Kevätlaiskuutta ilmassa

Mini-Clapotis on edennyt taas jonkin verran, mutta en voi väittää olleeni erityisen ahkera sen(kään) suhteen. Jotenkin on nyt vetämätön ja saamaton olo, olisikohan huonosti nukutuilla öillä osuutensa asiassa ;) Meillä nimittäin pikkuneiti 4 kk on alkanut heräillä syömään kahdesti yössä, mitä ei ole juuri sairaalasta kotiuduttuamme tapahtunut, mutta nyt tämä on jatkuvaa, ja välillä hän ilmeisesti myös näkee painajaisia, kun pitää yöllä vähän lohdutella. Ja silti neiti herää aamulla seitsemän aikaan täynnä energiaa ja riemu pinnasängyssä on sen mukainen. Yleensä tyttö kyllä viihtyy aamulla sängyssään ihan hyvin eli ei vaadi päästä pois, mutta "leikit" ovat sen verran äänekkäitä, että ei siinä vieressä nuku kukaan :)

Sen verran olen kuitenkin askarrellut, että ompelin pinnasänkyyn sellaisen verhosysteemin. Kun tyttöä siirrettiin pinnasänkyyn, halusimme minimoida kulttuurishokin sisustamalla pinnasängyn mahdollisimman paljon vauvasänkyä muistuttavaksi. Tähän asti meillä oli katosverhona vauvasängystä lainattu verho, mutta kun se on lainassa, niin tein sitten tilalle oman. Siitä tuli yllättävän kiva ottaen huomioon, että en ole juuri ommellut ompelukoneella viimeiseen 15 vuoteen, jos ei jotain opiskelijahaalareiden vaihtopunttien ompelua huomioida. Minulla on pari kuvaakin verhosta kamerassa, mutta olen nyt suoraan sanoen liian saamaton purkaakseni kuvia kamerasta - kyllä laiskuus voi kehittyä näinkin pitkälle ;)

En tiedä, miten tuosta kuvasta saa selvää, mutta tuo pari viikkoa sitten otettu kuva todistaa, että kevät on tosiaankin tulossa. Bongasin nimittäin ensimmäiset pajunkissat. Se ei tosin ole kovin kummoinen bongaus, sillä vakireiteillämme ei ole juuri pajuja, nuo pajut löytyivät viikonlopun pidemmän kävelylenkin varrelta. Voi siis olla, että nuokin kissat ovat tuolla olleet jo jonkin aikaa.