Punastuttaa... :(

Häpeän, myönnän sen suoraan. Se niistä pyhistä lupauksista sitten. Eli taas tuli vähän lipsuttua tästä lankalaihiksesta. Eilen Anttilasta lähti mukaan jokunen kerä Novita Jasminia, vaikkei se nyt ollutkaan mikään superihanan tuntuinen. Matta pinta (vaihtelu virkistää) ja hyvät värit (no, musta ja valkoinen) houkuttelivat sen verran, että täytyi muutamaan kerään sortua, vaikka ihmettelin, kun langan koostumus ei vastannut sitä, mitä olin etukäteen netistä googlettamalla jonkun blogista lukenut. Onko Novita voinut joskus aiemmin tehdä samalla nimellä ihan eri lankaa? Tämä lanka ei kuitenkaan ollut hinnalla pilattua, joten ainoa häpeän aihe on itselle tehdyn lupauksen rikkominen ja toisaalta säilytysongelma pitää ratkaista.

Kotimatkalla Vapaa Valinnasta lähti vielä mukaan sini-vihreää Havaijia kesähuivia varten sekä vähän Tango Fania piristämään jotain vielä tuntematonta projektia. Ihmettelin muuten, että tuo sini-vihreä Tango Fani, samoin kuin punakirjava, tuntuivat käteen ihanan liukkailta ja "silkkisiltä", mutta valkoinen jotenkin kovalta. Olin ajatellut ostaa nimenomaan sitä valkoista, mutta jäi sitten ostamatta ja tänään ostin Sandnesin Funnya, joka tuntui kivemmalta. (Heh, oliko ultranaisellinen kommentti :) Tänään kasvatin kokoelmaa vielä parilla kerällä Gedifra Cashmerinoa, josta tulee jotain kaulaa vasten tulevaa, kun se oli NIIIIIN pehmeää, sekä yhtä efektilankaa, jota "sekoitan" ehkä johonkin toiseen lankaan tai käytän lahjojen sitomiseen tms.

Vaikka tämä voi kuullostaa pahalta retkahdukselta, ei se ihan niin paha ole (seli, seli, joo :). Langan määrä nimittäin ei ole suuri eikä pahenna säilytysongelmaa kovinkaan paljon.

Amazon.co.uk muisti minua (toki rahalahjoitusta vastaan) pari päivää sitten Scarf Stylellä, Knitting without Tearsillä ja Last-minute Knitted Giftsillä, jotka olin bongannut jo monista blogeista. Olin hyvin tyytyväinen, joskin tuon keskimmäisen osalta olisin voinut tyytyä kirjastolainaan, sillä ainakin minusta se tuntui enemmän luettavalta kirjalta kuin varsinaiselta jatkuvakäyttöiseltä referenssikirjalta. Scarf Styleen olin ensin aika pettynyt, mutta parin uusintaselauksen jälkeen sieltä löysi yhtä jos toista toteuttamisen arvoista. Last-minute... taas oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vaikkei kirjasta ikinä toteuttaisi mitään (ja ihan varmasti toteutan), jo katselukirjana tämä kauniisti taitettu ja kauniilla kuvilla varustettu kirja olisi hintansa arvoinen.

Ai joo, ja mini-Clapotis etenee kerros kerrokselta aina, kun hetki aikaa liikenee. Kohta on kaksi kolmasosaa pulkassa, joten pääsen taas muihinkin töihin käsiksi. Mutta aika mukavaa tuo on neuloa, vaikka mallineuleen osaa kyllä jo ulkoa.