perjantai, toukokuu 12, 2006

Sataa, sataa, ropisee...

Sadepäivä. En pistä pahakseni, kyllähän tässä on auringosta nautittukin. Sitäpaitsi sade tekee kaupungin pölyiselle ilmalle pelkästään hyvää, ilma raikastuu. Emmekä me tytön kanssa kävelylenkillä saaneet kuin lyhyen kuuron niskaamme, joten eihän pieni mitään haittaa.

Minulla oli vajaa kerä sini-vihreää Salsaa ja olen miettinyt, mitä siitä tekisin. Olin oikeastaan aluperin ajatellut käyttää sitä piristeraitana tai -koristeena jossain valkoisessa neulepaidassa, mutta pesukonekielto alkoi askarruttaa. Käsinpesu kun ei kuulu mielipuuhiini ja minä + valkoinen paita = usein toistuvat pesut ;) Seuraava ajatus oli, että huivi. No, millainen huivi? Kovin leveää vajaasta kerästä ei saa tai muuten huivi jää kovin lyhyeksi, joten kapeahko huivi. Sitten kokeilin erilaisia virkkauspintoja ja neulepintoja ja aina purin, kun lopputulos ei miellyttänyt: pinta näytti liian solmuiselta tai sotkuiselta tai rakenne oli liian jäykkä huiviksi. Jossain vaiheessa ajattelin jo tarjota keskeneräistä tekelettä ruohomatoksi päiväkodin nukkeleikkeihin. Loppujen lopuksi neuloin maailman yksinkertaisinta "pitsineuletta" eli reikäkerroksella langankiertoja ja 2 oikein yhteen vuorotellen ja väliin kaksi kerrosta aina oikeaa. Alkuun ja loppuun muutama kerros aina oikeaa ja se on tässä: juuri sopivan pituinen ja levyinen huivi, jonka saa jopa sidottua kivasti ja pysyy hyvin paikallaan. Vaan enpä taida sittenkään osata käyttää tällaista, vaikka väri onkin pirteä ja valkoisen kanssa mukava väriläiskä. Taitaa mennä lahjoitukseen :)

En muuten olisi uskonut, että tuollainen lanka kestää noin hyvin virkkaamisen ja purkamisen ja virkkaamisen ja purkamisen ja neulomisen ja purkamisen ja... Mielestäni lopputuloksesta ei näe, mikä osa on neulottu noin kymmenen kertaa ja mikä suoraan kerältä :)

Äitienpäivälahja? Oli pakko kysyä äidiltä suoraan vinkkiä :)