Olenpa minä söpö

Siis en minä, vaan tämä villatakki, joka vihdoin valmistui :) Ja söpö on kyllä saajansakin, suvun uusin tulokas.



Neuletakin ohje löytyi vanhasta Novita-lehdestä (4/2002). Ohje oli Novita Woolille, mutta tein vähän kesäisemmän version Novita Butterflysta. 3,5 mm:n puikoilla sain tiheydet melkein täsmäämään, joten en joutunut soveltamaan ohjetta sen enempää, ja Butterfly näytti sopivan oikein hyvin tällaiseen pitsineuleeseen. Sitä minä en vain ymmärrä, että näihin vauvaneuleisiin tunnutaan mitoittavan usein aika lailla kasvunvaraa. Tämäkin on kokoa 60 cm ja mahtuisi ainakin hihoja lukuunottamatta omalle puolivuotiallekin, joka muutoin käyttää 74-senttisiä vaatteita. No, ehkä tarkoituksena on, että vaate olisi mahdollisimman helppo pukea, mutta kun toinen on muutenkin kuukauden ikäinen kirppu, niin minun ainakin teki mieli pukea mahdollisimman sopivia vaatteita.

Neuletakissa oli kivoja yksityiskohtia, kuten kahta eri pitsikuviota sekä kolmen napin napitus, joka näytti oikein söpöltä, mutta en tiedä, miten käytännölliseksi se osoittautuu käytössä :) Lankaa meni hieman reilu 100g, olin todella yllättynyt tuon Butterflyn riittoisuudesta. Minulla oli lankaa 200 g ja sitä jäi yli joku 106 g ennen reunavirkkauksia. Taka- ja etukappaleet neulottiin yhtenä kappaleena hiha-aukkoihin asti ja neuloin osan yläosasta toiselta kerältä ja hihat yhtä aikaa kahdelta kerältä, siksi ei jäänyt yhtä kokonaista kerää yli, vaan kaksi vajaata. Virkkauksien jälkeen lankaa jäi himpun verran reilu 90 g, joten melkein olisi siis yhdellä kerällä pärjännyt, muttei ihan.

Olen nyt oikein tykästynyt tähän Butterflyn neulomiseen, puolikiiltävään pintaan ja kauniisiin kesäväreihin, joten harmittaa, ettei tätä lankaa tehdä enää. Kävinkin hamstraamassa tätä vaaleanpunaisena sen verran, että saan tehtyä itselleni tästä (toivottavasti jonain päivänä) jotain tosi kivaa ja ihanaa ja langasta riittää varmasti myös johonkin projektiin pikkutytölle. Taidan olla vähän hidas, kun aina kun tykästyn johonkin Novita-lankaan, sitä ei enää tehdä :) Tosin kyllä nuo Novitan langat tuntuvat paria poikkeusta lukuunottamatta vaihtuvankin aika vauhdilla. Olen lainannut kirjastosta vanhoja neulelehtiä ja ihmetellyt, että ai Novitalla on ollut tuollaisiakin lankoja muutama vuosi sitten. Eihän sitä tietysti mainosten ja neulemallien perusteella tiedä totuutta noista vanhoista langoista, miten esimerkiksi käyttäytyvät neuloessa, pestessä ja käytössä, mutta löytyi sieltä kyllä useampi lanka, jotka ainakin teoriassa olisivat voineet hyvinkin kolahtaa. No, ehkä olen sitten muodissakin vähän jälkijunassa, tiedä häntä.

Jaa miksikö blogipäivitysväli venähti? Voisihan sitä syyttää keväistä auringonpaistetta, joka kutsuu kävelyille, päivien lisääntynyttä aktiviteettimäärää, kun tyttö leikkii nykyään aktiivisemmin (tosin äidin pitää olla aina näkyvissä) ja vähän liikkuukin ja on alkanut syödä myös soseruokaa (kyllä täysimetys on helppoa, nopeaa ja vaivatonta!) tai ajoittaista univajetta, joka saa unohtamaan tietokoneet ja neuleet ja siirtymään nukkumaan heti, kun mahdollista. Mutta rehellisintä lienee kuitenkin syyttää itseään ja omaa aikaansaamattomuuttaan :)

Enpä uskalla väittää, että päivitystahti tästä valtavasti kiihtyy, kun kesä alkaa houkutella ulkoilmaan yhä useammin ja pidemmäksi aikaa, mutta kyllä minä vähän yritän parantaa tapojani ja ainakin raportoida valmistuneista töistä. Tällä hetkellä aktiivitilassa on se korin pohjilta kaivettu tytön mansikkamekko, jonka toivoisin saavani valmiiksi muutaman viikon sisään, sekä uutena työnä Samos Lollipopista tytölle aloitettu hupullinen neuletakki. Äitienpäivälahja taitaa mennä tällä kertaa ostopuolelle, kun en ole saanut mitään suurta ideaa ja nyt tahtoo tuo aikakin jo käydä vähiin. Jos jollakulla on jotain nopeasti toteutettavia lahjaideoita, niin vastaanotan suurella kiitollisuudella :)