuvaus ja kuvan käsittely vaativat vielä melko tavalla harjoittelua. Puolustukseksi sanon, että olen kuvaillut viime ajat kameralla, jonka näytöstä toimii vähän reilu puolet (johtuen lähemmästä tuttavuudesta käytävän kivilattian kanssa), joten kameran näytöstä on ollut erittäin vaikea päätellä, mitkä kuvat ovat onnistuneita ja mitkä eivät. Ajattelin jopa lähteä kansalaisopiston digikuvauskurssille, mutta kun oikein sopivaa ei silmään osunut ja aikaa on kuitenkin rajallisesti (muun muassa koruharrastuksen jälkeen), niin päätin, että jääköön tällä kertaa, yritän itseopiskella sitten sen verran, että saisin aikaan edes siedettäviä kuvia.

Toinen esiin pomppaava asia on, että kaikki korut ovat lahjakoruja. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että listasta puuttuu pari itselle tehtyä korua, muun muassa kesän ehdoton suosikkikoruni akvamariinista ja hopeasta, se täytyykin marssittaa kameran eteen lähiaikoina. Nytkin työlistalla on pari lahjakorua, joista yhtä olen jo aloittanutkin, mutta varmaan tässä välissä ja viimeistään niiden jälkeen on aika kartuttaa myös omaa korukokoelmaa - ihania kivihelmiä onkin mukavasti kertynyt kesän aikana jo niitä varten.

Harva voi olla pää

Minulla on useita sähköpostiosoitteita: yksi töihin, yksi kotiin ja kolme ilmaisosoitetta eri tarkoituksiin. Minulla on verkkopankkitunnukset kahteen pankkiin ja neljä pankki-/luottokorttia, joissa on kaikissa eri tunnusluvut. Minulla on käyttäjätunnuksia ja salasanoja niin moneen työkaluun ja niin monelle webbisivulle, että en osaa edes arvioida määrää. Onko silloin ihme, että jostain päästä salasanat ja tunnusluvut alkavat putoilla matkanvarrelle. Pitkä tarina lyhyesti: mitä teet, jos et kerta kaikkiaan muista käyttäjätunnustasi tai salasanaasi esimerkiksi blogipalveluusi ;) Onneksi en ilmeisestikään ole ainoa ja kun vihdoin etsi oikeasta paikasta, sieltä löytyivät myös tarkat ohjeet, miten tilanne on vielä pelastettavissa.



Neljä kuukautta on vierähtänyt hiljaisuudessa ja nyt vapunaattona sitten heilun täällä kirjoittamassa. Eikä tätä ole vauhdittanut kuin yksi lasillinen shampanjaa. Olen vain nykyään niin huono juhlimaan - tai tarkemmin sanoen juhlin mieluumminen rauhallisesti ja päiväaikaan, jos mahdollista. Onneksi lapsi on hyvä syy tehdä näin :) Vaikka en ole tämän neljän kuukauden aikana saanut aikaiseksi riviäkään blogiin, niin käsitöitä olen tehnyt senkin edestä. Koruja on syntynyt ylen määrin omaa käyttöä ajatellen ja neuletöitä ja virkkuutöitäkin olen tehnyt ihan kohtuullisesti. Valitettavasti ole ollut vähän huono kuvaamaan tuotoksiani, koska tuntuu, että kotona ollessa ei koskaan ole riittävästi luonnonvaloa ja kamerani taas ottaa heikoissa valaistusolosuhteissa harmittavan huonoja kuvia - tai siis minä otan. Ohessa kuitenkin pari kuvaa ihan malliksi, mitä tässä on viime päivinä tullut värkättyä.

Makeanvedenhelmiä ja fasettihiottuja ioliitteja

Hopeaa ja lumikvartsia

Ruorikääty hopearenkaista

Joululahjoja

Nyt, kun joulupukki on jakanut joululahjat, voinen paljastaa muutaman lahjan, jotka päätyivät minun lähipiiriini.

Ensimmäinen solmionpidikkeeni. Tämän sai hyvin tärkeä ja rakas henkilö, joka käyttää paljon kravatteja ja jolle muutoin on vaikea keksiä sopivia lahjoja. Kuningasketju on tehty puolikovasta 0,8 mm:n hopealangasta tehdyistä 2,8 mm:n renkaista. Henkariosa on tehty puolikovasta 1,5 mm:n hopealangasta, jonka taivuttelu olikin kokemattomalle hopean vääntelijälle yllättävän raskasta, mistä seurauksena pari pihdinjälkeä langassa. Viilaamalla, hiomalla ja rummutuksella sain kyllä niitä siistittyä, mutta kyllä ne edelleenkin erottaa. Onneksi se henkari jää solmion taakse piiloon. Vielä ei ole tullut kysyttyä lahjan saajalta, onko pidike ollut jo käytössä ja hoitaako tehtävänsä.

Kaulakoru sodaliitista ja hopeasta. Tämän sai toinen hyvin rakas ja tärkeä henkilö - no ok, myönnetään, että kaikki nämä lahjat ovat menneet hyvin läheisille ihmisille, koska minulla ei yksinkertaisesti olisi mitenkään ollut aikaa tehdä itse lahjoja koko suvulle :) Mutta se siitä. Kaulakoru on tehty 1,0 mm:n hopealangasta tehdyistä 3,5 mm:n renkaista koostuista kuningasketjun paloista sekä 0,8 mm:n lankaan tehdyistä yksinkertaisista sodaliitti-silmukkalinkeistä. Pidin lopputuloksesta itse kovasti, vaikka minulla sattui pieni logiikkavirhe ketjun koon arvioinnissa. Olin nimittäin ajatellut, että helmet olisivat olleet vähän isompia ketjuun nähden kuin tässä lopputuloksessa, mutta olin sitten hätäpäissäni unohtanut huomioida hopealangan paksuuden sopivia helmiä miettiessäni. Ketjun saaja pitää sinisestä ja omaa ainakin yhden sinisen juhlapuvun eikä varastoistani löytynyt isompia sopivan sinisiä kiviä, joten tästä tuli nyt tällainen - ja siis kaikesta huolimatta mielestäni oikein hyvä.

Kaksi pujottelukaulakorua päätyivät siis myös aivan lähipiiriin ja olivat ainakin minusta käyttäjiensä näköisiä - käyttäjiltä en ole saanut ainakaan vielä palautetta koruista. Molemmissa on käytetty makeanvedenhelmiä ja kullattuja hopeahelmiä ja kullanväristä koruvaijeria. Kuparinkirjava koru on lajitelmanauhasta tehty, joten en voi ottaa kunniaa silmääni miellyttävästä väriyhdistelmästä. Nauha on pyörinyt laatikossani enkä ole saanut tehtyä siitä mitään ennen kuin se yhtäkkiä toi minulle jotenkin elävästi saajansa mieleen. Nauha on mielestäni monivärisenä niin kaunis, etten halunnut sekoittaa siihen aksenttihelmien lisäksi mitään ylimääräistä. Violetti koru on sitten puolestaan ihan "omasta päästä" ideoiden ja kokeilujen pohjalta tehty. Olen hakenut vähän vastaväri-ideaa kullan ja violetin yhdistelmällä ja minusta tämä oli ensimmäiseksi tämäntyyppiseksi korukseni oikein onnistunut.

Näiden lisäksi tein itselleni jouluksi granaattikaulakorun ja -korvakorut, mutta niitä en ole ehtinyt vielä kuvata/skannata, joten laitan ne näkyville myöhemmin. Joulun jälkeen en olekaan korutarpeisiin juuri koskenut. Sen sijaan olen neulonut sinnikkäästi yksiväristä villatakkiani, joka alkaakin olla aika hyvässä vaiheessa eli ihan näinä päivinä hihoja vaille valmis. Luulenpa, että ennen hihoja pitäisi kuitenkin tehdä välissä jotain vähän pienempää, koska neulomistaukoa pitäneelle tuossa yksivärisessä vartalo-osassa on ollut "aika talkoot". Kaiken lisäksi palkkatyö alkaa jälleen rajoittaa harrasteaikaa joululoman jälkeen, mistä syystä lievä töihinpaluustressi on nostanut päätään tässä jo pari päivää.

Joulua odotellessa

Minä olen jouluintoilija, tosin kiireinen, aikaansaamaton jouluintoilija :) Minun jouluintoiluni alkaa joululaulujen soitolla ja kynttilöiden ja joulukoristeiden esiin kaivamisella. Virittelen parvekkeelle kynttilälyhdyn ja jouluvalot. Ja sitten huomaan viikkoa ennen joulua, että olen a) polttanut kynttilöitä 1-4 kertaa 3 viikon aikana, b) sytyttänyt kynttilät parvekkeen kynttilälyhtyihin korkeintaan kerran ja c) kuunnellut joululauluja 2-4 kertaa. Eikä siinä muuten mitään, mutta saan tästä stressin, kun en ole ehtinyt "odotella joulua täysin rinnoin". Jos ette tunne sympatiaa, en ihmettele.


Tämä hiutale syntyi yhden illan äherryksestä ja huomasin, että meidän joulukuusemme ei täyty näistä, koska aika yksinkertaisesti loppuisi kesken :) Jospa saisin tämän ripustettua vaikka ikkunaan ennen kuin loppiainen koittaa. Hiutale on suoraan Helmitöiden vuosi -kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Paitsi että käytin sateenkaarikäsiteltyjä kirkkaita siemenhelmiä, koska niitä oli kertynyt helmi-innostuksen alkuvaiheilta, enkä osaa oikein käyttää niitä mihinkään. No, en kyllä oikein tykännyt niistä tässäkään, mutta menköön. Muutoin hiutale kyllä esiintyy varsinkin luonnonvalossa oikein edukseen. Hopeasisuksiset putkihelmet ovat ainakin vielä kauniita ja tuskin mahdollinen tummuminen paljon haittaa. Hiutale on aika iso, halkaisijaltaan yli 10 cm, mikä ei ehkä välity kuvasta.

Toinen tuore työ on tulkintani Helmetin korujen vuosi -sarjan joulukuun teemaan Toivo. Tässä on minun toivonsäteeni. Sain insipiraation taannoin Sinkkuelämää-sarjassa näkemästäni kaulakorusta, jonka perusidea oli yksinkertaisesti kuutiohelmiä vaijerissa tai ketjussa. Tosin en kyllä nähnyt korua niin tarkasti, että olisin ollut varma, olivatko ne kuutiohelmiä, mutta sellainen vaikutelma minulle jäi. Sen jälkeen olen metsästänyt juuri sopivia kristallikvartsikuutioita ja Tampereen Käsityömessuilta löysin vihdoin juuri sellaisia kuin halusin - ja rahapussini kieltämättä hieman parahti nauhan hinnasta, vaikka se ei mikään tähtitieteellinen ollutkaan. Mutta olen tähän yksinkertaiseen hopeoidusta vaijerista, kristallikvartsikuutioista ja hopeahelmistä muodostuneeseen koruun varsin tyytyväinen. Vaikka se ei ole läheskään samanlainen kuin idean lähde (mitä hauskaa suorassa kopioinnissa olisikaan ollut), idea toimii mielestäni hyvin. Ja koru tuo vähän toivoa (ja ylellisyyttä) arkipäiväänkin. Toivottavasti se tuo myös vähän pakkasta ja lunta jouluun - olen toivoton romantikko ja valkea joulu on minusta ainoa oikea joulu. Jo vesisade itsenäisyyspäivänä masensi.

Yksi joulunodotukseen liittyvä asia on kuitenkin tänä jouluna onnistunut poikkeuksellisen hyvin: yhtä lukuunottamatta joululahjat ovat jo hankittuna tai työn alla. Ja näyttää jopa siltä, että ellei yllätyksiä tule, omatekoiset lahjatkin valmistuvat ajoissa ilman viimeisten öiden valvomista. Tänä vuonna ei siis tarvitse tungeksia tavaratalojen jouluruuhkassa toppatakki päällä ja miettiä mielessään, miten juuri omaan jonoon ovat eksyneet kaikki myyjänjuoksuttajat ja kyselijät. Isommalle kummitytölle pitäisi vielä keksiä joku kiva juttu, kun kaksi viimeistä lahjaa ovat olleet koruja eikä oikein kolmatta kertaa peräkkäin kehtaisi koruilla lahjoa... Ehkä siis pieni reissu sinne tavarataloihin on kuitenkin tarpeen. Mutta muillekin tuskailijoille vinkiksi: kun keksii etukäteen, minkälaista lahjaa on hakemassa, hermot säästyvät. Päämäärätön, epätoivoinen harhailu tungoksessa on kaikkein pahinta.

Hengissä edelleen :)

Häpeän. En ole vajonnut maan alle, en kärsinyt vakavasta sairaudesta enkä antautunut rajat ylittävälle hyväntekeväisyydelle jossain kaukana internet-kahviloiden vaikutuspiiristä. Minut on nielaissut (ainakin osin itseaiheutettu) kiire ja asioiden priorisointi. Annettuani työelämälle ensin pikkusormen ja nyt koko käden, olen käyttänyt pääosan liikenevästä ajasta lapsen kanssa tämän ollessa hereillä ja koruväkerryksille saatettuani lapsen unten maille. Ja uskokaa tai älkää, olen myös piiiitkästä aikaa neulonut itselleni myssyn ja kaulahuivin ja - tämä on paras - aloittanut villatakin :D Ihmeiden aika ei siis ole ohi, joten teen itselleni aikaisen uudenvuodenlupauksen ja ryhdistäydyn myös tämän blogin päivittämisen suhteen. Ensi kerralla yritän saada mukaan jo kuvallistakin materiaalia.

Eli jos roikun historian jäänteinä vielä jonkun blogilistalta, niin odottakaapa vain, täältä tullaan taas, välillä kontaten, välillä raahautuen, mutta lujalla uskolla :)

Meritähti ja lisää vettä

Taas on koruja syntynyt. Tai tämä ensimmäinen on oikeastaan jo vanha tekele, mutta on jäänyt lisäämättä tänne blogiin ja kun on kuitenkin yksi omista arkisuosikeistani, niin laitetaan tämä nyt tänne myös.


Pahoittelen huonoa kuvaa, mustan, harmaan ja hopean yhdistelmän skannaaminen ja kuvaaminen on "hieman haastavaa". Kyseessä on siis vaijerikoru, jossa vaijeriin on kiinnitetty kiinnityshelmillä ryhmä litteän neliön mallisia mustia onyxejä, pyöreitä lumihiutaleobsidiaaneja, pieniä hopeahelmiä sekä pari kirkasta Swarovski-biconia. Toimii hyvin mustavoittoisen vaatekaappini kanssa, joten on ollut ahkerassa käytössä :)



Tässä sitten taas vähän erilainen, mutta myös paljon käytössä ollut koru. Tämän postauksen teema näyttäisi olevan "paljon käytetyt korut, huonot kuvat". Tässä olen siis yksinkertaisesti pujottanut hopealangasta, Swarovskin AB-pinnoitetusta, kirkkaasta meritähtiriipuksesta ja pienestä, kirkkaasta Swarovski-biconesta vääntämäni riipuksen nahkanauhaan. Erityisen ylpeä (ehkä syyttä? ;) olen noista liukuvista solmuista, jotka tein ihan ensimmäistä kertaa ihan netistä löytämieni ohjeiden perusteella ja toimivat oikein hyvin. Riipuksen rakenne näkyy vähän huonosti, mutta kyseessä on yksinkertainen kierretty silmukka (mikähän se virallinen termi sitten onkin), jossa on keskellä pieni bicone. Pienempi lenkeistä on pujotettu nauhaan ja isompi meritähteen. Valitettavasti onnistuin raapaisemaan hopealangan päällä pienen palan tähden taustapinnoitteesta irti, mutta ei sitä kukaan huomaa, kunhan ette kerro ;) Tähti välkkyy auringonpaisteessa todella ihanasti, mutta sen saatte vain kuvitella, koska skannaus- ja valokuvaustaitoni eivät riitä sen ikuistamiseen.


Tämä koru meni kaveriksi tehdyn rannekorun kanssa lahjaksi yhdelle ihanalle pikkuneidille. Koru on tehty nuorta käyttäjää silmällä pitäen: kaksi välirengasta antavat periksi, jos koru sattuu jäämään johonkin kiinni, lasihelmet on pujotettu tukevasti vaijeriin, joten katkeamisen ei pitäisi olla ongelma ja riipus on kiinnitetty lukkoon, joten korua voi käyttää sen kanssa tai ilman. Riipus on väännelty hopealangasta ja foliohelmestä. Lahjaan kuului myös ikivanhasta Novita-neuleet(?) -lehdestä löydetyn ohjeen mukaan tehty pörrölaukku; ohjeessa oli käytetty Sandnesin Funnya, mutta löysin Schachenmayr Nomottan vastaavasta Braziliasta söpön vaaleanpunaisen värin ja käytin sitä. Laukku jäi valitettavasti ikuistamatta.


Sitten tällainen "halpistoisinto" aiemmasta vesiaiheisesta kaulakorusta. Hain petroolinsiniselle paidalle korua ja vesikoru olisi sopinut muuten, mutta siniset kristallit olivat liian kirkkaansinisiä. Niinpä väänsin toisinnon petroolinsinisistä lasihelmistä (hassua kyllä sekä alkuperäisen korun Swarovskit että nämä olivat värinimeltään Capri Blue, mutta tämä sininen on selvästi murrettu petroolin suuntaan ja sopi paitaan loistavasti), Superior Crystal -kristalleista sekä tavallisesta kirkkaasta koruvaijerista. Lukko ja kiinnityshelmet ovat hopeaa. Ja niin olin valmis lähtemään - ok, mies ja tyttö joutuivat ehkä vähän odottamaan, mutta olimme ajoissa sunnuntailounaalla :)


Ja sokerina pohjalla, vaikkei kuva ehkä taaskaan ole paras mahdollinen... Tämän korusetin pyörittelin juhlamekon kaveriksi 0,8 mm:n puolikovasta hopealangasta ja kirkkaista ja akvamariinin värisistä Swarovski-kristalleista. Varsinkin nuo isot cosmic-malliset kristallit sekä kaksi 8-millistä kirkasta biconea hohtavat valossa ihanasti ja tästäkin tulee ihan vesi mieleen - ja välillä on ollut ihan pakko vain hypeltää kaunista korua, vaikkei työstö ehkä korusepän hyväksyntää saisikaan ;)

Ai joo, olenhan minä muutakin neulonut kuin sen laukun... Heh-heh, yritin neuloa Novitan Teddystä sen Maddaleenan edustuskelpoisen myssyn. Sanotaanko vaikka, että minun myssystäni ei tullut edustuskelpoista: ei mahdu isoon päähäni ja reunojen yhdistäminenkään ei taitaisi saada kymmentä pistettä, taisin kääntää sauman silmukoiden poimimisen jälkeen väärin päin. Tytölle myssy on aivan liian iso, joten tästä tuli minun ensimmäinen virallinen "tosiepäonnistumiseni" neulomisen saralla. Mitä sille tekisi, ei sitä viitsisi roskiinkaan heittää, mutta ei toisaalta myöskään pyörittää silmissä muistuttamassa epäonnistumisesta :) Teddy ei myöskään tunnu olevan mukavaa lankaa purkaa. Jään miettimään vaihtoehtoja...

Koruvillitystä

Täällä on viime aikoina lähinnä lomailtu. Käsityösegmentiltä ajan on varastanut tuore koruinnostus neulomisen kustannuksella.



Olen aivan rakastunut granaatteihin. Olen tilannut niitä... hmmm... jokusen nauhan ja valmistakin on syntynyt. Tämä on ollut aivan suosikkikoruni, koska granaattien väri on niin ihana ja koska se lisäksi sopii moniin vaatteisiini. Tähän kaulakoruun kuului myös simppelit korvakorut, mutta niistä toinen hävisi kaupunkikierroksella ennen kuin ehdin niitä ikuistaa. No, onneksi uudet on helppo tehdä :) Granaattien lisäksi tästä löytyy pieniä hopeahelmiä sekä hopeiset kiinnityshelmet ja lukko, pohjana on koruvaijeri.



Tämä dumortieriitti-kaulakoru (meniköhän se nyt oikein) on myös varsin monikäyttöinen, riittävän arkinen käytettäväksi farkkuhameen seurana ja toisaalta riittävän juhlava käytettäväksi vähän fiksummankin vaatetuksen kanssa. Dumortieriittihelmien lisäksi tähän on käytetty hopeisia helmiä, montanan sinisiä Swarovski-kristalleja sekä hopeiset kiinnityshelmet ja hopeinen lukko, pohjana jälleen vaijeri.



Tämä koru ei ole ihan omaa tyyliäni/väriäni, sillä se meni lahjaksi. Tämä on syönyt 10-millisiä lasihelmiä, 3-millisiä tsekkiläisiä fasettilasihelmiä (fire polished), muutaman hopeoidun rondellin, hopeiset kiinnityshelmet sekä hopeanvärisen lukon. Ja tärkeimpänä kaunistuksena Helmetin Janen ihanan keskushelmen. Vaijeriin tietenkin tehty taas.



Sitten tällainen pikkukoru. Yksi mekko kaipasi korua eikä viime aikoina sattuneesta syystä laajentuneesta koruvalikoimastani löytynyt sopivaa. Niinpä sellainen piti tietysti tehdä. Ohutta koruvaijeria, mustia ja harmaita siemenhelmiä, erilaisia lasihelmiä sekä hopeoituja helmiä aksenttihelminä sekä välirengas, jonka on tarkoitus katkaista ketju vahingon sattuessa muualta kuin vaijerin kohdalta. Omasta mielestäni toimii mekon kanssa kaksin kerroin kaulassa.



Ja sitten tämä heinäkuun teemaan tekemämi vesiaiheinen kaulakoru. Luonnossa tämä hopeoidusta koruvaijerista, Swarovski-kristalleista ja hopeisista kiinnityshelmistä ja lukosta tehty kaulakoru hohtelee valossa todella ihanasti ja on siis vähän juhlavampi koru.

Jos joku ihmettelee kaulakorujen suurta määrää, niin pienen lapsen äitinä en uskalla käyttää kovin roikkuvia korvakoruja ja siksi niitä ei ole tullut tehtyä kuin kahdet ja niistäkin toiset lahjaksi. Tosin tämä varmaan tulee muuttumaan, kun ideoita on kuitenkin kertynyt. Rannekoruja en ole oikein tottunut käyttämään, mutta kun tämä kaulakorujen käyttökin on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime aikoina, niin eiköhän sekin tule tässä muuttumaan.

Koruja, koruja, lisää koruja

Viime aikoina on tullut helmeiltyä neulomisen kustannuksella, vaikkakin myös yksi "unelmahuivi" on edennyt jonkin verran - tosin työtä on edessä vielä pitkälti. Koruja on syntynyt sitä tahtia, että mies taitaa alkaa olla jo huolissaan, mihin ne kaikki säilötään :)

Ensin se kukkaketjukoru, joka minulla oli tekeillä jo edellistä postausta tehdessäni. Tästä tuli mielestäni aika kiva koru, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan ja joka sopii erinomaisesti vaatetukseni tyypillisimpään värimaailmaan. Lasiset siemenhelmet on pujotettu NYMO:n tyyppiseen (?) vahattuun lankaan ja lukkona hopeinen jousilukko sekä hopeiset solmusuojat.



Sitten helppo ja nopea Swarovskin kristallihelmistä tehty kaulakoru, joka ei kylläkään ole ensinkään edukseen kuvassa näin yksikseen. Kaulassa tämä koru asettuu kivan pyöreästi kaulan ympäri ja tuo alaosa jää Y:n muotoon. Yksinkertainen, kevyt koru, jonka kristalleista valo heijastuu ihanasti. Käytin koruvaijeria, hopeisia kiinnityshelmiä, hopeisia ja Swarovskin kristallihelmiä, hopeista jousilukkoa sekä hopeista säätöketjua, jotta korun saa kaula-aukosta riippuen sopivalle korkeudelle.



Tässä puolestaan tällainen "ei tästä takkia tullutkaan" -tyyppinen koru. Alkuperäinen ideani oli, että "kerrokset" olisivat olleen eri pituiset ja sydämen kiinnitys olisi tullut suoraan ketjujen keskelle. No, ensinnäkin kaksi sisintä kerrosta olivat liian samanpituiset ja uloin oli niihin nähden liian pitkä ja toisekseen sydänhelmi oli liian painava eivätkä ketjut olisi jääneet pyöreästi, vaan V:n muotoon. Sitten ajattelin pujottaa uloimman ketjun päät sydänhelmen läpi, mutta ne eivät mahtuneet. Myöskään uloimpien ketjujen kiinnitys sydämen alareunaan ei näyttänyt käytännössä yhtä hyvältä kuin kuvitelmissani. Lopulta keksin letittää ketjut ja lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, mutta oli se aika prosessin takana, melkein meinasi jo usko loppua :) Pujotin lasiset siemenhelmet vahattuun NYMOon, keskellä sydämenmuotoinen lamppulasihelmi hopealangalla ja lasihelmellä kiinnitettynä. Lisäksi käytin hopeista jousilukkoa ja vastakappaletta sekä hopeisia solmusuojia.



Tein myös tällaisen kesäisen helmikorusetin. Nämä ovat Gütermannin värjätyistä lasihelmistä (ovatkohan nämä nyt niitä vahahelmiä, en tiedä), joten vesipesua ei näille luvattu ja värinkestokin voi ilmeisesti olla mitä vaan. Tästä syystä en halunnut yhdistää näitä mihinkään muihin helmiin, vaan tein tällaisen yksinkertaisen setin, joka kestää sen, minkä se kestää. Kaulakoru on tehty vaijeriin ja korulukko on nikkelitöntä metallia. Rannekoru on tehty joustavaan nauhaan ja korvakorut hopeisiin koukkuihin ja muistaakseni tein nuo helmilenkit hopealangasta, en ole ihan varma.



Helmetissä tehdään tässä kuussa koruja aiheella Kesäyön unelma / Kesäyön taika. Uskaltauduin tällaisena ihan aloittelijanakin mukaan, vaikka muiden korut ovatkin henkeäsalpaavan hienoja ja tietysti myös tekniseltä tasoltaan ihan eri luokkaa. Tässä minun Kesäyön unelmani, lasisista siemenhelmistä, särölasihelmistä ja omenankukkahelmistä, mukana myös muutama kristallilasihelmi sekä sisältä värjätty delica-helmi ketjujen yhtymäkohdissa. Hopeanväriset solmusuojat ja lukko vastakappaleineen (muistaakseni en käyttänyt tässä hopeisia osia, mutta muisti tuntuu pätkivän, pitäisi heti aina merkitä kaikki ylös).

Ensimmäisiä koruyritelmiä

Korunäpertely on tuottanut jo jotain "valmistakin" sekä pelon, että kohta on joka nurkka täynnä koruja, joita ei tule koskaan pidettyä, koska luvalla sanoen olen ainakin tähän asti käyttänyt koruja aika maltillisesti :) Mutta minkäs sille voi, kun tämä näpertely on niin kivaa. Ja varsinkin nämä vaijerikorut valmistuvat uskomattoman nopeasti ja helposti - toki laatu on vielä mitä sattuu, kun tekniikka on vielä harjoittelussa.

Tästä korusta joku todella tarkkasilmäinen harrastaja voi ehkä nähdä, että keskimmäisen helmiryhmän toinen kiinnityshelmi on rikki. Samoin toinen lukon kiinnityshelmistä on korvattu hopeisella. Sainpa tänään Maarian korupajasta ihka oikeat kiinnityspihdit ja niitä piti heti kokeilla. Vinkki: ei kannata kokeilla jo kiinnitettyjen metallisten kiinnityshelmien puristelua uudelleen. Rikoin siis kaksi kiinnityshelmeä. Keskellä työtä olevaa en päässyt vaihtamaan, mutta lukon helmen tilalle kokeilin hopeisen kiinnityshelmen kiinnitystä uusilla pihdeillä - ja uskomatonta, helmi kiinnittyi nopeasti ja helposti ja lopputulos oli siisti, mitä ei voi sanoa noista aiemmista yritelmistä! Mutta tämä koru meni siis lopullisesti harjoituskappaleen nimikkeen alle, mutta ainahan sitä roiskuu, kun rapataan :)

Tässä sitten taas lahjasetti, johon olen ihan tyytyväinen huolimatta siitä, että tämä on ajalta ekp (ennen kiinnityspihtejä) eli metallisten kiinnityshelmien loppusilausta ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan kauniiksi. Lohdutukseksi tutkin jo aikoja sitten ostamaani, suomalaisen firman myymää vaijerikorua todeten, etteivät ne kiinnityshelmet siinäkään nyt ihan mahdottoman kauniisti olleet, vaikka kyseessä olikin siis ihan kaupallinen tuote ja tämä on taas harrastelijan ensimmäisiä tuotoksia.

Eniten aikaa olen kuitenkin saanut kulumaan nykerrellessäni 10-koon siemenhelmistä 8 helmen kukkanauhaa. Siitä kuitenkin kuva vasta, kun kaulakoru on valmis.

PS. Älyttömän addiktoivaa tämä helmityökin, illat ovat päässeet venymään useamman kerran univelan puolelle, kun ajantaju on kadonnut näperrellessä.

Edit: Aika huono tuo ensimmäinen kuva näemmä, tuskin siitä kukaan noita kiinnityshelmiä edes näkee - onneksi :)

Uusia hurahduksia

Viime aikoina olen taas hurahdellut - ja pahasti. Ensimmäinen hurahdus tapahtui, kun kokeilin ensimmäistä kertaa lankojen värjäämistä Kool Aidilla. Huomasin, että sehän on hauskaa eikä ollenkaan niin hankalaa tai sotkuista kuin olin kuvitellut! Ilmeisesti värin kiinnittyminen ei onnistunut ihan täydellisesti, sillä ensimmäisessä pesussa värjäyksen jälkeen väriä irtosi jonkun verran, tosin taisin vähän "ylivärjätä" tummimman osan, joten saattoi johtua siitäkin. Pesin langan vielä toiseen kertaan eikä väriä lähtenyt enää, joten eiköhän tuo loppu väri pysy langassa.

Lanka roikkuu edelleen kuivumisen jäljiltä vessassa ja ihailen raikkaita värisävyjä aina hampaita pestessäni :) Käytin väreinä viinirypälettä (en muista tarkkaa nimeä) ja Tropical Punchia eli punasävyistä lankaa oli tuloksena. Olen unohtanut ottaa kuvan langasta, ulos en jaksa lähteä kuvaamaan - pitäisi pukea väsynyt tyttö uudelleen, juuri tulimme kävelyltä - eikä parvekkeellamme enää saa tälle päivää kunnollisia päivänvalokuvia, joten lisään kuvan, kun saan sellaisen otettua. Onneksi nyt on kesä eikä villalankojen värjäämiseen hurahda ihan niin helposti ja täysin kuin talviaikaan tulisi varmasti hurahdettua, joten tämä hurahdus jäänee odottamaan kylmempiä ilmoja ja pimeitä iltoja puhjetakseen silloin entistä pahempana :)

Toinen hurahdus soveltuukin sitten valitettavasti paljon paremmin myös kesäolosuhteisiin: helmet. Hurahdukseni on nyt siinä vaiheessa, että tarvikehankinta on meneillään (jos joku on seurannut bloggaamistani alusta asti, hän saattaa muistaa, että tämä on hurahduksissani aina oleellinen ja usein varsin kallis vaihe) ja pari harjoituskappaletta on tehty, yksi jo hajotettukin, kun lopputulos ei miellyttänyt yhtään. Yhdestä kaulakorusta tuli omasta mielestäni kiva, harmi, että pyörittelin sen ihan askarteluun tarkoitetusta metallilangasta, joten siinä on varmasti kaikki nikkelit ja muut ihokontaktissa kielletyt aineet ja se luultavasti tummuu ja kuluu alta aikayksikön. Mutta olipahan kiva näperrellä taas :) Ja tulipa huomattua, että koruja on vielä paljon vaikeampi kuvata kuin neuleita, joten tämä postaus ainakin tällä erää tylsästi ilman kuvia, pahoittelen.

Viittä vaille valmiina ahon laitaan

Joku blogiani todella pitkään seurannut - heh, siis jos se on mahdollista näin lyhytikäisessä blogissa - saattaa muistaa, kun aloin tehdä tätä mansikkamekkoa. Näin siis jonkun blogissa ihan sattumalta jonkinlaisen mansikkamekon ja hauska idea jäi pyörimään päähäni. Kun sain vihdoin langat hankittua, en tietenkään löytänyt tuota inspiraation antanutta blogia enää mistään, joten ideaa lukuunottamatta lähdin niin sanotusti täysin puhtaalta pöydältä. Nyt se on vihdoin valmis lukuunottamatta nyöriä/silkkinauhaa vyötärölle (ostin jo silkkinauhan, mutta se olikin liian leveä) ja nappeja, jotka on kyllä jo hankittu.

Lanka: Novita Tennessee (punainen ja vaaleanvihreä)
Menekki: punaista n. 150 g, vihreää noin 50 g
Puikot: 4 mm:n pyöröpuikko

Tämä hame on todellinen saumainhoajan unelma, sillä hameeseen ei tullut kuin kaksi todella lyhyttä saumaa olkapäille. Muuta viimeistelyä olikin sitten senkin edestä virkatuissa reunoissa sekä langanpätkissä, joita kasaantui työn kokoon nähden uskomaton määrä pääteltäväksi.

Ilmeisesti valtaisa langanpätkien määrä selittää matemaattisen yllätyksen: 200g punaista Tennesseetä + 100 g vihreätä Tennesseetä = hame n. 190 g + n. 40 g jämäkerä vihreää ja n. 40 g jämäkerä punaista :) Minun laskuoppini mukaan 190 + 40 + 40 = 270 g, mutta ilmeisesti tuo 30 g on joko mennyt langanpätkinä roskiin (tuskin sentään kokonaan) tai sitten langat on punnittu alunperin olosuhteissa, jotka eivät vastaa meidän kotiolosuhteitamme :) Tai sitten talousvaakani ei ole niin luotettava kuin olen kuvitellut.

Aloitin hameen siis helmasta pyöröpuikoilla ensin vihreällä aina oikealla ja sitten aloitin punaisella tuollaisen mansikkamaisen reikäneuleen. Aloitin nappihalkion noin 3-4 cm ennen "vyötärönauhaa" ja siirryin siis tasoneuleeseen. Sitten kavensin yhden kerroksen aikana leveyttä "sopivasti" päästäkseni sopivaan yläosan kokoon eli laskin helman leveyden, mittasin sopivan ylävartaloleveyden ja sitten laskin, miten paljon silmukoita piti kaventaa. Muistaakseni kavennussuhde oli jotakuinkin 9 s => 5 s, mutta taakse nappilistan reunoihin jätin sileää kaventamatonta osaa, jotta napitus aikanaan näyttäisi siistiltä.

Kavennuksen jälkeen tein kiristysnauhaa varten pujotuskujan ihan "langankierto, 2 oikein yhteen" -tyylillä (taas nappilistan välittömiä reunoja lukuunottamatta) ja jatkoin sileällä oikealla. Sitten yritin aloittaa kädenaukot ja kaula-aukon sopivasti. Tämä ei onnistunut aloittelijalta kovin tyylikkäästi: hihanaukot ovat turhan leveät, mitä olen yrittänyt peittää aiottua leveämmillä virkkauksilla, ja kaula-aukko olisi ehkä saanut olla leveämpikin. Lopuksi nappilistan reunaan, kaula-aukon ympärille, käsiaukkoihin ja helmaan on tehty koriste-/viimeistelyvirkkaukset: kaula-aukkoon pelkkiä kiinteitä yksi kerros, muualle viimeiseksi kerros, jossa on aina joka kolmannen kiinteän jälkeen tehty 3 ketjusilmukkaa, jotka jäävät "lenkeiksi" reunaan. Laitan vielä kuvan tuosta selkäpuolestakin, kun olen saanut napit paikalleen.

Tätä oli mallimielessä ihan mukava neuloa, mutta Tennessee ei lankana saanut varauksetonta suosiotani. Tiettyihin töihin tämä lanka on eittämättä omiaan, mutta vauva-/lapsineuleeseen joku pehmeämpi lanka olisi ehkä ollut osuvampi valinta. Kuten sanottu, hiha-aukot olisivat voineet olla kapeammat ja kaula-aukko leveämpi, mutta en sitten viitsinyt enää purkaa, kun olin jo ehtinyt aloittaa virkkauksetkin. Pituus on pienelle tytölle passeli, vaikka mittasuhteiltaan hame tai ainakin yläosa olisi ehkä saanut olla vähän pidempi, sillä pienen liikkumaan oppimista ei parane häiritä :) Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen tähän ensimmäiseen ihan oikeaan täysin "omasta päästä" tehtyyn vaatteeseen: se on käyttäjälleen sopivan kokoinen, hauskan näköinen ja kokolailla sellainen kuin olin ajatellutkin :)

PS. Ylimmän kuvan malli ei siis ole päätön ja jalaton, mutta pyrin noudattamaan valitsemaani linjaa, etten esitä tunnistettavia kuvia ihmisistä, jotka eivät ole sille itse antaneet / pystyneet antamaan lupaa - pahoittelen tästä johtuvaa kuvan hassua rajausta :)

PPS. Jos joku bittinikkari osaa arvata, miksi nuo linkit ja muut ovat putkahtaneet tuonne ihan alas, niin arvostaisin kovasti korjausvinkkejä. Voisiko johtua tuosta yhdestä vähän isommasta kuvasta vai olenko sotkenut jotain muuta? Vai onko kyse vain oman selaimeni asetuksista? Kiitos ja syvä kumarrus, jos joku osaa auttaa!

Sataa, sataa, ropisee...

Sadepäivä. En pistä pahakseni, kyllähän tässä on auringosta nautittukin. Sitäpaitsi sade tekee kaupungin pölyiselle ilmalle pelkästään hyvää, ilma raikastuu. Emmekä me tytön kanssa kävelylenkillä saaneet kuin lyhyen kuuron niskaamme, joten eihän pieni mitään haittaa.

Minulla oli vajaa kerä sini-vihreää Salsaa ja olen miettinyt, mitä siitä tekisin. Olin oikeastaan aluperin ajatellut käyttää sitä piristeraitana tai -koristeena jossain valkoisessa neulepaidassa, mutta pesukonekielto alkoi askarruttaa. Käsinpesu kun ei kuulu mielipuuhiini ja minä + valkoinen paita = usein toistuvat pesut ;) Seuraava ajatus oli, että huivi. No, millainen huivi? Kovin leveää vajaasta kerästä ei saa tai muuten huivi jää kovin lyhyeksi, joten kapeahko huivi. Sitten kokeilin erilaisia virkkauspintoja ja neulepintoja ja aina purin, kun lopputulos ei miellyttänyt: pinta näytti liian solmuiselta tai sotkuiselta tai rakenne oli liian jäykkä huiviksi. Jossain vaiheessa ajattelin jo tarjota keskeneräistä tekelettä ruohomatoksi päiväkodin nukkeleikkeihin. Loppujen lopuksi neuloin maailman yksinkertaisinta "pitsineuletta" eli reikäkerroksella langankiertoja ja 2 oikein yhteen vuorotellen ja väliin kaksi kerrosta aina oikeaa. Alkuun ja loppuun muutama kerros aina oikeaa ja se on tässä: juuri sopivan pituinen ja levyinen huivi, jonka saa jopa sidottua kivasti ja pysyy hyvin paikallaan. Vaan enpä taida sittenkään osata käyttää tällaista, vaikka väri onkin pirteä ja valkoisen kanssa mukava väriläiskä. Taitaa mennä lahjoitukseen :)

En muuten olisi uskonut, että tuollainen lanka kestää noin hyvin virkkaamisen ja purkamisen ja virkkaamisen ja purkamisen ja neulomisen ja purkamisen ja... Mielestäni lopputuloksesta ei näe, mikä osa on neulottu noin kymmenen kertaa ja mikä suoraan kerältä :)

Äitienpäivälahja? Oli pakko kysyä äidiltä suoraan vinkkiä :)