Ei kai vielä kevättä
Pikkutytön mekko Tennesseestä etenee hitaasti, mutta varmasti, neulon aina kerroksen tai pari, kun aika suinkin antaa myöden. Onneksi pyöröpuikoilla on jotenkin helpompaa jättää työ kesken kerroksen kuin suorilla puikoilla, en ymmärrä miksi, mutta siltä se vain minusta tuntuu.
Tennesseetä on muuten miellyttävä neuloa, mutta välillä lanka jotenkin "aukeaa", niin että on vaikea saada koko silmukkaa mukaan ja irralliset säikeet jäävät törröttämään neuleesta, joten ei sitä niin voi jättää. Ja kun on kerran yhden silmukan näin sotkenut, saa yrittää tosissaan sen poimimista uudelleen kokonaan puikolle. Taitaa olla näitä aloittelijan harmeja :) Mutta on tuota puuvillalankaa mukava näin lasta hoitaessa neuloa, kun vertaa Huopaseen. Olen neulonut Huopasta lähinnä vain tytön mentyä nukkumaan, sillä olen yltä päältä villassa sitä neuloessani. Itse tykkäsin kyllä Fritidsin neulomisesta enemmän, lanka tuntui jotenkin jämäkältä ja hyvältä ja silti se huopui tosi kivasti.
Eilen jouduin kyllä vastoin tapojani jättämään tytön huovutettavan vaunupeitonkin kesken kerroksen, kun pikkuneiti menetti hermonsa totaalisesti nukkumaan laitettaessa. Luulin tytön jo menevän nukkumaan ja tartuin Huopaseen ja suoriin puikkoihin. Ilmeisesti pitkä yhtämittainen valvominen ja vierailulla käyminen ilta-aikaan kuitenkin saivat tytön niin ylikierroksille, että tarvittiin molemmat vanhemmat rauhoittamaan tyttöä nukkumaan. Ei tällaista usein tapahdu, tyttö kun on pääasiallisesti varsin kiltti ja rauhallinen, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja kyllä äidin sydämeen ottaa pahasti tytön lohduton itku. Siinä jäivät neuleet ja Lost-sarja niille sijoilleen. Saatiinhan se tyttö siitä sitten nukkumaan ja mies otti Lostin lopun nauhalle (tai no, digiboksin kovalevylle, mutta kuka näistä teknisistä termeistä), joten en vielä tiedä, mitä mieltä tuosta paljon mainostetusta sarjasta pitäisi edes ensimmäisen osan perusteella olla. Täydelliset naiset oli minulle täydellinen pettymys, tulisipa tästä edes seuraamisen arvoinen sarja. Tällä hetkellä en seuraa aktiivisesti kuin oikeastaan CSI:tä ja Frasierin uusintoja.
Vaaleansininen mohairjakku ei sen sijaan ole edennyt yhtään. Mutta niin pelkäsinkin, kun takakappaleen, joka on tällaisen kokemattoman neulojan mittakaavassa aika iso kappale tuollaiselle normaalipaksuiselle langalle, mallineule on yksinkertaista kolme kerrosta sileää ja yksi kerros nurjaa. Pitsi- ja muissa kuvioissa sentään aina se "teenpä vielä tämän kuvion loppuun" kannustaa eteenpäin. Etukappaleissa olisikin sitten sitä kuviotakin, mutta ensin pitäisi saada takakappale valmiiksi. Tosin ainakin minua tämä järjestys kannustaa, jos tylsempi osa jäisi viimeiseksi, koko työ voisi jäädä siitä kiinni.
Täällä muuten näyttää ulkona aivan keväältä. Aurinko porottaa kirkkaasti ja sulava lumi juoksee vesipisaroina pitkin parvekelasia. Katolta putoaa lunta ja lämpötila on nollan vaiheilla. Mutta nyt on vasta tammikuu, joten ihan liian aikaisin tämä lupaus tulee, kyllä se siitä taitaa väistämättä vielä talveksi muuttua :) Mutta en valita, kyllä auringonpaiste aina piristää päivää.
Tennesseetä on muuten miellyttävä neuloa, mutta välillä lanka jotenkin "aukeaa", niin että on vaikea saada koko silmukkaa mukaan ja irralliset säikeet jäävät törröttämään neuleesta, joten ei sitä niin voi jättää. Ja kun on kerran yhden silmukan näin sotkenut, saa yrittää tosissaan sen poimimista uudelleen kokonaan puikolle. Taitaa olla näitä aloittelijan harmeja :) Mutta on tuota puuvillalankaa mukava näin lasta hoitaessa neuloa, kun vertaa Huopaseen. Olen neulonut Huopasta lähinnä vain tytön mentyä nukkumaan, sillä olen yltä päältä villassa sitä neuloessani. Itse tykkäsin kyllä Fritidsin neulomisesta enemmän, lanka tuntui jotenkin jämäkältä ja hyvältä ja silti se huopui tosi kivasti.
Eilen jouduin kyllä vastoin tapojani jättämään tytön huovutettavan vaunupeitonkin kesken kerroksen, kun pikkuneiti menetti hermonsa totaalisesti nukkumaan laitettaessa. Luulin tytön jo menevän nukkumaan ja tartuin Huopaseen ja suoriin puikkoihin. Ilmeisesti pitkä yhtämittainen valvominen ja vierailulla käyminen ilta-aikaan kuitenkin saivat tytön niin ylikierroksille, että tarvittiin molemmat vanhemmat rauhoittamaan tyttöä nukkumaan. Ei tällaista usein tapahdu, tyttö kun on pääasiallisesti varsin kiltti ja rauhallinen, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja kyllä äidin sydämeen ottaa pahasti tytön lohduton itku. Siinä jäivät neuleet ja Lost-sarja niille sijoilleen. Saatiinhan se tyttö siitä sitten nukkumaan ja mies otti Lostin lopun nauhalle (tai no, digiboksin kovalevylle, mutta kuka näistä teknisistä termeistä), joten en vielä tiedä, mitä mieltä tuosta paljon mainostetusta sarjasta pitäisi edes ensimmäisen osan perusteella olla. Täydelliset naiset oli minulle täydellinen pettymys, tulisipa tästä edes seuraamisen arvoinen sarja. Tällä hetkellä en seuraa aktiivisesti kuin oikeastaan CSI:tä ja Frasierin uusintoja.
Vaaleansininen mohairjakku ei sen sijaan ole edennyt yhtään. Mutta niin pelkäsinkin, kun takakappaleen, joka on tällaisen kokemattoman neulojan mittakaavassa aika iso kappale tuollaiselle normaalipaksuiselle langalle, mallineule on yksinkertaista kolme kerrosta sileää ja yksi kerros nurjaa. Pitsi- ja muissa kuvioissa sentään aina se "teenpä vielä tämän kuvion loppuun" kannustaa eteenpäin. Etukappaleissa olisikin sitten sitä kuviotakin, mutta ensin pitäisi saada takakappale valmiiksi. Tosin ainakin minua tämä järjestys kannustaa, jos tylsempi osa jäisi viimeiseksi, koko työ voisi jäädä siitä kiinni.
Täällä muuten näyttää ulkona aivan keväältä. Aurinko porottaa kirkkaasti ja sulava lumi juoksee vesipisaroina pitkin parvekelasia. Katolta putoaa lunta ja lämpötila on nollan vaiheilla. Mutta nyt on vasta tammikuu, joten ihan liian aikaisin tämä lupaus tulee, kyllä se siitä taitaa väistämättä vielä talveksi muuttua :) Mutta en valita, kyllä auringonpaiste aina piristää päivää.
posted by Sininen at 10:32
2 Comments:
Enpä tiedä jaksaako vähän enemmänkään neulonut kovin hyvin puuduttavia pitkiä osuuksia. Toisaalta niitä on kiva tehdä, jos esim. joutuu helposti lapsen keskeyttämäksi, työhön on helpompi palata tuolloin.
Niin joo ja tuo digiboksi juttu, me puhutaan myös koko ajan nauhoittamisesta, ei tallennus tunnu ollenkaan samalta asialta. :) Ajattele miten antiikkisina omat lapset joskus meitä pitävät? ;)
Sanopa muuta, tuskin sitten on enää kovalevyjäkään, tieto lienee jossain metafyysisessä muodossa :) Miehen kanssa on näistä usein juteltu, miten nykylapsilla ei ole käsitystäkään LP-levyistä, tietokoneen kasettiasemista, korpuista ja muista, jotka omassa lapsuudessa olivat arkea. Ja heille on itsestäänselvää, että kamerasta näkee kuvan heti kuvauksen jälkeen, filmikamerat ovat jotain ihan outoa. Niin se kehitys kehittyy, kohta meille nauretaan, kun olemme jääneet ihan jälkeen tekniikan kehityksestä :)
Lähetä kommentti
<< Home