Sininen blogi

Huivihulinaa

2008-09-29T20:43:00.011+03:00

Ensiksikin paljon kiitoksia kommenteista. Kyllähän sitä jollain tasolla tietää, ettei sitä ole yksin tämän tilanteensa kanssa, mutta kyllä se helpottaa, kun joku ilmaisee asian suoraan. Olen jo pidempään miettinyt, mihin asti lähipiirin voi olettaa kuuntelevan ymmärtävinä. Kai heilläkin joskus tulee kyllästyspiste täyteen, vaikka ihanasti ovatkin jaksaneet kuunnella tätä arpomistani.

Mutta sitten niihin aikaansaannoksiin. Tämä pikkuneule on jo keväältä, mutta tämä on todella kiva ja oli varsinkin keväällä kovassa käytössä. Eli pikkutytön kaulahuivi Novita Bambusta. Neulottu ihan aina oikealla pitkän reunan suuntaisesti päissä kaventaen. Söpö, kuten käyttäjänsäkin.

Sitten kaulahuivi itselleni. Malli on Haruha-huivi, jonka löysin Ravelrystä. Lanka on ihanainen Manos del Uruguay Silk Blend. RAKASTAN tätä lankaa ja väriä.

Ja vielä mallineule ja ihanainen lanka tarkemmassa tarkastelussa. Saa nähdä, millaiseksi tämä menee käytössä. Lorna's Laces Lion and Lambistä tekemäni Clapotis on mennyt kovassa käytössä aika nuhjaiseksi, ihan kuin silkkikuitu olisi lähtenyt karkuun. Saa nähdä, miten tämä kestää käyttöä.

Pienen tytön syys-/talvihuivi Sirdar Peru Naturals. Malli omasta päästä, päissä kapeat solmimiskaistaleet helmineuletta ja keskellä kaksi kerrosta sileää - kaksi kerrosta nurjaa -neuletta. Huivi toimii hyvin niin, että keskikohta tulee eteen ja päät kierretään niskan takaa eteen ja kapeat osat solmitaan eteen. Huivi on mukavan joustava ja lämmin.

Koruosastosta on tullut otettua huonosti kuvia, mutta tässä yksi ihanuus, joka ei tosin paljasta ihanuuttaan tässä nolon huonolaatuisessa kuvassa. Tai siis turmaliinin ihanaiset värit eivät pääse näin alkuunkaan oikeuksiinsa, mutta peruspujottelukorun idea tulee varmaan ilmi.

Kriisin kynsissä

2008-09-20T16:28:00.002+03:00

Tämä on vähän erilainen blogipostaus. Edellisestä on aikaa eikä tässä ole yhtään mitään käsitöistä. No, melkein yhtään mitään.

Olen ollut tässä melkoisen kriisin kynsissä jo pidempään, ehkä jo vuoden, parikin. En tiedä, onko tämä myöhästynyt kolmenkympin kriisi vai etuajassa tullut neljänkympin kriisi. Kaikki on hyvin, ehkä liiankin hyvin, mutta en saa kiinni siitä kuuluisasta punaisesta langasta, joka ikään kuin toisi esille tämän kaiken mielekkyyden ja tarkoituksen.

Suurimmat syntini ovat:
- Aikaansaamattomuus. Olen aikonut lähettää ystävälleni sähköpostia vuoden alusta lähtien. Olen aikonut järjestää tapaamisen useammankin ystävän kanssa useita kuukausia, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Miksikö? Olenko niin tehokas ja kiireinen, että aika ei riitä? Ei. Ei todellakaan. Huomenna tai ensi viikolla on vain aina niin paljon parempaa aikaa asioiden hoitamiseen.
- Huolehtiminen. Olen huolissani koko ajan, kaiken aikaa. Kaikesta mahdollisesta. Eniten pelkään tietenkin, että Lapselle tai Miehelle tapahtuu jotain ikävää. Pelkään että muille läheisille tai itselleni tapahtuu jotain ikävää. Olen huolissani siitä, olenko oikeassa työssä, ja huolissani, jos minut irtisanotaan siitä. Olen huolissani siitä, mitä tästä pörssisyöksystä seuraa reaalitaloudelle. Olen ajoittain huolissani siitä, pysynkö järjissäni, jos jokin ei muutu.
- Alisuorittaminen. Minä olen aina ollut kunnianhimoinen ja tunnollinen perfektionisti. Olen aina tehnyt sen, mitä täytyy ja vielä enemmän. Ja olen tehnyt kaiken, niin töissä kuin yksityiselämässäni, koko sydämestäni. Nyt päästän itseni liian helpolla monella elämänalueella eikä se tunnu hyvältä itsestänikään. Työsuorituksessani ei varmasti ole valittamista, mutta välillä mietin, haluaisinko olla naimisissa itseni kanssa. Tai haluaisinko itseni äidikseni. Lapsi, Mies ja Minä olemme elämäni kolme ylivoimaisesti tärkeintä ihmistä, miksi minusta jatkuvasti tuntuu, että en pysty antamaan meille parasta itsestäni, vaikka miten yrittäisin? Vai enkö yritä tarpeeksi tai oikein? Vai yritänkö liikaa? Odotanko liikaa?
- Tavoitteettomuus. Minusta tuntuu, että en osaa määritellä, mitä haluan. Siitä, etten tiedä, mitä haluan, seuraa se, etten koskaan saa sitä. Siitä taas seuraa se, että mikään ei oikein kunnolla innosta. Mistä varmaankin seuraa se, että se lanka on hukassa.

Minä itse taas hukun lankaan. Ja helmiin. Muuton yhteydessä hahmotin konkreettisesti, miten paljon minulla on käsityömateriaalia ihan kotivarastossa. Rouva ottaa vain puikot tai pihdit käteen ja alkaa väntää. Jospa tämä tilanne tästä lähtisi purkautumaan, kun pistää itsensä tekemään edes jotain vapaa-ajallakin. No, olen minä jotain tässä viime aikoina saanut aikaiseksi, mutta nyt pitäisi vain saada aikaiseksi niiden valokuvaus ;)

Kyllä tämä tästä. Huomenna on uusi päivä, mutta elämä on tänään.

Kesän helmisatoa

2007-08-26T19:51:00.000+03:00

En näköjään kerta kaikkiaan saa päivitettyä tätä blogia säännöllisesti, joten nyt lupaan, että en lupaa sen suhteen enää yhtään mitään. Sen sijaan tässä valikoituja otoksia siitä, mitä hiljaiselon aikana on korurintamalla syntynyt (muista käsitöistä ei valitettavasti ole tullut napsittua kuvia yhtä ahkerasti).

Ensimmäisenä hopearenkaista kasattu, lahjaksi annettu japanilaisvaikutteinen kukkaranneketju Irene From Petersenin ohjetta mukailleen. Kuva on valitettavan huono, mutta koska ketju ehti päätyä uudelle omistajalleen ennen kuin huomasin ongelmat, ei asia valitettavasti ole autettavissa.

Sitten rippilahjakoru, jolle kävi vähän samalla tavalla eli oikein onnistunutta kuvaa ei jälkikäteen löytynyt eikä koru ollut silloin enää minulla, vaan lahja oli jo annettu minulle hyvin tärkeälle kesän rippilapselle. Tämä koru on tehty ruusukvartsihelmistä, Swarovskin kristalleista, balin hopeahelmistä sekä hopealangasta. Edessä näkyy ensimmäinen itse juottamani lukko, jonka olen kehdannut antaa pois, tähän asti olen itse tehtyjen lukkojen osalta harrastanut lähinnä S-lukkoja. Ketjua voi käyttää joko näin erillisellä lukolla kiinnitetyllä riipuksella tai ilman tai sitten ilman riipusta lukko takana.

Lahjasarja jatkuu, tässä aiemmin tekemääni howliittikaulakoruun rannekoru ja korvakorut. Valkoista howliittia, balin hopeahelmiä ja hopealankaa. Jopa korvakorukoukut spiraaleineen ovat omaa tuotantoa, kuvakulma peittää armeliaasti sen, etteivät koukut ole ihan täsmälleen saman malliset.

Läheiselle häihin tehty koru, ruusukvartsia ja hopealankaa. En ollut tyytyväinen korun saajan ensimmäiseen koruvalintaan (minun aiemmin tekemäni koru, mutta ei minusta oikein sopinut asuun), joten tein sitten uuden tilalle. Isot ruusukvartsihelmet tulivat Satuhelmestä kaupanpäällisinä kesäkuun (?) erikoistarjouksen aikaan. Helmet olivat näyttäviä, mutta eivät superlaadukkaita (mistä syystä niitä ilmeisesti annettiinkin pois): yksi helmi hajosi pienestä kosketuksesta pöytään jo tekovaiheessa. Arkikoruksi tästä ei siis ole, mutta hyvin pidettynä varmaan vielä palvelee jatkossakin.

Ja taas lahja eli yksinkertainen koru muinaisketjun tyyppisestä ketjusta, jossa on vuorotellen aina yksi ja kaksi lenkkiä ja Helmetin korukolleegalta ostettuja kalkkiturkooseja. Nuo kalkkiturkoosit jäivät minua kyllä vaivaamaan, kun alkuperästä ei ole itsellä tietoa, mutta annoin lupauksen, että jos väri lähtee, niin vaihdan uudet helmet. Ei vain sattunut sillä hetkellä oikein olemaan mitään muuta sopivaa helmeä, joka olisi osunut lahjan "tilaajan" spekseihin. Yritin noita helmiä pestäkin, mutta kun en muistanut tarkalleen, miltä ne näyttivät ennen pesua, en osannut arvioida, lähtikö väriä vai ei. Tästä korusta voin kyllä vilpittömästi sanoa, että koru näytti luonnossa paljon sirommalta ja kauniimmalta kuin tässä kuvassa.

Kun katselen tätä listausta, esiin nousee kaksi asiaa. Ensinnäkin digikuvaus ja kuvan käsittely vaativat vielä melko tavalla harjoittelua. Puolustukseksi sanon, että olen kuvaillut viime ajat kameralla, jonka näytöstä toimii vähän reilu puolet (johtuen lähemmästä tuttavuudesta käytävän kivilattian kanssa), joten kameran näytöstä on ollut erittäin vaikea päätellä, mitkä kuvat ovat onnistuneita ja mitkä eivät. Ajattelin jopa lähteä kansalaisopiston digikuvauskurssille, mutta kun oikein sopivaa ei silmään osunut ja aikaa on kuitenkin rajallisesti (muun muassa koruharrastuksen jälkeen), niin päätin, että jääköön tällä kertaa, yritän itseopiskella sitten sen verran, että saisin aikaan edes siedettäviä kuvia.

Toinen esiin pomppaava asia on, että kaikki korut ovat lahjakoruja. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että listasta puuttuu pari itselle tehtyä korua, muun muassa kesän ehdoton suosikkikoruni akvamariinista ja hopeasta, se täytyykin marssittaa kameran eteen lähiaikoina. Nytkin työlistalla on pari lahjakorua, joista yhtä olen jo aloittanutkin, mutta varmaan tässä välissä ja viimeistään niiden jälkeen on aika kartuttaa myös omaa korukokoelmaa - ihania kivihelmiä onkin mukavasti kertynyt kesän aikana jo niitä varten.

Harva voi olla pää

2007-04-30T22:55:00.000+03:00

Minulla on useita sähköpostiosoitteita: yksi töihin, yksi kotiin ja kolme ilmaisosoitetta eri tarkoituksiin. Minulla on verkkopankkitunnukset kahteen pankkiin ja neljä pankki-/luottokorttia, joissa on kaikissa eri tunnusluvut. Minulla on käyttäjätunnuksia ja salasanoja niin moneen työkaluun ja niin monelle webbisivulle, että en osaa edes arvioida määrää. Onko silloin ihme, että jostain päästä salasanat ja tunnusluvut alkavat putoilla matkanvarrelle. Pitkä tarina lyhyesti: mitä teet, jos et kerta kaikkiaan muista käyttäjätunnustasi tai salasanaasi esimerkiksi blogipalveluusi ;) Onneksi en ilmeisestikään ole ainoa ja kun vihdoin etsi oikeasta paikasta, sieltä löytyivät myös tarkat ohjeet, miten tilanne on vielä pelastettavissa.

Neljä kuukautta on vierähtänyt hiljaisuudessa ja nyt vapunaattona sitten heilun täällä kirjoittamassa. Eikä tätä ole vauhdittanut kuin yksi lasillinen shampanjaa. Olen vain nykyään niin huono juhlimaan - tai tarkemmin sanoen juhlin mieluumminen rauhallisesti ja päiväaikaan, jos mahdollista. Onneksi lapsi on hyvä syy tehdä näin :) Vaikka en ole tämän neljän kuukauden aikana saanut aikaiseksi riviäkään blogiin, niin käsitöitä olen tehnyt senkin edestä. Koruja on syntynyt ylen määrin omaa käyttöä ajatellen ja neuletöitä ja virkkuutöitäkin olen tehnyt ihan kohtuullisesti. Valitettavasti ole ollut vähän huono kuvaamaan tuotoksiani, koska tuntuu, että kotona ollessa ei koskaan ole riittävästi luonnonvaloa ja kamerani taas ottaa heikoissa valaistusolosuhteissa harmittavan huonoja kuvia - tai siis minä otan. Ohessa kuitenkin pari kuvaa ihan malliksi, mitä tässä on viime päivinä tullut värkättyä.

Makeanvedenhelmiä ja fasettihiottuja ioliitteja

Hopeaa ja lumikvartsia

Ruorikääty hopearenkaista

Joululahjoja

2007-01-01T21:28:00.000+02:00

Nyt, kun joulupukki on jakanut joululahjat, voinen paljastaa muutaman lahjan, jotka päätyivät minun lähipiiriini.

Ensimmäinen solmionpidikkeeni. Tämän sai hyvin tärkeä ja rakas henkilö, joka käyttää paljon kravatteja ja jolle muutoin on vaikea keksiä sopivia lahjoja. Kuningasketju on tehty puolikovasta 0,8 mm:n hopealangasta tehdyistä 2,8 mm:n renkaista. Henkariosa on tehty puolikovasta 1,5 mm:n hopealangasta, jonka taivuttelu olikin kokemattomalle hopean vääntelijälle yllättävän raskasta, mistä seurauksena pari pihdinjälkeä langassa. Viilaamalla, hiomalla ja rummutuksella sain kyllä niitä siistittyä, mutta kyllä ne edelleenkin erottaa. Onneksi se henkari jää solmion taakse piiloon. Vielä ei ole tullut kysyttyä lahjan saajalta, onko pidike ollut jo käytössä ja hoitaako tehtävänsä.

Kaulakoru sodaliitista ja hopeasta. Tämän sai toinen hyvin rakas ja tärkeä henkilö - no ok, myönnetään, että kaikki nämä lahjat ovat menneet hyvin läheisille ihmisille, koska minulla ei yksinkertaisesti olisi mitenkään ollut aikaa tehdä itse lahjoja koko suvulle :) Mutta se siitä. Kaulakoru on tehty 1,0 mm:n hopealangasta tehdyistä 3,5 mm:n renkaista koostuista kuningasketjun paloista sekä 0,8 mm:n lankaan tehdyistä yksinkertaisista sodaliitti-silmukkalinkeistä. Pidin lopputuloksesta itse kovasti, vaikka minulla sattui pieni logiikkavirhe ketjun koon arvioinnissa. Olin nimittäin ajatellut, että helmet olisivat olleet vähän isompia ketjuun nähden kuin tässä lopputuloksessa, mutta olin sitten hätäpäissäni unohtanut huomioida hopealangan paksuuden sopivia helmiä miettiessäni. Ketjun saaja pitää sinisestä ja omaa ainakin yhden sinisen juhlapuvun eikä varastoistani löytynyt isompia sopivan sinisiä kiviä, joten tästä tuli nyt tällainen - ja siis kaikesta huolimatta mielestäni oikein hyvä.

Kaksi pujottelukaulakorua päätyivät siis myös aivan lähipiiriin ja olivat ainakin minusta käyttäjiensä näköisiä - käyttäjiltä en ole saanut ainakaan vielä palautetta koruista. Molemmissa on käytetty makeanvedenhelmiä ja kullattuja hopeahelmiä ja kullanväristä koruvaijeria. Kuparinkirjava koru on lajitelmanauhasta tehty, joten en voi ottaa kunniaa silmääni miellyttävästä väriyhdistelmästä. Nauha on pyörinyt laatikossani enkä ole saanut tehtyä siitä mitään ennen kuin se yhtäkkiä toi minulle jotenkin elävästi saajansa mieleen. Nauha on mielestäni monivärisenä niin kaunis, etten halunnut sekoittaa siihen aksenttihelmien lisäksi mitään ylimääräistä. Violetti koru on sitten puolestaan ihan "omasta päästä" ideoiden ja kokeilujen pohjalta tehty. Olen hakenut vähän vastaväri-ideaa kullan ja violetin yhdistelmällä ja minusta tämä oli ensimmäiseksi tämäntyyppiseksi korukseni oikein onnistunut.

Näiden lisäksi tein itselleni jouluksi granaattikaulakorun ja -korvakorut, mutta niitä en ole ehtinyt vielä kuvata/skannata, joten laitan ne näkyville myöhemmin. Joulun jälkeen en olekaan korutarpeisiin juuri koskenut. Sen sijaan olen neulonut sinnikkäästi yksiväristä villatakkiani, joka alkaakin olla aika hyvässä vaiheessa eli ihan näinä päivinä hihoja vaille valmis. Luulenpa, että ennen hihoja pitäisi kuitenkin tehdä välissä jotain vähän pienempää, koska neulomistaukoa pitäneelle tuossa yksivärisessä vartalo-osassa on ollut "aika talkoot". Kaiken lisäksi palkkatyö alkaa jälleen rajoittaa harrasteaikaa joululoman jälkeen, mistä syystä lievä töihinpaluustressi on nostanut päätään tässä jo pari päivää.

Joulua odotellessa

2006-12-15T21:41:00.000+02:00

Minä olen jouluintoilija, tosin kiireinen, aikaansaamaton jouluintoilija :) Minun jouluintoiluni alkaa joululaulujen soitolla ja kynttilöiden ja joulukoristeiden esiin kaivamisella. Virittelen parvekkeelle kynttilälyhdyn ja jouluvalot. Ja sitten huomaan viikkoa ennen joulua, että olen a) polttanut kynttilöitä 1-4 kertaa 3 viikon aikana, b) sytyttänyt kynttilät parvekkeen kynttilälyhtyihin korkeintaan kerran ja c) kuunnellut joululauluja 2-4 kertaa. Eikä siinä muuten mitään, mutta saan tästä stressin, kun en ole ehtinyt "odotella joulua täysin rinnoin". Jos ette tunne sympatiaa, en ihmettele.

Tämä hiutale syntyi yhden illan äherryksestä ja huomasin, että meidän joulukuusemme ei täyty näistä, koska aika yksinkertaisesti loppuisi kesken :) Jospa saisin tämän ripustettua vaikka ikkunaan ennen kuin loppiainen koittaa. Hiutale on suoraan Helmitöiden vuosi -kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Paitsi että käytin sateenkaarikäsiteltyjä kirkkaita siemenhelmiä, koska niitä oli kertynyt helmi-innostuksen alkuvaiheilta, enkä osaa oikein käyttää niitä mihinkään. No, en kyllä oikein tykännyt niistä tässäkään, mutta menköön. Muutoin hiutale kyllä esiintyy varsinkin luonnonvalossa oikein edukseen. Hopeasisuksiset putkihelmet ovat ainakin vielä kauniita ja tuskin mahdollinen tummuminen paljon haittaa. Hiutale on aika iso, halkaisijaltaan yli 10 cm, mikä ei ehkä välity kuvasta.

Toinen tuore työ on tulkintani Helmetin korujen vuosi -sarjan joulukuun teemaan Toivo. Tässä on minun toivonsäteeni. Sain insipiraation taannoin Sinkkuelämää-sarjassa näkemästäni kaulakorusta, jonka perusidea oli yksinkertaisesti kuutiohelmiä vaijerissa tai ketjussa. Tosin en kyllä nähnyt korua niin tarkasti, että olisin ollut varma, olivatko ne kuutiohelmiä, mutta sellainen vaikutelma minulle jäi. Sen jälkeen olen metsästänyt juuri sopivia kristallikvartsikuutioita ja Tampereen Käsityömessuilta löysin vihdoin juuri sellaisia kuin halusin - ja rahapussini kieltämättä hieman parahti nauhan hinnasta, vaikka se ei mikään tähtitieteellinen ollutkaan. Mutta olen tähän yksinkertaiseen hopeoidusta vaijerista, kristallikvartsikuutioista ja hopeahelmistä muodostuneeseen koruun varsin tyytyväinen. Vaikka se ei ole läheskään samanlainen kuin idean lähde (mitä hauskaa suorassa kopioinnissa olisikaan ollut), idea toimii mielestäni hyvin. Ja koru tuo vähän toivoa (ja ylellisyyttä) arkipäiväänkin. Toivottavasti se tuo myös vähän pakkasta ja lunta jouluun - olen toivoton romantikko ja valkea joulu on minusta ainoa oikea joulu. Jo vesisade itsenäisyyspäivänä masensi.

Yksi joulunodotukseen liittyvä asia on kuitenkin tänä jouluna onnistunut poikkeuksellisen hyvin: yhtä lukuunottamatta joululahjat ovat jo hankittuna tai työn alla. Ja näyttää jopa siltä, että ellei yllätyksiä tule, omatekoiset lahjatkin valmistuvat ajoissa ilman viimeisten öiden valvomista. Tänä vuonna ei siis tarvitse tungeksia tavaratalojen jouluruuhkassa toppatakki päällä ja miettiä mielessään, miten juuri omaan jonoon ovat eksyneet kaikki myyjänjuoksuttajat ja kyselijät. Isommalle kummitytölle pitäisi vielä keksiä joku kiva juttu, kun kaksi viimeistä lahjaa ovat olleet koruja eikä oikein kolmatta kertaa peräkkäin kehtaisi koruilla lahjoa... Ehkä siis pieni reissu sinne tavarataloihin on kuitenkin tarpeen. Mutta muillekin tuskailijoille vinkiksi: kun keksii etukäteen, minkälaista lahjaa on hakemassa, hermot säästyvät. Päämäärätön, epätoivoinen harhailu tungoksessa on kaikkein pahinta.

Hengissä edelleen :)

2006-12-04T21:38:00.000+02:00

Häpeän. En ole vajonnut maan alle, en kärsinyt vakavasta sairaudesta enkä antautunut rajat ylittävälle hyväntekeväisyydelle jossain kaukana internet-kahviloiden vaikutuspiiristä. Minut on nielaissut (ainakin osin itseaiheutettu) kiire ja asioiden priorisointi. Annettuani työelämälle ensin pikkusormen ja nyt koko käden, olen käyttänyt pääosan liikenevästä ajasta lapsen kanssa tämän ollessa hereillä ja koruväkerryksille saatettuani lapsen unten maille. Ja uskokaa tai älkää, olen myös piiiitkästä aikaa neulonut itselleni myssyn ja kaulahuivin ja - tämä on paras - aloittanut villatakin :D Ihmeiden aika ei siis ole ohi, joten teen itselleni aikaisen uudenvuodenlupauksen ja ryhdistäydyn myös tämän blogin päivittämisen suhteen. Ensi kerralla yritän saada mukaan jo kuvallistakin materiaalia.

Eli jos roikun historian jäänteinä vielä jonkun blogilistalta, niin odottakaapa vain, täältä tullaan taas, välillä kontaten, välillä raahautuen, mutta lujalla uskolla :)

Meritähti ja lisää vettä

2006-08-04T20:55:00.000+03:00

Taas on koruja syntynyt. Tai tämä ensimmäinen on oikeastaan jo vanha tekele, mutta on jäänyt lisäämättä tänne blogiin ja kun on kuitenkin yksi omista arkisuosikeistani, niin laitetaan tämä nyt tänne myös.

Pahoittelen huonoa kuvaa, mustan, harmaan ja hopean yhdistelmän skannaaminen ja kuvaaminen on "hieman haastavaa". Kyseessä on siis vaijerikoru, jossa vaijeriin on kiinnitetty kiinnityshelmillä ryhmä litteän neliön mallisia mustia onyxejä, pyöreitä lumihiutaleobsidiaaneja, pieniä hopeahelmiä sekä pari kirkasta Swarovski-biconia. Toimii hyvin mustavoittoisen vaatekaappini kanssa, joten on ollut ahkerassa käytössä :)

Tässä sitten taas vähän erilainen, mutta myös paljon käytössä ollut koru. Tämän postauksen teema näyttäisi olevan "paljon käytetyt korut, huonot kuvat". Tässä olen siis yksinkertaisesti pujottanut hopealangasta, Swarovskin AB-pinnoitetusta, kirkkaasta meritähtiriipuksesta ja pienestä, kirkkaasta Swarovski-biconesta vääntämäni riipuksen nahkanauhaan. Erityisen ylpeä (ehkä syyttä? ;) olen noista liukuvista solmuista, jotka tein ihan ensimmäistä kertaa ihan netistä löytämieni ohjeiden perusteella ja toimivat oikein hyvin. Riipuksen rakenne näkyy vähän huonosti, mutta kyseessä on yksinkertainen kierretty silmukka (mikähän se virallinen termi sitten onkin), jossa on keskellä pieni bicone. Pienempi lenkeistä on pujotettu nauhaan ja isompi meritähteen. Valitettavasti onnistuin raapaisemaan hopealangan päällä pienen palan tähden taustapinnoitteesta irti, mutta ei sitä kukaan huomaa, kunhan ette kerro ;) Tähti välkkyy auringonpaisteessa todella ihanasti, mutta sen saatte vain kuvitella, koska skannaus- ja valokuvaustaitoni eivät riitä sen ikuistamiseen.

Tämä koru meni kaveriksi tehdyn rannekorun kanssa lahjaksi yhdelle ihanalle pikkuneidille. Koru on tehty nuorta käyttäjää silmällä pitäen: kaksi välirengasta antavat periksi, jos koru sattuu jäämään johonkin kiinni, lasihelmet on pujotettu tukevasti vaijeriin, joten katkeamisen ei pitäisi olla ongelma ja riipus on kiinnitetty lukkoon, joten korua voi käyttää sen kanssa tai ilman. Riipus on väännelty hopealangasta ja foliohelmestä. Lahjaan kuului myös ikivanhasta Novita-neuleet(?) -lehdestä löydetyn ohjeen mukaan tehty pörrölaukku; ohjeessa oli käytetty Sandnesin Funnya, mutta löysin Schachenmayr Nomottan vastaavasta Braziliasta söpön vaaleanpunaisen värin ja käytin sitä. Laukku jäi valitettavasti ikuistamatta.

Sitten tällainen "halpistoisinto" aiemmasta vesiaiheisesta kaulakorusta. Hain petroolinsiniselle paidalle korua ja vesikoru olisi sopinut muuten, mutta siniset kristallit olivat liian kirkkaansinisiä. Niinpä väänsin toisinnon petroolinsinisistä lasihelmistä (hassua kyllä sekä alkuperäisen korun Swarovskit että nämä olivat värinimeltään Capri Blue, mutta tämä sininen on selvästi murrettu petroolin suuntaan ja sopi paitaan loistavasti), Superior Crystal -kristalleista sekä tavallisesta kirkkaasta koruvaijerista. Lukko ja kiinnityshelmet ovat hopeaa. Ja niin olin valmis lähtemään - ok, mies ja tyttö joutuivat ehkä vähän odottamaan, mutta olimme ajoissa sunnuntailounaalla :)

Ja sokerina pohjalla, vaikkei kuva ehkä taaskaan ole paras mahdollinen... Tämän korusetin pyörittelin juhlamekon kaveriksi 0,8 mm:n puolikovasta hopealangasta ja kirkkaista ja akvamariinin värisistä Swarovski-kristalleista. Varsinkin nuo isot cosmic-malliset kristallit sekä kaksi 8-millistä kirkasta biconea hohtavat valossa ihanasti ja tästäkin tulee ihan vesi mieleen - ja välillä on ollut ihan pakko vain hypeltää kaunista korua, vaikkei työstö ehkä korusepän hyväksyntää saisikaan ;)

Ai joo, olenhan minä muutakin neulonut kuin sen laukun... Heh-heh, yritin neuloa Novitan Teddystä sen Maddaleenan edustuskelpoisen myssyn. Sanotaanko vaikka, että minun myssystäni ei tullut edustuskelpoista: ei mahdu isoon päähäni ja reunojen yhdistäminenkään ei taitaisi saada kymmentä pistettä, taisin kääntää sauman silmukoiden poimimisen jälkeen väärin päin. Tytölle myssy on aivan liian iso, joten tästä tuli minun ensimmäinen virallinen "tosiepäonnistumiseni" neulomisen saralla. Mitä sille tekisi, ei sitä viitsisi roskiinkaan heittää, mutta ei toisaalta myöskään pyörittää silmissä muistuttamassa epäonnistumisesta :) Teddy ei myöskään tunnu olevan mukavaa lankaa purkaa. Jään miettimään vaihtoehtoja...

Koruvillitystä

2006-07-14T21:14:00.000+03:00

Täällä on viime aikoina lähinnä lomailtu. Käsityösegmentiltä ajan on varastanut tuore koruinnostus neulomisen kustannuksella.

Olen aivan rakastunut granaatteihin. Olen tilannut niitä... hmmm... jokusen nauhan ja valmistakin on syntynyt. Tämä on ollut aivan suosikkikoruni, koska granaattien väri on niin ihana ja koska se lisäksi sopii moniin vaatteisiini. Tähän kaulakoruun kuului myös simppelit korvakorut, mutta niistä toinen hävisi kaupunkikierroksella ennen kuin ehdin niitä ikuistaa. No, onneksi uudet on helppo tehdä :) Granaattien lisäksi tästä löytyy pieniä hopeahelmiä sekä hopeiset kiinnityshelmet ja lukko, pohjana on koruvaijeri.

Tämä dumortieriitti-kaulakoru (meniköhän se nyt oikein) on myös varsin monikäyttöinen, riittävän arkinen käytettäväksi farkkuhameen seurana ja toisaalta riittävän juhlava käytettäväksi vähän fiksummankin vaatetuksen kanssa. Dumortieriittihelmien lisäksi tähän on käytetty hopeisia helmiä, montanan sinisiä Swarovski-kristalleja sekä hopeiset kiinnityshelmet ja hopeinen lukko, pohjana jälleen vaijeri.

Tämä koru ei ole ihan omaa tyyliäni/väriäni, sillä se meni lahjaksi. Tämä on syönyt 10-millisiä lasihelmiä, 3-millisiä tsekkiläisiä fasettilasihelmiä (fire polished), muutaman hopeoidun rondellin, hopeiset kiinnityshelmet sekä hopeanvärisen lukon. Ja tärkeimpänä kaunistuksena Helmetin Janen ihanan keskushelmen. Vaijeriin tietenkin tehty taas.

Sitten tällainen pikkukoru. Yksi mekko kaipasi korua eikä viime aikoina sattuneesta syystä laajentuneesta koruvalikoimastani löytynyt sopivaa. Niinpä sellainen piti tietysti tehdä. Ohutta koruvaijeria, mustia ja harmaita siemenhelmiä, erilaisia lasihelmiä sekä hopeoituja helmiä aksenttihelminä sekä välirengas, jonka on tarkoitus katkaista ketju vahingon sattuessa muualta kuin vaijerin kohdalta. Omasta mielestäni toimii mekon kanssa kaksin kerroin kaulassa.

Ja sitten tämä heinäkuun teemaan tekemämi vesiaiheinen kaulakoru. Luonnossa tämä hopeoidusta koruvaijerista, Swarovski-kristalleista ja hopeisista kiinnityshelmistä ja lukosta tehty kaulakoru hohtelee valossa todella ihanasti ja on siis vähän juhlavampi koru.

Jos joku ihmettelee kaulakorujen suurta määrää, niin pienen lapsen äitinä en uskalla käyttää kovin roikkuvia korvakoruja ja siksi niitä ei ole tullut tehtyä kuin kahdet ja niistäkin toiset lahjaksi. Tosin tämä varmaan tulee muuttumaan, kun ideoita on kuitenkin kertynyt. Rannekoruja en ole oikein tottunut käyttämään, mutta kun tämä kaulakorujen käyttökin on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime aikoina, niin eiköhän sekin tule tässä muuttumaan.

Koruja, koruja, lisää koruja

2006-06-20T09:21:00.000+03:00

Viime aikoina on tullut helmeiltyä neulomisen kustannuksella, vaikkakin myös yksi "unelmahuivi" on edennyt jonkin verran - tosin työtä on edessä vielä pitkälti. Koruja on syntynyt sitä tahtia, että mies taitaa alkaa olla jo huolissaan, mihin ne kaikki säilötään :)

Ensin se kukkaketjukoru, joka minulla oli tekeillä jo edellistä postausta tehdessäni. Tästä tuli mielestäni aika kiva koru, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan ja joka sopii erinomaisesti vaatetukseni tyypillisimpään värimaailmaan. Lasiset siemenhelmet on pujotettu NYMO:n tyyppiseen (?) vahattuun lankaan ja lukkona hopeinen jousilukko sekä hopeiset solmusuojat.

Sitten helppo ja nopea Swarovskin kristallihelmistä tehty kaulakoru, joka ei kylläkään ole ensinkään edukseen kuvassa näin yksikseen. Kaulassa tämä koru asettuu kivan pyöreästi kaulan ympäri ja tuo alaosa jää Y:n muotoon. Yksinkertainen, kevyt koru, jonka kristalleista valo heijastuu ihanasti. Käytin koruvaijeria, hopeisia kiinnityshelmiä, hopeisia ja Swarovskin kristallihelmiä, hopeista jousilukkoa sekä hopeista säätöketjua, jotta korun saa kaula-aukosta riippuen sopivalle korkeudelle.

Tässä puolestaan tällainen "ei tästä takkia tullutkaan" -tyyppinen koru. Alkuperäinen ideani oli, että "kerrokset" olisivat olleen eri pituiset ja sydämen kiinnitys olisi tullut suoraan ketjujen keskelle. No, ensinnäkin kaksi sisintä kerrosta olivat liian samanpituiset ja uloin oli niihin nähden liian pitkä ja toisekseen sydänhelmi oli liian painava eivätkä ketjut olisi jääneet pyöreästi, vaan V:n muotoon. Sitten ajattelin pujottaa uloimman ketjun päät sydänhelmen läpi, mutta ne eivät mahtuneet. Myöskään uloimpien ketjujen kiinnitys sydämen alareunaan ei näyttänyt käytännössä yhtä hyvältä kuin kuvitelmissani. Lopulta keksin letittää ketjut ja lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, mutta oli se aika prosessin takana, melkein meinasi jo usko loppua :) Pujotin lasiset siemenhelmet vahattuun NYMOon, keskellä sydämenmuotoinen lamppulasihelmi hopealangalla ja lasihelmellä kiinnitettynä. Lisäksi käytin hopeista jousilukkoa ja vastakappaletta sekä hopeisia solmusuojia.

Tein myös tällaisen kesäisen helmikorusetin. Nämä ovat Gütermannin värjätyistä lasihelmistä (ovatkohan nämä nyt niitä vahahelmiä, en tiedä), joten vesipesua ei näille luvattu ja värinkestokin voi ilmeisesti olla mitä vaan. Tästä syystä en halunnut yhdistää näitä mihinkään muihin helmiin, vaan tein tällaisen yksinkertaisen setin, joka kestää sen, minkä se kestää. Kaulakoru on tehty vaijeriin ja korulukko on nikkelitöntä metallia. Rannekoru on tehty joustavaan nauhaan ja korvakorut hopeisiin koukkuihin ja muistaakseni tein nuo helmilenkit hopealangasta, en ole ihan varma.

Helmetissä tehdään tässä kuussa koruja aiheella Kesäyön unelma / Kesäyön taika. Uskaltauduin tällaisena ihan aloittelijanakin mukaan, vaikka muiden korut ovatkin henkeäsalpaavan hienoja ja tietysti myös tekniseltä tasoltaan ihan eri luokkaa. Tässä minun Kesäyön unelmani, lasisista siemenhelmistä, särölasihelmistä ja omenankukkahelmistä, mukana myös muutama kristallilasihelmi sekä sisältä värjätty delica-helmi ketjujen yhtymäkohdissa. Hopeanväriset solmusuojat ja lukko vastakappaleineen (muistaakseni en käyttänyt tässä hopeisia osia, mutta muisti tuntuu pätkivän, pitäisi heti aina merkitä kaikki ylös).

Ensimmäisiä koruyritelmiä

2006-06-06T12:13:00.000+03:00

Korunäpertely on tuottanut jo jotain "valmistakin" sekä pelon, että kohta on joka nurkka täynnä koruja, joita ei tule koskaan pidettyä, koska luvalla sanoen olen ainakin tähän asti käyttänyt koruja aika maltillisesti :) Mutta minkäs sille voi, kun tämä näpertely on niin kivaa. Ja varsinkin nämä vaijerikorut valmistuvat uskomattoman nopeasti ja helposti - toki laatu on vielä mitä sattuu, kun tekniikka on vielä harjoittelussa.

Tästä korusta joku todella tarkkasilmäinen harrastaja voi ehkä nähdä, että keskimmäisen helmiryhmän toinen kiinnityshelmi on rikki. Samoin toinen lukon kiinnityshelmistä on korvattu hopeisella. Sainpa tänään Maarian korupajasta ihka oikeat kiinnityspihdit ja niitä piti heti kokeilla. Vinkki: ei kannata kokeilla jo kiinnitettyjen metallisten kiinnityshelmien puristelua uudelleen. Rikoin siis kaksi kiinnityshelmeä. Keskellä työtä olevaa en päässyt vaihtamaan, mutta lukon helmen tilalle kokeilin hopeisen kiinnityshelmen kiinnitystä uusilla pihdeillä - ja uskomatonta, helmi kiinnittyi nopeasti ja helposti ja lopputulos oli siisti, mitä ei voi sanoa noista aiemmista yritelmistä! Mutta tämä koru meni siis lopullisesti harjoituskappaleen nimikkeen alle, mutta ainahan sitä roiskuu, kun rapataan :)

Tässä sitten taas lahjasetti, johon olen ihan tyytyväinen huolimatta siitä, että tämä on ajalta ekp (ennen kiinnityspihtejä) eli metallisten kiinnityshelmien loppusilausta ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan kauniiksi. Lohdutukseksi tutkin jo aikoja sitten ostamaani, suomalaisen firman myymää vaijerikorua todeten, etteivät ne kiinnityshelmet siinäkään nyt ihan mahdottoman kauniisti olleet, vaikka kyseessä olikin siis ihan kaupallinen tuote ja tämä on taas harrastelijan ensimmäisiä tuotoksia.

Eniten aikaa olen kuitenkin saanut kulumaan nykerrellessäni 10-koon siemenhelmistä 8 helmen kukkanauhaa. Siitä kuitenkin kuva vasta, kun kaulakoru on valmis.

PS. Älyttömän addiktoivaa tämä helmityökin, illat ovat päässeet venymään useamman kerran univelan puolelle, kun ajantaju on kadonnut näperrellessä.

Edit: Aika huono tuo ensimmäinen kuva näemmä, tuskin siitä kukaan noita kiinnityshelmiä edes näkee - onneksi :)

Uusia hurahduksia

2006-06-01T15:45:00.000+03:00

Viime aikoina olen taas hurahdellut - ja pahasti. Ensimmäinen hurahdus tapahtui, kun kokeilin ensimmäistä kertaa lankojen värjäämistä Kool Aidilla. Huomasin, että sehän on hauskaa eikä ollenkaan niin hankalaa tai sotkuista kuin olin kuvitellut! Ilmeisesti värin kiinnittyminen ei onnistunut ihan täydellisesti, sillä ensimmäisessä pesussa värjäyksen jälkeen väriä irtosi jonkun verran, tosin taisin vähän "ylivärjätä" tummimman osan, joten saattoi johtua siitäkin. Pesin langan vielä toiseen kertaan eikä väriä lähtenyt enää, joten eiköhän tuo loppu väri pysy langassa.

Lanka roikkuu edelleen kuivumisen jäljiltä vessassa ja ihailen raikkaita värisävyjä aina hampaita pestessäni :) Käytin väreinä viinirypälettä (en muista tarkkaa nimeä) ja Tropical Punchia eli punasävyistä lankaa oli tuloksena. Olen unohtanut ottaa kuvan langasta, ulos en jaksa lähteä kuvaamaan - pitäisi pukea väsynyt tyttö uudelleen, juuri tulimme kävelyltä - eikä parvekkeellamme enää saa tälle päivää kunnollisia päivänvalokuvia, joten lisään kuvan, kun saan sellaisen otettua. Onneksi nyt on kesä eikä villalankojen värjäämiseen hurahda ihan niin helposti ja täysin kuin talviaikaan tulisi varmasti hurahdettua, joten tämä hurahdus jäänee odottamaan kylmempiä ilmoja ja pimeitä iltoja puhjetakseen silloin entistä pahempana :)

Toinen hurahdus soveltuukin sitten valitettavasti paljon paremmin myös kesäolosuhteisiin: helmet. Hurahdukseni on nyt siinä vaiheessa, että tarvikehankinta on meneillään (jos joku on seurannut bloggaamistani alusta asti, hän saattaa muistaa, että tämä on hurahduksissani aina oleellinen ja usein varsin kallis vaihe) ja pari harjoituskappaletta on tehty, yksi jo hajotettukin, kun lopputulos ei miellyttänyt yhtään. Yhdestä kaulakorusta tuli omasta mielestäni kiva, harmi, että pyörittelin sen ihan askarteluun tarkoitetusta metallilangasta, joten siinä on varmasti kaikki nikkelit ja muut ihokontaktissa kielletyt aineet ja se luultavasti tummuu ja kuluu alta aikayksikön. Mutta olipahan kiva näperrellä taas :) Ja tulipa huomattua, että koruja on vielä paljon vaikeampi kuvata kuin neuleita, joten tämä postaus ainakin tällä erää tylsästi ilman kuvia, pahoittelen.

Viittä vaille valmiina ahon laitaan

2006-05-21T17:54:00.000+03:00

Joku blogiani todella pitkään seurannut - heh, siis jos se on mahdollista näin lyhytikäisessä blogissa - saattaa muistaa, kun aloin tehdä tätä mansikkamekkoa. Näin siis jonkun blogissa ihan sattumalta jonkinlaisen mansikkamekon ja hauska idea jäi pyörimään päähäni. Kun sain vihdoin langat hankittua, en tietenkään löytänyt tuota inspiraation antanutta blogia enää mistään, joten ideaa lukuunottamatta lähdin niin sanotusti täysin puhtaalta pöydältä. Nyt se on vihdoin valmis lukuunottamatta nyöriä/silkkinauhaa vyötärölle (ostin jo silkkinauhan, mutta se olikin liian leveä) ja nappeja, jotka on kyllä jo hankittu.

Lanka: Novita Tennessee (punainen ja vaaleanvihreä)
Menekki: punaista n. 150 g, vihreää noin 50 g
Puikot: 4 mm:n pyöröpuikko

Tämä hame on todellinen saumainhoajan unelma, sillä hameeseen ei tullut kuin kaksi todella lyhyttä saumaa olkapäille. Muuta viimeistelyä olikin sitten senkin edestä virkatuissa reunoissa sekä langanpätkissä, joita kasaantui työn kokoon nähden uskomaton määrä pääteltäväksi.

Ilmeisesti valtaisa langanpätkien määrä selittää matemaattisen yllätyksen: 200g punaista Tennesseetä + 100 g vihreätä Tennesseetä = hame n. 190 g + n. 40 g jämäkerä vihreää ja n. 40 g jämäkerä punaista :) Minun laskuoppini mukaan 190 + 40 + 40 = 270 g, mutta ilmeisesti tuo 30 g on joko mennyt langanpätkinä roskiin (tuskin sentään kokonaan) tai sitten langat on punnittu alunperin olosuhteissa, jotka eivät vastaa meidän kotiolosuhteitamme :) Tai sitten talousvaakani ei ole niin luotettava kuin olen kuvitellut.

Aloitin hameen siis helmasta pyöröpuikoilla ensin vihreällä aina oikealla ja sitten aloitin punaisella tuollaisen mansikkamaisen reikäneuleen. Aloitin nappihalkion noin 3-4 cm ennen "vyötärönauhaa" ja siirryin siis tasoneuleeseen. Sitten kavensin yhden kerroksen aikana leveyttä "sopivasti" päästäkseni sopivaan yläosan kokoon eli laskin helman leveyden, mittasin sopivan ylävartaloleveyden ja sitten laskin, miten paljon silmukoita piti kaventaa. Muistaakseni kavennussuhde oli jotakuinkin 9 s => 5 s, mutta taakse nappilistan reunoihin jätin sileää kaventamatonta osaa, jotta napitus aikanaan näyttäisi siistiltä.

Kavennuksen jälkeen tein kiristysnauhaa varten pujotuskujan ihan "langankierto, 2 oikein yhteen" -tyylillä (taas nappilistan välittömiä reunoja lukuunottamatta) ja jatkoin sileällä oikealla. Sitten yritin aloittaa kädenaukot ja kaula-aukon sopivasti. Tämä ei onnistunut aloittelijalta kovin tyylikkäästi: hihanaukot ovat turhan leveät, mitä olen yrittänyt peittää aiottua leveämmillä virkkauksilla, ja kaula-aukko olisi ehkä saanut olla leveämpikin. Lopuksi nappilistan reunaan, kaula-aukon ympärille, käsiaukkoihin ja helmaan on tehty koriste-/viimeistelyvirkkaukset: kaula-aukkoon pelkkiä kiinteitä yksi kerros, muualle viimeiseksi kerros, jossa on aina joka kolmannen kiinteän jälkeen tehty 3 ketjusilmukkaa, jotka jäävät "lenkeiksi" reunaan. Laitan vielä kuvan tuosta selkäpuolestakin, kun olen saanut napit paikalleen.

Tätä oli mallimielessä ihan mukava neuloa, mutta Tennessee ei lankana saanut varauksetonta suosiotani. Tiettyihin töihin tämä lanka on eittämättä omiaan, mutta vauva-/lapsineuleeseen joku pehmeämpi lanka olisi ehkä ollut osuvampi valinta. Kuten sanottu, hiha-aukot olisivat voineet olla kapeammat ja kaula-aukko leveämpi, mutta en sitten viitsinyt enää purkaa, kun olin jo ehtinyt aloittaa virkkauksetkin. Pituus on pienelle tytölle passeli, vaikka mittasuhteiltaan hame tai ainakin yläosa olisi ehkä saanut olla vähän pidempi, sillä pienen liikkumaan oppimista ei parane häiritä :) Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen tähän ensimmäiseen ihan oikeaan täysin "omasta päästä" tehtyyn vaatteeseen: se on käyttäjälleen sopivan kokoinen, hauskan näköinen ja kokolailla sellainen kuin olin ajatellutkin :)

PS. Ylimmän kuvan malli ei siis ole päätön ja jalaton, mutta pyrin noudattamaan valitsemaani linjaa, etten esitä tunnistettavia kuvia ihmisistä, jotka eivät ole sille itse antaneet / pystyneet antamaan lupaa - pahoittelen tästä johtuvaa kuvan hassua rajausta :)

PPS. Jos joku bittinikkari osaa arvata, miksi nuo linkit ja muut ovat putkahtaneet tuonne ihan alas, niin arvostaisin kovasti korjausvinkkejä. Voisiko johtua tuosta yhdestä vähän isommasta kuvasta vai olenko sotkenut jotain muuta? Vai onko kyse vain oman selaimeni asetuksista? Kiitos ja syvä kumarrus, jos joku osaa auttaa!

Sataa, sataa, ropisee...

2006-05-12T16:05:00.000+03:00

Sadepäivä. En pistä pahakseni, kyllähän tässä on auringosta nautittukin. Sitäpaitsi sade tekee kaupungin pölyiselle ilmalle pelkästään hyvää, ilma raikastuu. Emmekä me tytön kanssa kävelylenkillä saaneet kuin lyhyen kuuron niskaamme, joten eihän pieni mitään haittaa.

Minulla oli vajaa kerä sini-vihreää Salsaa ja olen miettinyt, mitä siitä tekisin. Olin oikeastaan aluperin ajatellut käyttää sitä piristeraitana tai -koristeena jossain valkoisessa neulepaidassa, mutta pesukonekielto alkoi askarruttaa. Käsinpesu kun ei kuulu mielipuuhiini ja minä + valkoinen paita = usein toistuvat pesut ;) Seuraava ajatus oli, että huivi. No, millainen huivi? Kovin leveää vajaasta kerästä ei saa tai muuten huivi jää kovin lyhyeksi, joten kapeahko huivi. Sitten kokeilin erilaisia virkkauspintoja ja neulepintoja ja aina purin, kun lopputulos ei miellyttänyt: pinta näytti liian solmuiselta tai sotkuiselta tai rakenne oli liian jäykkä huiviksi. Jossain vaiheessa ajattelin jo tarjota keskeneräistä tekelettä ruohomatoksi päiväkodin nukkeleikkeihin. Loppujen lopuksi neuloin maailman yksinkertaisinta "pitsineuletta" eli reikäkerroksella langankiertoja ja 2 oikein yhteen vuorotellen ja väliin kaksi kerrosta aina oikeaa. Alkuun ja loppuun muutama kerros aina oikeaa ja se on tässä: juuri sopivan pituinen ja levyinen huivi, jonka saa jopa sidottua kivasti ja pysyy hyvin paikallaan. Vaan enpä taida sittenkään osata käyttää tällaista, vaikka väri onkin pirteä ja valkoisen kanssa mukava väriläiskä. Taitaa mennä lahjoitukseen :)

En muuten olisi uskonut, että tuollainen lanka kestää noin hyvin virkkaamisen ja purkamisen ja virkkaamisen ja purkamisen ja neulomisen ja purkamisen ja... Mielestäni lopputuloksesta ei näe, mikä osa on neulottu noin kymmenen kertaa ja mikä suoraan kerältä :)

Äitienpäivälahja? Oli pakko kysyä äidiltä suoraan vinkkiä :)

Olenpa minä söpö

2006-05-04T11:17:00.000+03:00

Siis en minä, vaan tämä villatakki, joka vihdoin valmistui :) Ja söpö on kyllä saajansakin, suvun uusin tulokas.

Neuletakin ohje löytyi vanhasta Novita-lehdestä (4/2002). Ohje oli Novita Woolille, mutta tein vähän kesäisemmän version Novita Butterflysta. 3,5 mm:n puikoilla sain tiheydet melkein täsmäämään, joten en joutunut soveltamaan ohjetta sen enempää, ja Butterfly näytti sopivan oikein hyvin tällaiseen pitsineuleeseen. Sitä minä en vain ymmärrä, että näihin vauvaneuleisiin tunnutaan mitoittavan usein aika lailla kasvunvaraa. Tämäkin on kokoa 60 cm ja mahtuisi ainakin hihoja lukuunottamatta omalle puolivuotiallekin, joka muutoin käyttää 74-senttisiä vaatteita. No, ehkä tarkoituksena on, että vaate olisi mahdollisimman helppo pukea, mutta kun toinen on muutenkin kuukauden ikäinen kirppu, niin minun ainakin teki mieli pukea mahdollisimman sopivia vaatteita.

Neuletakissa oli kivoja yksityiskohtia, kuten kahta eri pitsikuviota sekä kolmen napin napitus, joka näytti oikein söpöltä, mutta en tiedä, miten käytännölliseksi se osoittautuu käytössä :) Lankaa meni hieman reilu 100g, olin todella yllättynyt tuon Butterflyn riittoisuudesta. Minulla oli lankaa 200 g ja sitä jäi yli joku 106 g ennen reunavirkkauksia. Taka- ja etukappaleet neulottiin yhtenä kappaleena hiha-aukkoihin asti ja neuloin osan yläosasta toiselta kerältä ja hihat yhtä aikaa kahdelta kerältä, siksi ei jäänyt yhtä kokonaista kerää yli, vaan kaksi vajaata. Virkkauksien jälkeen lankaa jäi himpun verran reilu 90 g, joten melkein olisi siis yhdellä kerällä pärjännyt, muttei ihan.

Olen nyt oikein tykästynyt tähän Butterflyn neulomiseen, puolikiiltävään pintaan ja kauniisiin kesäväreihin, joten harmittaa, ettei tätä lankaa tehdä enää. Kävinkin hamstraamassa tätä vaaleanpunaisena sen verran, että saan tehtyä itselleni tästä (toivottavasti jonain päivänä) jotain tosi kivaa ja ihanaa ja langasta riittää varmasti myös johonkin projektiin pikkutytölle. Taidan olla vähän hidas, kun aina kun tykästyn johonkin Novita-lankaan, sitä ei enää tehdä :) Tosin kyllä nuo Novitan langat tuntuvat paria poikkeusta lukuunottamatta vaihtuvankin aika vauhdilla. Olen lainannut kirjastosta vanhoja neulelehtiä ja ihmetellyt, että ai Novitalla on ollut tuollaisiakin lankoja muutama vuosi sitten. Eihän sitä tietysti mainosten ja neulemallien perusteella tiedä totuutta noista vanhoista langoista, miten esimerkiksi käyttäytyvät neuloessa, pestessä ja käytössä, mutta löytyi sieltä kyllä useampi lanka, jotka ainakin teoriassa olisivat voineet hyvinkin kolahtaa. No, ehkä olen sitten muodissakin vähän jälkijunassa, tiedä häntä.

Jaa miksikö blogipäivitysväli venähti? Voisihan sitä syyttää keväistä auringonpaistetta, joka kutsuu kävelyille, päivien lisääntynyttä aktiviteettimäärää, kun tyttö leikkii nykyään aktiivisemmin (tosin äidin pitää olla aina näkyvissä) ja vähän liikkuukin ja on alkanut syödä myös soseruokaa (kyllä täysimetys on helppoa, nopeaa ja vaivatonta!) tai ajoittaista univajetta, joka saa unohtamaan tietokoneet ja neuleet ja siirtymään nukkumaan heti, kun mahdollista. Mutta rehellisintä lienee kuitenkin syyttää itseään ja omaa aikaansaamattomuuttaan :)

Enpä uskalla väittää, että päivitystahti tästä valtavasti kiihtyy, kun kesä alkaa houkutella ulkoilmaan yhä useammin ja pidemmäksi aikaa, mutta kyllä minä vähän yritän parantaa tapojani ja ainakin raportoida valmistuneista töistä. Tällä hetkellä aktiivitilassa on se korin pohjilta kaivettu tytön mansikkamekko, jonka toivoisin saavani valmiiksi muutaman viikon sisään, sekä uutena työnä Samos Lollipopista tytölle aloitettu hupullinen neuletakki. Äitienpäivälahja taitaa mennä tällä kertaa ostopuolelle, kun en ole saanut mitään suurta ideaa ja nyt tahtoo tuo aikakin jo käydä vähiin. Jos jollakulla on jotain nopeasti toteutettavia lahjaideoita, niin vastaanotan suurella kiitollisuudella :)

Pieniä ihmeitä

2006-04-17T14:02:00.000+03:00

Pienestä söpöstelyneuleesta puuttuvat vielä hihat, vaikka lahjan saaja ehti kai jo kotiutua :) No, täytyy yrittää saada se valmiiksi, ennen kuin pääsemme katsomaan tuoretta sukulaista kotiympyröihin. Kyllä vauvat ovat sentään ihania. Ja meidän kohta puolivuotias neitokainen näytti tosi isolta tytöltä tulokkaan rinnalla. Vaikka käytännössä samoista mitoista meilläkin silloin puoli vuotta sitten lähdettiin, niin silti jo nyt tuntui, että onko oma tyttönen muka ollut joskus noin pieni. Joku saattaa lukea rivien välistä, että olen aika innoissani tulokkaasta, mutta onneksi tuo oma tyttö on kuitenkin vieläkin sen verran pieni, ettei paha vauvakuume päässyt vielä iskemään.

Huomasin tuossa, että viime aikoina on tullut räpsittyä kuvia vain tuosta pikkuneidistä ja kun periaatteenani on ollut, etten laita hänestä nettiin kuvia (että saa sitten joskus itse päättää, mitä hänestä on täältä löydettävissä), niin tämä kuva on napattu jo pari-kolme viikkoa sitten. Pari joutsenta päätti ilmeisesti pitää city-breakin muuttomatkallaan. Kuva on epätarkka, kun piti ottaa vielä lisää kuvia, mutta muistikortti olikin täynnä eikä joku ilmeisesti ollut lukenut kameran käyttöohjeita riittävän tarkkaan ja niin jäivät lisäkuvat ottamatta :) Kuvasta ei ehkä näy, mutta näihin aikoihin oli vielä aika talvista. Sittemmin sää on ollut suopeampi ja pääsiäisen pyhinä on tehty pitkiä kävelylenkkejä mahtavan kevätsään helliminä. Tänään sitten taas totuus palautettiin mieleen pilvien ja sateen muodossa. Mutta sade se vasta sulattaakin lunta ja kevät tulee kohisten!

Niiskuneitinä

2006-04-04T14:54:00.000+03:00

Iski se kevätflunssa sitten tännekin, vaikka parhaamme mukaan olemme yrittäneet vältellä tartuntavaaroja ja pitää huolta käsihygieniasta. Eli nyt ei paljon blogata eikä neulota, kun silmät ja nenä juoksevat kilpaa ja nuhakuume sekoittaa pään.

Liplatus ei ole edennyt, sillä aloitin (taas) uuden projektin. Tälle tosin on luontainen deadline, vaikken tosin tiedä tarkasti milloin, joten perustelin päätöksen sillä - ainakin itselleni :) Tekeillä siis jotain pientä ja söpöä :) Toivottavasti tämä kunto antaisi periksi ja pääsisin pian taas puikkoihin. (Huom: Oma tytär siis 5 kk eli älkää lukeko rivien välistä ;)

Kevättä virkkaamalla

2006-03-27T15:23:00.000+03:00

Käsitöille on jäänyt viime aikoina aika vähän aikaa ja voimavaroja ja siitä syystä liplatushuivi on edennyt kovin hitaasti. Niinpä tuli taas sellainen olo, että välillä pitää saada jotain valmistakin, eikä kärsivällisyys riittänyt huivin valmistumisen odotteluun. Päätin myös, että kevätväsymyksen taltuttamiseksi voisi yrittää tehdä jotain keväistä ellei peräti kesäistä. Niinpä tekaisin viimeisimmästä Novitasta (Kesä 2006, joka tosiaankin putosi viime torstaina postiluukusta, kun sitä kaipailin) mallin 31 mukaisen kesälakin.

Koska turkoosin ja vihreän yhdistelmä ei oikein iskenyt vaatekaappini väristöön, päätin valita väreiksi ikikesäiset valkoisen ja beigen. Hatun kokokaan ei ollut ihan minulle tehty, sillä 52-senttinen lakki ei todellakaan olisi mennyt päähän. Siis kuinka monella aikuisella on oikeasti hatun koko 52? Tiedän olevani keskimääräistä isopäisempi, mutta oli nämä hatut minusta aika pieniksi mitoitettu. Neulottua olisi ehkä vielä voinut vähän venytellä, mutta virkatussa puuvillasekoitteessa ei olisi päästy edes lähelle. Niinpä jouduin vähän soveltamaan ohjetta eli jatkoin silmukoiden lisäämistä ennen suoraa osaa kaksi ylimääräistä kertaa ja tein lakin pituuteen vastaavasti ylimääräisiä kerroksia. Korvasin myös yhden valkoisen kerroksen jo ennen levennyksiä "reikäkerroksella", tosin en lisännyt silmukoita, vaan tein seuraavalla kerroksella jokaiseen pylväsväliin 2 kiinteää silmukkaa.

Hatun yläosaa ei kyllä ainakaan minun käsialallani saanut tällä ohjeella istumaan niin hyvin kuin kuvassa, vaan alkulevennykset olivat jotenkin liian nopeat, jolloin hattu jäi "aaltoilemaan" päältä. Myös lieri leveni paljon reilummin kuin kuvassa, vaikka viimeiset kavennukset tein jopa hillitymmin kuin ohjeessa. Harmi, sillä minusta tuo lakki oli kuvassa tosi kivan mallinen. Tosin oikein kiva kevät/kesähattu tästä tuli ja se tulee kyllä varmasti käyttöön, kunhan säät tästä lämpenevät ja aurinko alkaa paistaa oikein kunnolla!

Lanka: Novita Samos ja Novita Samos Lollipop
Menekki: Beige Lollipop niukasti alle 50 g, valkoinen Samos vähän reilu 50 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm (nelosen koukku olisi ehkä ollut minun käsialallani parempi, mutta kun sellaista ei löytynyt varastosta ja piti päästä heti toimeen)

Kevätväsymystä

2006-03-23T11:00:00.000+02:00

Mikä se on, että ulkona paistaa aurinko houkuttelevasti, mutta minä täällä olen kuin unessa - tai ainakin toivoisin olevani :) Kai tämä sitä kevätväsymystä on. Mini-Clapotis kyllä edistyy hitaasti mutta varmasti, nyt on viimeinen vyyhti menossa, mutta muuten on jotenkin niin tahmeaa, että... No, jospa uusi Novita tulisi ja siellä olisi jotain kivaa ja piristävää... Toivon ainakin! :)

Punastuttaa... :(

2006-03-17T18:31:00.000+02:00

Häpeän, myönnän sen suoraan. Se niistä pyhistä lupauksista sitten. Eli taas tuli vähän lipsuttua tästä lankalaihiksesta. Eilen Anttilasta lähti mukaan jokunen kerä Novita Jasminia, vaikkei se nyt ollutkaan mikään superihanan tuntuinen. Matta pinta (vaihtelu virkistää) ja hyvät värit (no, musta ja valkoinen) houkuttelivat sen verran, että täytyi muutamaan kerään sortua, vaikka ihmettelin, kun langan koostumus ei vastannut sitä, mitä olin etukäteen netistä googlettamalla jonkun blogista lukenut. Onko Novita voinut joskus aiemmin tehdä samalla nimellä ihan eri lankaa? Tämä lanka ei kuitenkaan ollut hinnalla pilattua, joten ainoa häpeän aihe on itselle tehdyn lupauksen rikkominen ja toisaalta säilytysongelma pitää ratkaista.

Kotimatkalla Vapaa Valinnasta lähti vielä mukaan sini-vihreää Havaijia kesähuivia varten sekä vähän Tango Fania piristämään jotain vielä tuntematonta projektia. Ihmettelin muuten, että tuo sini-vihreä Tango Fani, samoin kuin punakirjava, tuntuivat käteen ihanan liukkailta ja "silkkisiltä", mutta valkoinen jotenkin kovalta. Olin ajatellut ostaa nimenomaan sitä valkoista, mutta jäi sitten ostamatta ja tänään ostin Sandnesin Funnya, joka tuntui kivemmalta. (Heh, oliko ultranaisellinen kommentti :) Tänään kasvatin kokoelmaa vielä parilla kerällä Gedifra Cashmerinoa, josta tulee jotain kaulaa vasten tulevaa, kun se oli NIIIIIN pehmeää, sekä yhtä efektilankaa, jota "sekoitan" ehkä johonkin toiseen lankaan tai käytän lahjojen sitomiseen tms.

Vaikka tämä voi kuullostaa pahalta retkahdukselta, ei se ihan niin paha ole (seli, seli, joo :). Langan määrä nimittäin ei ole suuri eikä pahenna säilytysongelmaa kovinkaan paljon.

Amazon.co.uk muisti minua (toki rahalahjoitusta vastaan) pari päivää sitten Scarf Stylellä, Knitting without Tearsillä ja Last-minute Knitted Giftsillä, jotka olin bongannut jo monista blogeista. Olin hyvin tyytyväinen, joskin tuon keskimmäisen osalta olisin voinut tyytyä kirjastolainaan, sillä ainakin minusta se tuntui enemmän luettavalta kirjalta kuin varsinaiselta jatkuvakäyttöiseltä referenssikirjalta. Scarf Styleen olin ensin aika pettynyt, mutta parin uusintaselauksen jälkeen sieltä löysi yhtä jos toista toteuttamisen arvoista. Last-minute... taas oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vaikkei kirjasta ikinä toteuttaisi mitään (ja ihan varmasti toteutan), jo katselukirjana tämä kauniisti taitettu ja kauniilla kuvilla varustettu kirja olisi hintansa arvoinen.

Ai joo, ja mini-Clapotis etenee kerros kerrokselta aina, kun hetki aikaa liikenee. Kohta on kaksi kolmasosaa pulkassa, joten pääsen taas muihinkin töihin käsiksi. Mutta aika mukavaa tuo on neuloa, vaikka mallineuleen osaa kyllä jo ulkoa.

Vinkki viikoksi

2006-03-13T14:26:00.000+02:00

Lankahamsterit menivät jo, mutta törmäsin niin tehokkaaseen tapaan tuhota ihania lankavyyhtejä, että en voinut olla jakamatta tätä muidenkin kanssa. Mainio tapa käyttää vaikka ne kaksi eriväristä jämävyyhtiä sitä ihanaa lankaa, joille ei enää keksi oikein mitään käyttöä - siis jos pokka pitää käyttää lopputulosta :)

Tuolta sivuilta löytyy ihan valtavan paljon oikeasti kivoja ilmaismalleja, joten en todellakaan halua mitenkään mollata julkaisijaa. Mutta tuo "pattern" oli ihan oikeasti "very easy" indeed, tämä onnistuu keltä vaan, vaikkei puikko edes pysyisi kädessä ;)

Kevätlaiskuutta ilmassa

2006-03-11T19:13:00.000+02:00

Mini-Clapotis on edennyt taas jonkin verran, mutta en voi väittää olleeni erityisen ahkera sen(kään) suhteen. Jotenkin on nyt vetämätön ja saamaton olo, olisikohan huonosti nukutuilla öillä osuutensa asiassa ;) Meillä nimittäin pikkuneiti 4 kk on alkanut heräillä syömään kahdesti yössä, mitä ei ole juuri sairaalasta kotiuduttuamme tapahtunut, mutta nyt tämä on jatkuvaa, ja välillä hän ilmeisesti myös näkee painajaisia, kun pitää yöllä vähän lohdutella. Ja silti neiti herää aamulla seitsemän aikaan täynnä energiaa ja riemu pinnasängyssä on sen mukainen. Yleensä tyttö kyllä viihtyy aamulla sängyssään ihan hyvin eli ei vaadi päästä pois, mutta "leikit" ovat sen verran äänekkäitä, että ei siinä vieressä nuku kukaan :)

Sen verran olen kuitenkin askarrellut, että ompelin pinnasänkyyn sellaisen verhosysteemin. Kun tyttöä siirrettiin pinnasänkyyn, halusimme minimoida kulttuurishokin sisustamalla pinnasängyn mahdollisimman paljon vauvasänkyä muistuttavaksi. Tähän asti meillä oli katosverhona vauvasängystä lainattu verho, mutta kun se on lainassa, niin tein sitten tilalle oman. Siitä tuli yllättävän kiva ottaen huomioon, että en ole juuri ommellut ompelukoneella viimeiseen 15 vuoteen, jos ei jotain opiskelijahaalareiden vaihtopunttien ompelua huomioida. Minulla on pari kuvaakin verhosta kamerassa, mutta olen nyt suoraan sanoen liian saamaton purkaakseni kuvia kamerasta - kyllä laiskuus voi kehittyä näinkin pitkälle ;)

En tiedä, miten tuosta kuvasta saa selvää, mutta tuo pari viikkoa sitten otettu kuva todistaa, että kevät on tosiaankin tulossa. Bongasin nimittäin ensimmäiset pajunkissat. Se ei tosin ole kovin kummoinen bongaus, sillä vakireiteillämme ei ole juuri pajuja, nuo pajut löytyivät viikonlopun pidemmän kävelylenkin varrelta. Voi siis olla, että nuokin kissat ovat tuolla olleet jo jonkin aikaa.

Katumusharjoituksia ja pyhiä lupauksia

2006-03-07T22:22:00.000+02:00

Kiitoksia sympatioista vähemmän onnistuneen huovutusprojektin suhteen. Loitte minuun uskoa, että a) tuosta muotopuolestakin tulee vielä jotain käyttökelpoista ja b) toivo vaunupeiton suhteen ei ole vielä täysin menetetty. Tätähän se huovutus tosiaan on ja tällaisena yritän siihen suhtautua. Välillä tuntuu, että lopputulos voi olla ihan auringonpilkuista kiinni.

Krhmh... Nimeni on Sini ja minulla on ongelma. Viime viikolla se sitten tapahtui, jouduin kirjaimellisesti kasvokkain lankahamsteriuden sivuvaikutusten kanssa. Siis eihän minulla sitä lankaa oikeasti paljon ole verrattuna tosiharrastajiin, mutta kun vaate/lankakaapin ovi ei enää mennyt kiinni, niin mies sanoi, että jotain on tehtävä. Eli lankojen määrä oli strategisesti ylittänyt säilytyskapasiteetin määrän.

Nöyrästi sitten katumusharjoituksena availin kaikki epämääräiset lankapussit lattialle ja aloin latoa lankoja säilytyslaatikoihin, joille mies aina ihanan avuliaana teki hyllystä tilaa. Ja silloin minä tajusin, miten paljon sitä lankaa oikeasti on. Ei siis kymmeniä kiloja, kuten joillakin, mutta minun neulomistahdillani varmaan liki vuoden tarpeisiin eivätkä kaikki edes mahtuneet laatikoihin ;) Auts. Tänään tulivat ihanat langat Get Knittedistä (pari vyyhtiä Lorna's Laces Lion and Lambiä huiviin, muutama Debbie Bliss Maya huovutettavaan laukkuun ja ehkä pipoon, jos lanka riittää, sekä yksi herkullisenvärinen sukkalanka yösukkia varten) ja nyt on sitten tältä erää langat ostettu vähäksi aikaa. Tai ehkä pitkäksi. Tein pyhän lupauksen, että uusia lankoja ei osteta, ennen kuin nykyisistä on käytetty niin paljon, että ne mahtuvat laatikoihin ja laatikoissa on tilaa uusillekin. Ja mies toivoo kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että neuleinnostus kestää kunnes laatikot tyhjenevät :)

Ja tällä kertaa lupaus pitää. Pitää, vaikka mini-Clapotikseni kaipaisi kipeästi yhtä lisävyyhtiä teräksenharmaata Tusshenaa sopivan pituuden saavuttamiseksi eikä sitä taida olla saatavissa mistään paikallisesta kaupasta. Mutta nettikaupasta en voi tilata lisää. Muuten käy niin, että lähden tilaamaan yhtä täydennysvyyhtiä ja vastaanotan ison paketin lankaa (kuka sitä tilaustani lihottaa?). Mutta huivista siis tulee sen mittainen kuin tulee, en lankea, en, en, en.

Sen verran sallin itselleni lankeamusta, että tilasin vielä Amazonista parit neulekirjat kotiin. Mutta se ei ole sama kuin langat, eihän? Mieskin antoi luvan. (Selityksiä, selityksiä, tiedän.) Nyt kuitenkin pistän Visan piiloon piirongin alimman laatikon alimmaiseksi ja yritän unohtaa sen sinne moneksi kuukaudeksi - ainakin noin niin kuin kuvaannollisesti, sillä nykytyypillisesti automaatti- ja pankkikortit ovat tietysti samalla kortilla :)

Hih, hih, huovutus

2006-03-06T15:47:00.000+02:00

Nettitauon syy: suuri inspiraatio ja muille harrastuksille kuten sosiaalisten suhteiden ylläpidolle ja kulttuuririennoille pyhitetty aika. Jälkimmäisistä ei sen enempää ainakaan tällä erää, mutta tuo huovutuskokemus minun täytyy jakaa - anteeksi ;)

Keskiviikkoiltana sain inspiraation. Myöhään, joten onneksi maltoin mennä nukkumaan ja tartuin puikkoihin vasta torstaina, vaikka nuoruudessani yksi tanssinopettaja neuvoi, että kun inspiraatio iskee, silloin on toimittava sen mukaan, vaikka pitäisi alkaa repiä hiuksia keskellä katua. No joo... Inspiraatio tai paremminkin visio sisälsi mustaa, huopuvaa lankaa, Novita Silveriä ja ajatuksen kivasta pikkulaukusta. No, aina ei voi onnistua...

Minulla oli sekä Fritidsiä että Huopasta mustana, mutta päädyin Huopaseen, koska sitä en ole aiemmin huovuttanut. Eli lähdin kyllä rohkeasti kokeilumielellä matkaankin ilman paniikkia onnistumisesta, mutta tokikin innosta puhkuen. Neuloin 8 mm:n pyöröillä ensin 25 cm putkea (2*35 cm "leveä") ja sitten vielä 11 cm läppää puolella silmukoista. Läpän loppupuolella neuloin muutaman kerroksen yhtäaikaa Huopasella ja Silverillä. Sitten neuloin vain pohjasauman kiinni aloittaessani jättämälläni "hännällä". Neuloin myös Huopasella ja Silverillä 4 silmukan i-cordia 140 cm. Vähän jännitti, miten tuo Silver kestäisi huovutuspesun, kun pesuohjeessa oli, että käsinpesu.

No, Silver kesti konepesun Huopasen seassa ihan hyvin, mutta, mutta... Ennen huovutusta laukku oli ihan hauskan näköinen, joskin löysähkön tuntuinen. Pesun jälkeen laukku oli epämääräinen möykky, jonka reunoja en saanut kovalla repimiselläkään suoriksi. Olin kiinnittänyt sisään muovipussin normaalia huolellisemmin, jotta laukku ei huopuisi kiinni ja jotta reunat eivät lähtisi rullaamaan. Jotenkin reunat olivat kuitenkin onnistuneet rullautumaan ja huopautumaton lanka, jolla olin kiinnittänyt pussin, oli huopunut osin aika pahasti kiinni Huopasen uumeniin. Lisäksi pinnassa oli pari ihmeellistä "ruusuketta", joissa neule oli huopunut ikään kuin kasaan. Repimistä ja riuhtomista ja saksia ja tulos näkyy ohessa. Eipä tuota oikein laukkuna viitsi pitää, mutta ehkä siitä jonkun puikkopussukan tai muun säilytyspussin saa.

Positiivista:
Hihnasta tuli kovalla venyttelyllä aika kiva, sitä voisi tulevaisuudessa hyödyntää jossain muussa projektissa.

Kysymysmerkit:
Kaappiin jäi pari kerää mustaa Huopasta enkä oikein tiedä, mitä niillä tekisi. Tästä harjoituksesta en ainakaan intoutunut aloittamaan mitään uutta, isoa tuosta langasta. Fritidsin kanssa ei ole ollut tällaisia ongelmia.
Tytölle tekeillä oleva vaunupeitto alkoi epäilyttää. Tosin lankana on luonnonvalkoinen Huopanen, en tiedä, onko noiden värien huopumisessa eroa. Jos se menee piloille, voi kyllä päästä itku, sillä se on ollut (enemmän toki innostuksen puutteen kuin työmäärän vuoksi) yksi ikuisuusprojekteistani.

Huivi huivista

2006-02-27T22:39:00.000+02:00

Olympialaisten jälkeenkin tuntuu olevan elämää. Onnittelut kollektiivisesti kaikille neuleolympialaisissa kultamitalin Suomeen tuoneille, noissa urheiluolympialaisissa kun jäi se kulta saamatta. Jääkiekkofinaalista täällä toivutaan edelleen.

Mutta vaikka en ole ehtinyt viikonlopun tuoksinassa kirjoittelemaan tilannestatusta, niin jotain on sentään tapahtunut. Tämä huivi nimittäin tuli valmiiksi ja toimitettiin Lahjan Saajalle, joka vaikutti tyytyväiseltä lahjaansa, koska huivi on ollut jo käytössäkin. Tämä on tehty Modan 5/2005 -ohjeella Idéna Mohair Luxista. Ohjeesta poiketen käytin 8 mm:n puikkoja ja lisäsin kaksi silmukkaa. Pienemmistä puikoista huolimatta (ja tuskin pelkästään kahden lisäsilmukan vuoksi) huivin leveydeksi tuli noin 28 cm ohjeen 22 cm:n sijaan. Pituutta sen sijaan yhdestä kerästä ei tullut läheskään luvattua, ostin toisen kerän ja jatkoin siitä noin 30 cm + hapsut. Yhteensä lankaa meni noin 1,5 kerää eli noin 75 g. Huivi tosin tuntuu käytössä venyvän, joten olisiko tuo Modan mitta mitattu venytettynä. Tätä huivia oli oikein mukavaa neuloa, vaikka neulemalli olikin yksinkertainen, sillä lanka oli aivan ihanaa ja työ edistyi nopeasti.

Vastaavasti sitten aloitin mini-Clapotista. Huomasin heti alkumetreillä, että minulla on tätä teräksenharmaata Tusshenaa yksi vyyhti vähemmän kuin olin muistanut ja että täysilevyisenä Clapotiksena se ei riitä mihinkään. Niinpä tein huivista ennen purkuja 28 cm leveän, silmukoiden purkaminen tuntuisi levittävän huivia hieman. Ainakin minusta pitkä ja kapea huivi on vähemmän paha kuin leveä ja liian lyhyt. Nyt jännittää kovasti, miten pitkälle lanka riittää näinkän. Jos näyttää oikein pahalta, pitää harkita lisälangan tilaamista - siis jos sitä on vielä saatavilla. Toisaalta en viitsisi varalta lähteä tekemään lisätilausta, jos lanka riittäisi edes jonkinmoiseen huiviin, kun pienellä jämäpätkällä ei sitten taas taida tehdä mitään.

Aivan ihanaa lankaa tämä Tusshena on neuloa, mutta kuten pelkäsin, silmukoiden purku ei ole suurta juhlaa. Vaikka lanka vaikuttaa enimmäkseen silkkiseltä, siinä on kuitenkin mohairkarvaa, joka tarttuu toisiinsa neulepinnassa kuten vain mohair voi. Eli silmukat eivät kyllä ihan itsekseen purkaudu, mutta kynsisaksien kanssa silmukat saa purettua aika kivuttomasti. Olen purkanut silmukoita aina muutama kerros pudottamisen jälkeen, koska kaikkien silmukoiden pudottaminen kerralla voisi alkaa käydä työstä. Maximum respect vaan sille neulojalle, joka oli tekemässä Clapotista mohairlangasta (en muista, mistä blogista bongasin), aika homma noiden silmukoiden purkamisessa varmasti on, mutta toisaalta lopputulos on varmasti aivan ihana. Minä kyllä päätin, että jos vielä teen täysikokoisen Clapotiksen, niin langassa ei kyllä sitten enää ole mohairia :)

Ai niin, sen verran raporttia, että tätä neuletakkia ei tule, ei ainakaan nyt. Nyhtäisin tästä työstä puikot tuohon Clapotikseen, kun totesin, että neuletakki ei ole kauheasti edistynyt. Se johtunee siitä, että a) koko epäilyttää, b) mallin sopivuus omalle vartalotyypille epäilyttää ja c) edellä mainituista johtuen aloittelevaa neulojaa huolettaa sitoutuminen pitkäaikaiseen neuleprojektiin, jonka lopputulos voi olla niin sanottua kaapin täytettä. Tarkoitus olisi purkaa tekele, jos mohair vain suostuu suosiolla purkautumaan. Jos ei, niin olkoon :)

Neulahuopakoristelua

2006-02-23T08:48:00.000+02:00

Lupailin jossain vaiheessa, että laitan kuvaa noista neulahuovutuskokeiluista tähän myssyyn ja tässä ne nyt ovat. Kiitokset huovutusopelle sekä Ziinalle, että uskalsin lähteä kokeilemaan. En tosin ole ihan vakuuttunut, onko tämä vielä viimeinen versio. Näissä neulahuovutetuissa koristeissa kun on poikkeuksellisen helppoa tehdä näitä ääh...eiku... -korjauksia. Tuohon aukkokohtaan kokeilin jo vaaleanpunaista kukkasta, sydäntä ja spiraalia, mutta mikään ei miellyttänyt silmää. Sitten vain nappasin aina yritelmän pois ja myssy oli kuin siinä ei olisi mitään ollutkaan. Näppärää!

Tämä kuvio on tässä myssyssä vielä ihan pelkästään neulahuovutettuna eli en ole sitä mitenkään märkähuovuttanut tähän kiinni. Kyllä tämä käytössä näinkin tuntuisi pysyvän, mutta jos tätä haluaa jossain vaiheessa pestä, niin pitäisi varmaan märkähuovuttaa kuvio kiinni. Toisaalta, jos tulen kuvion suhteen toisiin ajatuksiin, se pitäisi varmaan poistaa ennen enempiä käyttökertoja, sillä jotenkin tuntuu, että kuvio istuu koko ajan tiukemmassa ja tiukemmassa. Kuvio on siis tehty niin, että ihan karstatusta villasta (harmaata ja vaaleanpunaista) neulahuovuttelin ensin vaahtomuovin päällä tuollaista pötköä. Sitten kieputtelin sitä myssyn päälle pätkä kerrallaan ja neulailin kiinni. Neulahuovutuksessahan on se kiva puoli, että jos tekee esimerkiksi lehtiä, niitä ei tarvitse huovuttaa kokonaan kiinni, vaan jättämällä esimerkiksi reunat irti saa kivoja kolmiulotteisia juttuja. Tosin kovin kulutusherkkään kohtaan sellaisia ei tietysti voi laittaa tai ainakin märkähuovutus voi olla vähän haastavaa, en tiedä onnistuisiko, kun en ole kokeillut.

Nyt sitten paikalliset blogini lukijat (jos sellaisia on?) voivat minut tunnistaa, kun painatan myssy päässä pitkin katuja. Tervetuloa tervehtimään! ;)

Lahjahuivin kanssa olen tuntenut jonkinlaista viimeistelyn vaikeutta. Eli huivi on päättelyä ja hapsuja lukuunottamatta valmis, mutta en ole saanut viimeistelyä tehtyä. Tulin siihen tulokseen, että laitan hapsut, saa sitten lahjan vastaanottaja poistaa ne, jos ei tykkää. Tänään tai viimeistään huomenna se viimeistely on nyt kuitenkin tehtävä, joten loputtomiin sitä ei voi lykätä. Sitäpaitsi olen vähän lupaillut itselleni, että kun tämä huivi on valmis, saan alkaa kokeilla Clapotista niistä Tusshenoista. (Jaa mitkä keskeneräiset työt? Jaa mitkä henkilökohtaiset varjo-olympialaiset? Älkää muistuttako! ;)

Sen sijaan niitä huopapallosilmukkamerkkejä (hah, onko tuo edes yhdyssana?) en ole saanut onnistumaan. En saa pallosta millään tiivistä ja pyöreää. Jotenkin se lankanyssäkkähomma siellä sisällä ei vain toimi minulle. Ajattelin kokeilla seuraavaksi sellaista, että laitan sisään ihan vähän villaa ja alan sitten neulahuovuttaa niitä villasuikaleita siihen päälle. Josko saisin lopputuloksesta näin kauniimman. Mies jo kyseli keskeneräisistä yritelmistäni, että mitäs villakoiria täällä meidän pöydällä pyörii - ei ihan se vaikutelma, johon pyrin ;)

Joskus on pakko saada näperrellä

2006-02-20T15:13:00.000+02:00

Eilen curlingia ja jääkiekkoa katsoessa oli pakko hieman näperrellä, tuli vain jostain sellainen olo. En ole virkannut yli 15 vuoteen, mutta tämähän on mukavampaa kuin muistinkaan. Ja kummasti jostain aivojen perukoilta ne erilaiset silmukatkin palautuivat mieleen. Toinen nykerrys on ihan tuollainen kukka vain, ajattelin, että jos saisin jossain välissä vaikka tehtyä sen huovutetun laukun, josta olen haaveillut, niin tuon voisi laittaa vaikka sellaiseen koristeeksi. Toinen on "tyttöheijastin".

Molemmat ovat Sini designia eli niin sanotusti omasta päästä tehty, tosin ihan perusjuttujahan nuo, tuollaisia nyt löytyy varmaan joka blogista :) Heijastimen keskusta on kaksinkertaista heijastinnauhaa nurjat puolet vastakkain ja lankana on Novitan Silver. Heijastimen ympyröin pykäpistoilla ja siihen lähdin sitten virkkaamaan. Tuon heijastimen vuoksi kuva piti ottaa ilman salamaa ja siksi kuvasta tuli ilman jalustaa ja tukea vähän epätarkka. Virkkausta voi pitää lämmittelynä, sillä toiveissa olisi virkkailla kevääksi/kesäksi se uusimman Novitan kukkaponcho.

Taustalla näkyy keskeneräinen lahjahuivi. Eilen kun uhosin vaunupeiton loppuunsaattamisesta, niin aamulla muistin, että tämän lahjan saajan syntymäpäivä lähestyy, joten tämä ajoi kuitenkin ohi. Olin siis tuon Idéna Mohair Lux -huivin neulonut yhdestä kerästä ja päätellytkin jo, mutta jäi harmittamaan huivin lyhyys. Ostin lankaa toisen kerän ja olen miettinyt, että teenkö vain hapsut vai jatkanko huivia. Aamulla mallailin tuota ja tulin siihen tulokseen, että kivempi siitä tulee, kun neuloo sitä vähän pidemmäksi ja miettii niitä hapsuja sitten vasta. Oli muuten kivaa purkaa pörröisen mohairin pääteltyä reunaa ;) Mutta onnistui ja työ on taas puikoilla. Ei se paljosta ole kiinni, joten eiköhän tämä valmistu ihan tässä parin päivän sisään, riippuu siitä, miten ehdin neuloa.

Huovuttunut olo

2006-02-19T17:59:00.000+02:00

Neuleet eivät ole edenneet viikonlopun aikana, mutta sen sijaan villaa on huopunut. Huovutuskurssilla on yhdistetty neulahuovutusta, märkähuovutusta ja rullausta. Hauskaa oli ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, voin laittaa kuviakin, kun työ on kuivunut ja saan aikaiseksi räpsittyä kuvia. Olo on kuitenkin ollut pitkien huovutuspäivien jälkeen sen verran puhki, että ei ole tullut tartuttua puikkoihin. En ole tainnut neuloa silmukkaakaan sen alkuviikon hartialämmittimen jälkeen.

Minä sain kyllä tuolla kurssilla melkoisen huovutusinnostuksen. Toivottavasti nurkkiin kertyneet villat päätyvät huovutustöiksi eivätkä jää kaappien perille tekemään pitkäaikaisseuraa lankavarastoille ;) Märkähuovutus tasotyönä käsin on vähän sotkuista ja tilaa vaativaa puuhaa, joten mitään kovin isoa ei kotioloissani taida saada sillä tekniikalla tehtyä, mutta toki jotain pientä voi tehdä. Ja minulla on kyllä pari ideaa fasiliteettien kehittämiseksi :) Rullausta voi hyvin tehdä ainakin kylpyhuoneessa (minulla on huono tapa kastella villaa vähän liikaa, joten parketilla ei oikein viitsi rullailla) ja neulahuovutus nyt sopii oikein hienosti kotioloihin, tosin sillä ei sitten taas ehkä mitään kovin isoa kannata tehdä. Pari huivia olisi ainakin ensimmäiseksi mielessä sekä ihania huopapallosilmukkamerkkejä, joiden kuvia löysin eilen jostain netistä.

Varjo-olympialaiseni siis jatkuvat hieman heikosti, mutta täytyy ottaa loppukiri ja yrittää saada ensi viikolla ainakin se vaunupeitto valmiiksi ennen kuin kesä alkaa :)

Kyllä nyt kelpaa kannattaa!

2006-02-16T21:58:00.000+02:00

Nettihiljaisuuden syy on se, että puikot ovat kilkanneet jokainen vapaahetki viime päivinä. Toissailtana kyllästyin ajoittaiseen paleluun ja tietokoneenkäytöstä, neulomisesta ja muusta kroonisesti kipeisiin hartioihin ja päätin tehdä asialle jotain. Olin kaavaillut tätä viime aikoina jo ihan tosissani ja ostanut jo langatkin ja sitten näin jotain samantyyppistä Ziinan tekemänä (toki PALJON onnistuneempana ja siistimpänä kuin mihin voisin itse ikinä pystyä), joten tartuin puikkoihin. Pari päivää armotonta kilkutusta DaYK-tyylillä *) ja tuloksena oli tämä:

Eli hartialämmitin tai pikkuponcho, miksi tätä nyt sitten sanoisi. Lankana on Novitan Teddy ja mustana, joten kuvasta ei kauhean hyvin saa käsitystä mallista. Niinpä alla vielä kuva poncho "avattuna". Tuosta kuvasta käy jotenkuten ilmi, että silmukoita on lisätty langakierroilla vähän niin kuin sukkakavennusten vastakkaisesti (tämä on siis neulottu ylhäältä alas) niin, että reiät menevät vähän spiraalimaisesti. Mikä tästäkään ei oikein hyvin erotu, on taas se, että reunaan on tehty pari mallikertaa aaltopitsiä Stanfield & Griffithsin Neulojan käsikirjasta. Tämän pitsin ansiosta reuna vähän "aaltoilee" aika hauskasti, mikä sekään ei oikein välity tästä kuvasta.

Aloitin 1o 1n -joustimen 7 mm:n lyhyillä pyöröillä 48 silmukalla, mutta vähempi olisi ollut parempi. Halusin tuota spiraalilevennystä varten 8:lla jaollisen määrän silmukoita ja pyöristin siksi silmukoiden määrää ylöspäin. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut tehdä napakampi joustin ja lisätä silmukoita sen jälkeen. Loppuosan neuloin 12 mm:n pyöröillä. Olin huolissani, että leveneekö tämä tarpeeksi, mutta kuten näkyy, leveni vähän liikaakin :) Eli nyt tämä menee päällä jopa poimuille, mikä on muuten ok, mutta tekee neuleesta vähän turhan painavan (lankaa kului vähän reilu 2 kerää), mistä syystä tuo turhan löysä yläjoustin tahtoo valua kaulalta alaspäin.

Aloitin lisäykset ensin pari kertaa pelkillä noilla langankiertolisäyksillä ja kolmella välikerroksella, sitten kahdella välikerroksella. Sitten iski paniikki ja siirryin yhteen välikerrokseen - mikä miellytti lopulta visuaalista silmääni eniten, mutta tällaisessa langassa nuo välikerrosten eri määrät eivät häiritse ainakaan minua, joten en purkanut aiempia - ja lisäsin vielä aina tuolla välikerroksellakin langankiertolisäysten keskellä tavallisena lisäyksenä yhden silmukan kuhunkin väliin. Ja vaikka yritin laskeskella neuletiheyttä uudelleen, työ tässä vaiheessa "levisi käsiin".

Minä aina löydän näitä parannusideoita, kun työ on valmis :) Mutta olen kyllä tällä kertaa erittäin tyytyväinen aikaansaannokseeni, kyllä tässä kelpaa neuloa ja kannustaa suomalaisia olympiaurheilijoita kotikatsomossa. Ja malli oli oikeastaan aika kiva, pienillä fiksauksilla ja erilaisella langalla tästä voisi saada ihan edustuskelpoisenkin asusteen, tämä musta, pörröinen lanka kun tuntuu "imevän" sekä vaatteen mallin että kuviot. Vaikka en ole pitänyt itseäni minään poncho-ihmisenä, niin tämä oli tosiaan aika hauskannäköinen päälläkin. Jätetään asia hautumaan... Ja nyt jos palaisi taas niiden keskeneräisten töiden pariin, tämä kun oli tavallaan vähän tällainen syrjähyppy, joskin ainakin omissa silmissäni tämä kyllä oikeutti niihin Teddyihin lankeamisen ;)

*) Design as You Knit

Ystävällistä päivää!

2006-02-14T10:31:00.000+02:00

Ole hyvä ystävällesi tänään, mutta vielä tärkeämpää:

ole hyvä ystävällesi vuoden jokaisena päivänä!

Soita, lähetä sähköpostia, pyydä kahville, lähtekää elokuviin, kutsu kylään tai mitä ikinä keksitkin.

Hyvää ystävänpäivää!

Penkkineulontaa

2006-02-12T22:26:00.000+02:00

Ikiomissa varjo-olympialaisissani sain kuin sainkin valmiiksi sen kotisukkaparin, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Valmistumisaika siis merkittävästi nopeampi kuin miehen sukissa taannoin ;) Tosin näitä sai neuloa ihan julkisesti. Eli nyt ovat viralliset kisasukat valmiina ja ah, kun niissä onkin lämmintä neuloa ja katsella kisoja. Pieni miinus siitä, että paljaissa jaloissa Nallesta tehdyt sukat kyllä pikkuisen kutittavat, eivät häiritsevästi, mutta ajatuksen kaulurin tekemisestä Nallen ja/tai 7 veljeksen jämistä jätin kyllä unholaan, sillä kutiseva villa kaulaa vasten ei ole ollenkaan mukava juttu. Näin ollen kaulurin tekeminenkin varmaan siirtyy ensi talvelle, sillä jonossa on vielä pari "talvityötä" eikä tätä talvea toivottavasti enää kovin kauaksi kestä. Kohta on ihan jo mielialan keventämiseksi tartuttava kevät- ja kesävaatteisiin.

Tässä nämä Polarit, jotka saavat olla viimeiset nettilangat ennen kuin entistä varastoa on merkittävästi pienennetty. Ja väri oli aivan ihana! Nämä tummat, siniseen menevät punaiset ovat minun aivan ehdottomia suosikkejani. Näistä tulee todennäköisesti neulepaita tai ehkä takki, kun keksin jonkun kivan mallin. Ihan tähän en kuitenkaan malttanut lankahankintoja jättää, sillä lauantaina mukaan tarttui muutama kerä Novita Teddyä hartialämmittimeen (jotain samantyyppistä kuin Ziina oli tehnyt tai ainakin sinnepäin), kerä mustaa Nallea ja rulla hopealankaa (ehkä näistä tulee heijastinnauhan kanssa heijastimia joskus, Nallesta varmaan myös sukat tai jotain) sekä jokunen kerän Samos Lollipopia ideana tehdä siitä viimeisimmän Novitan korvajakku pikkutytölle. Mutta nyt täytyy taas tuhota lankaa ennen kuin seuraavan kerran täydennetään varastoja, joten varjo-olympialaiset jatkukoon huomenna :)

Ulkoasu muutettu

2006-02-10T19:27:00.000+02:00

Blogin ulkoasu on nyt muutettu yksinkertaisemmaksi. Värejä saatan vielä myöhemmin vaihdella, mutta minun muokkaustaidoillani tämä template saa nyt olla tämä. Olisin halunnut vaihtaa sellaiseen pohjaan, johon saisi helposti jonkun oman kuvan (siis itse ottamani, en kuvaa itsestäni ;), mutta taito ei riittänyt ainakaan vielä. Aloittelijalta tässäkin meni kuitenkin jo sen verran aikaa ja energiaa - ja arvokasta neulomisaikaa! - että enpä taida ihan heti isommin tähän muokkaamiseen palata.

Yksityiset varjo-olympialaiset

2006-02-10T15:17:00.000+02:00

Siinä, missä muut odottavat puikot tanassa olympiatulen syttymistä neuleolympialaisten alkamisen kunniaksi (heh), minä en todellakaan uskalla aloittaa vielä yhtä uutta työtä. Puikoilla kun on ruuhkaa jo ennestään. Vannoutuneena penkkiurheilijana päätinkin järjestää itselleni ikiomat varjo-olympialaiset, joissa tarkoituksena on oikeiden neuleolympialaisten ajatuksen vastaisesti nimenomaan saattaa seuraavien 16 päivän aikana loppuun niin monta keskeneräistä työtä kuin mahdollista. Ja niitähän minulla riittää :) Kisakatsomon viritys on siis meneillään täälläkin, mutta vähän eri tavalla kuin monessa muussa neulekatsomossa.

Ensimmäisenä olisi tarkoitus saattaa loppuun sunnuntaina (?) aloittamani kotisukkapari, joista ensimmäinen ratsastikin tällä sivulla jo aiemmin tällä viikolla. Tuo kyseinen sukka on jo valmis ja sen parikin noin puolessa välissä. Sukat ovat valmistumistoivelistalla ensimmäisenä, koska varsinkin kovilla pakkasilla kaipaisin kotona jalkaani villasukkia, vaikkei meillä erityisen kylmä olekaan. Uudet sukat jalassa olisi sitten mukavampi istua kisakatsomossa ja jatkaa noita muita puikoilla olevia töitä.

Ajattelin myös tarttua ompelukoneeseen ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan. Tyttö nimittäin muutti vauvakorista pinnasänkyyn, mikä tuntuu järkyttävän suurelta noin pienelle ihmiselle. Niinpä sitä pitäisi saada jotenkin "pienennettyä" kuitenkin kätkytkuolemariskejä vältellen. Ensimmäisinä ajatuksissa olisivat iloisemman värinen pinnasuoja, joku katoskangas ja joku viritys sängyn vaakasuuntaiseen kavennukseen. Kankaita vain ei vielä ole, joten taidan huomenna lähteä tutkimaan paikallisen kangaskaupan valikoimia. Olisi ihanaa löytää jotain tyttömäistä, mutta ei kuitenkaan mitään niin ylilyövää, että omat yöunet häiriintyvät ;)

Lyhyesti, toiveikkaasti

2006-02-08T13:02:00.000+02:00

Tässä nyt kaiken muun puuhastelun lomassa pieni vinkki kaikille ingenjööreille (joo, olen itsekin, mutta käytän koneita työssäni, en kehitä niitä) ja muille tekniikkanikkareille, idean saapi käyttää ihan vapaasti, mutta haluan päästä koekäyttäjien joukkoon, jos joku tällaisen kehittää ;) Eli yritä siinä nyt nopeasti neuloa sukkaa ja lukea suosikkiblogeja sillä aikaa, kun pikkutyttö nukkuu, mikä tuntuu välillä käsittämättömän lyhyeltä ajalta. No joo, neulominen ja lukeminen vielä onnistuu, kun neule on yksinkertaista sileää, mutta se sivujen scrollaus ja vaihtaminen.

Voisiko siis joku kehittää systeemin, joka
1) hoitaa hiiren pyörittelyn ja klikkaamisen ajatuksen, silmänliikkeiden tai puheen voimalla TAI
2) hoitaa hiiren pyörittelyn ja klikkaamisen vapaasti ohjelmoitavissa olevalla tavalla ja nopeudella TAI
3) hoitaa hiiren pyörittelyn ja klikkaamisen neulepuikon heilautuksesta tai muusta vastaavasta niin, ettei tarvitse kumartua näppäimistön puoleen.

Joo, taitaa olla niin sanotusti vähän haastetta, vaikka jotain yrityksiä tähän suuntaan luulisi ainakin jossain salaisissa tutkijankammioissa harjoitetun, mutta kyllä tällä varmasti pystyisi rahaakin tekemään ;) Ja tosiasiassa en käytä hiirtä, vaan läppärin hiirenkorviketta, mutta sama ongelma on tässäkin. Jos joku tällaista lähtee kehittämään, olen valmis lähtemään mukaan speksaukseen, beta-testaukseen ja olen ensimmäisten joukossa ostamassa sitä, JOS SE TOIMII! ;) Kiitos, olen puhunut.

Välineurheilija ratsastaa auringonlaskuun

2006-02-06T10:08:00.000+02:00

Tunnustetaan, olen aina ollut välineurheilija, kaikessa. Kun harrastin lapsena balettia, odotin kuumeisesti, että pääsin "isojen tyttöjen" ryhmään, jossa esiintymisasuna oli ihana, kiiltäväpintainen valkoinen balettipuku ja pöyheä tutuletti (vai mikä se tylliunelma mahtoikaan olla). Ja tietysti satiinipintaiset kärkitossut. Vuotta myöhemmin balettiohjaaja meni sanomaan minulle jotenkin pahasti ja siihen loppui baletti, ei auttaneet enää rimpsut eivätkä mitkään.

Jokunen vuosi myöhemmin aloin lasketella. Tietenkin minun piti saada heti toisena talvena uusi lasketteluhaalari, kausikortti ja omat, uudet sukset. Sen talven laskinkin ahkerasti, mutta seuraavana talvena käynnit harvenivat ja parin vuoden päästä harrastus vaihtui uusiin. Haalarista sentään oli iloa ulkoilussa myöhemminkin, mutta sukset myytiin pilkkahinnalla eteenpäin vuosien varasto-odotuksen jälkeen. Voisin valitettavasti jatkaa listaa loputtomiin kertoen esimerkkejä harrastuksista, joita "ei ole voinut harrastaa ilman kunnon välineitä". Ja jotka ovat lopahtaneet nopeammin tai hitaammin välineiden hankinnan jälkeen.

Tämän taustan tietäen ei ehkä ole niin vaikea ymmärtää yhtäkkiä puhjennutta lankaostoaddiktiota eikä sitä, että välineiden pitää olla muutenkin kunnossa tässäkin harrastuksessa. Niinpä tilasin itselleni niitä ruusupuupuikkojakin. Ja kyllä täytyy sanoa, että ah ja voih. Panostin nimenomaan sukkapuikkoihin (no, yhdet suoratkin tilasin kokeeksi), sillä kuten joku on voinut ainakin rivien välistä lukea, sukkien neulominen ei ole mitään lempipuuhaani eikä viidellä puikolla neulominen muutenkaan. Niinpä ajattelin lahjoa itseäni vähän paremmilla sukkapuikoilla, jos homma ei sitten maistuisi niin tervalta - puulta ei taida tässä yhteydessä olla oikea termi :) Oikeassa olin, nämä ihanat puupuikot eivät narise (korkeintaan niiden käyttäjä) ja ne tuntuvat niin ihanilta ja kevyiltä kädessä. Ja mikäs se tuossa kuvassa ratsastaa näillä uusilla puikoilla ja vaaleanpunasävyisellä Nalle Colorilla ellei aluillaan oleva kotitöppösen tekele? Kuka se sanoi, ettei vähään aikaan sukkia? Ja että Novitan pinkkisekoitukset eivät ole oikein mieleen? No, eivät ne olekaan, mutta ehkä minulla on joku söpöilykausi meneillään, kun tästä piti saada kotisukat ja kai ne kotona menevätkin, jos kukaan ei näe :)

Nyt vain pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin ja toivon, että tämä neuleharrastusinto ei mene ohi, ennen kuin kaikki lankakaapin langat ovat muuttuneet valmiiksi neuleiksi :)

Hömppämeemi

2006-02-04T16:04:00.000+02:00

En ole mikään hirveä meemi-ihminen, mutta tätä olen jo niin monesta blogista lukenut, että päätin vihdoin metsästää tämän ja vastata itse :) Olisi pitänyt olla nopeampi, nyt näitä väittämiä oli jo ihan hirveästi. Ja minäkään en malttanut olla *kommentoimatta*, sorry :(

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton. *No, mies omistaa ja minäkin mielelläni omistaisin, mutta kun ei ole tarpeeksi käyttöä kahdelle.*
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa *Uskoisin näin, vaikken ole kyllä kokeillut.*
6. Sain töitä! *Ööh, no olenhan minä saanut useampaankin otteeseen, mutta nykyisessä työpaikassakin ehdin olla monta vuotta ennen äitiyslomaa.*
7. Conan O'Brien ärsyttää minua. *Conan on hauska, mutta Halosen hehkutus edes vitsillä ei oikein naurattanut.*
8. Olen aamu-uninen. *Ja iltauninen, ja kaikkea siltä väliltä :)*
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia. *Joskus, mutta tosi harvoin.*
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea. *En ainakaan julkisella paikalla.*
16. Käytän julkisia liikennevälineitä. *Tarvittaessa, aika usein esimerkiksi kaupungilla käydessäni.*
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä. *Heh, rakastan myös lomakkeiden tekemistä sekä omaan että muiden käyttöön :)*
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin. *Fifi2:n kyllä*
26. En osaa viheltää. *Ja tämäkös lähipiiriä huvittaa*
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä. *Vaikkakin netillä tai ainakin sähköpostilla oli oma osansa yhdessä vaiheessa.*
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla. *En todellakaan. Vaikka illalla palelisin, yöllä potkin yleensä sen yhdenkin pois.*
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä. *Toivon vaan...*
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani. *No, mitenkäs se minun blogini siellä vuodatuksessa alkoikaan?*
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume. *Oli paha, nyt on 3-kuukautinen tyttö :)*
53. Rakastan dekkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania. *Vaikea sanoa, en ole koskaan laskenut, mutta lähelle menee ainakin.*
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden keräilijä.
62. Tykkään avantouinnista.
63. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi. *Mutta pidin kyllä ruotsista paljon.*
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin.
65. Tykkään naksutella niveliä. *En todellakaan, kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni, kun joku tekee näin.*
67. Harrastan karatea.
68. Rakastan lohikäärmeitä.
69. Kärsin ajoittain migreenistä.
70. Eilen oli hääpäiväni.
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia
72. Olen löytänyt elämäni miehen/naisen. *Todellakin!*
73. Rakastan hunaja-juustovoileipiä.
74. Olen opiskelija
75. Pidän talvesta. *Minä pidän kyllä kaikista vuodenajoista, mutta kyllä kesä on kesä.*
76. Rakastan nettikilpailuja
77. Nälkäisenä olen hyvin äkäinen.
78. Mukavuudenhaluni voittaa nykyään useammin kuin turhamaisuuteni.

...niin paljon malleja, niin vähän aikaa

2006-02-04T15:35:00.000+02:00

Kuullostaako tutulta? Edellisen kerran teema siis tavallaan jatkuu, vaikken ole uusiin lankoihin langennutkaan.

Kävin tänään ostamassa pikkutytölle kirjan ja jotenkin huomasin kirjakaupasta tarttuneen mukaan myös Stanfieldin ja Griffithsin Neulojan käsikirjan. Ostos oli täysi heräteostos, kirja huuteli hyllyltä minulle niin kovasti, etten voinut jättää sitä sinne :) Mutta eipä ollut tällä kertaa yhtään huono heräteostos, sillä kirjasta löytyy valtava määrä erilaisia pintaneulemalleja. Toki minä sitä kaupassa jo selasin, en minä nyt sentään sikaa säkissä ostanut. Ostin aiemmin Stitch'n bitch -kirjan ja tykkäsin siitä, vaikken löytänyt sieltä ainakaan vielä ihan suoraan toteutettavia malleja, sillä siellä on perusasiat kuvattu hyvin ja se sisältää muuten mukavaa luettavaa. Tässä kirjassa ei siis sen sijaan ole mitään vaate- tms. ohjeita, vaan mallineuleita, mallineuleita ja mallineuleita. Sain vaikka miten monta visiota huiveihin, neulepaitoihin ja muihin - ja positiivista tässä on se, että niihin visioihin voi käyttää noita kaapista löytyviä lankoja :) Makuja on toki monia, mutta minä kyllä tykkäsin tämän kirjan malleista, ulkoasusta, tavasta jolla asiat on selitetty sekä kattavasta symboliluettelosta, joka varmasti auttaa myös joidenkin vieraskielisten ohjeiden tulkinnassa. Tuossa jo reilun tunnin selasin kirjaa innoissani ja totesin, että tällainen kirja on kyllä hyvä löytyä ihan omasta hyllystä. Jos olisi ollut pakko valita tämän ja Stitch'n bitchin välillä, niin olisin kyllä päätynyt tähän, mutta onneksi nyt on molemmat :)

Sukkasillaan-kirja on ollut minulla lainassa kirjastosta ja siihen olen ollut aika pettynyt. Olen erittäin tyytyväinen, etten mennyt sitä ostamaan. Minä en pidä yhtään tuomitsevasta ja alentuvasta kirjoitustyylistä (tunnen, että koko ajan pitäisi pyydellä kirjoittajalta anteeksi, että olen nyt päättänyt poiketa ohjeesta) enkä kerta kaikkiaan löytänyt kirjasta yhtään sellaista sukkamallia, joissa olisi ollut jotain sellaista uutta, että olisin kokenut jonkun ahaa-elämyksen tai täytyy tehdä -olon. Ja tämä siitä huolimatta, että nyt jos koskaan sormet syyhyäisivät sukkalankoihin, kun jalat palelevat pakkasen paukkuessa ulkona.

Pikkutytön mansikkamekkoa on nyt valmiina reilu 15 cm helmasta. Lähes toinen mokoma pitäisi kai vielä tehdä helmaa (en ole vielä ihan tarkkaan laskenut sopivaa helman mittaa, kun minulla ei ole varsinaisesti mallia tälle työlle) ja sitten voisi kavennella ja siirtyä yläosaan. Mallineule on ihan helppo ja onneksi sopii myös puuvillalle, vaikka nappasin sen villaneuleesta, mutta mekko etenisi paljon nopeammin, jos käyttäisin neulomiseen kaikki ne hetket, jotka luen muiden neuleblogeja ;)

Jälkilisäys: se huovutettu musta hattu osoittautui kuitenkin liian löysäksi tosikäytössä. Niinpä pistin sen eilen vielä kerran 60 asteen kevytohjelmalle pyörimään ja nyt se on täynnä NYPPYJÄ - voi harmin paikka! Koko on tosin parempi, vaikka ehkä normaali kuudenkympin ohjelma olisi ollut vielä parempi eli ihan vähän saisi vielä kutistua. No, eiköhän siitä vielä hyvän saa, täytyy yrittää saksilla tai villaharjalla pahimpia nyppyjä, niin eiköhän sillä kelpaa taas kulkea.

Niin paljon lankoja, niin vähän aikaa

2006-02-01T22:48:00.000+02:00

Voi miksi, miksi maailmassa on niin paljon ihania lankoja ja niin vähän aikaa neuloa niitä? Miksi aloin lukea neuleblogeja ja jäin niihin koukkuun? Miksi oli ihan pakko käydä vähän kurkistamassa kaikkia niitä nettikauppoja, joiden ihania lankoja bloggaajat ovat sivuilleen niin herkullisesti kuvanneet? Miksi piti ylittää oma uskalluskynnyksensä ja ihan vain testimielessä tilata kerran ulkomailta lankaa? Miksi se ei jäänyt siihen? Miksi se lanka oli niin ihanaa?

Neulebloggaajan maailma on täynnä suuria kysymyksiä. Ei sillä, ettenkö olisi onnistunut tuhlaamaan rahaa lankoihin, vaikken olisi nettipuoteihin tutustunutkaan, mutta äitiyslomalaisen on niin petollisen helppoa tilata lankoja netistä, lankakauppoihin lähtö vaatisi paljon enemmän järjestelyjä, mikä rajoittaa käyntitiheyttä. Joo, arvasitten oikein, taas vingahti Visa täällä päin - tai siis käytännössä täällä. Joo, sama paikka, sama lanka, eri väri eli Rowan Polaria tilasin vielä yhtä väriä ja tällä kertaa puseron verran, sillä ihastuin tuohon lankaan ikihyväksi ja lanka on tosiaan lopetettu. Jotain kunnollista siitä on kuitenkin saatava, joten lankesin. Nyt tosin vannoin, että nyt ei osteta uusia lankoja ennen kuin edellisiä on tuhottu ihan merkittävissä määrin ja ainakin keskeneräiset työt on saatettu valmiuteen (no, oma neulejakku etenee niin hitaasti, että sen valmistuminen saa armon venyä).

Mistä tulikin mieleeni - aasinsillat kunniaan - että osaisikohan kukaan Clapotista tehnyt ja/tai Tusshenaan (tiedot esim. tuon linkin takana) tutustunut arvioida, sopisiko Tusshena tuohon huiviin? Lanka on niin kaunista, että tekisi mieleni käyttää joko harmaa tai petroolinsininen lanka tuohon huiviin, mutta vaikka lanka tuntuu hyvin silkkiseltä ja sileältä, tuo mohair vähän epäilyttää silmukoiden purkamisen suhteen. Eli purkautuukohan kiltisti vai ei? Jos kukaan ei uskalla arvata, niin pitää kokeilla... Mutta nyt on kyllä keskentekoisten töiden määrä noussut (aloitin Polarista kaulahuivia), joten jotain on saatava valmiiksi ennen kuin tartun tuohon. Lupaan ja vannon - ainakin tällä hetkellä uskon siihen :)

Kuva? Sillä ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa, postaus vain näytti niin tylsältä ilman kuvaa :)

Polaria päähän - tai sitten ei

2006-01-31T14:39:00.000+02:00

Nyt on tosiaan jo selvästi rauhallisempi mieli, kuten totesin, näin aikuisena nämä paniikit tapaavat mennä ohi päivässä tai parissa. Toki vielä pitää välillä käydä tarkistamassa päiväunivauva, mutta yöllä ei sentään tarvitse herätä.

Maanantain ja matalan mielen piristykseksi postitäti kiikutti Cucumberpatchistä paketin, joka sisälsi kahta väriä Rowan Polaria (Red Hot ja Silver Lining) ja 8 mm:n Addi-pyöröpuikot. Uskomaton toimitusnopeus, tein tilauksen keskiviikkona illalla ja paketti tuli UK:sta jo nyt! Viimeksi Seasonstoresta tilasin yhdet Addi-pyöröpuikot ja huomasin, että onpa eroa halpakaupan Inoxeihin vai mitä lienevät, joten piti saada heti toiset :) Rowan Polar on ihanantuntuista villa-alpakka-akryyli-sekoitelankaa, joka muistuttaa paksuna ja löyhäkierteisenä vähän Novitan Ainoa, mutta on ihanan pehmeää ja ihan kuin siinä olisi vähän sellaista silkkimäistä mattakiiltoa, ainakin tuossa Silver Liningissa. Red Hot näytti eri webbisivujen värimalleissa vaihtelevasti siniseen tai oranssiin menevältä punaiselta, mutta tilasin sitä silti. Tottakai se menee sitten oranssiin, mikä ei oikein minulle sovi, mutta siitä tulee pikkutytölle varmasti kiva kevät/syksyneuletakki.

Pitkäaikaisen, hitaasti etenevän nyhertämisen jälkeen eilen tuli sellainen olo, että nyt pitää välillä saada jotain valmiiksikin. Niinpä otin heti yhden (tai vähän reilun) kerän tuota hopeanväristä Polaria puikoille. Ajattelin, että tähän vuodenaikaan pipo on ehdottomasti tarpeen (jaa että minulla on jo useampi omatekoinenkin pipo ja että yleensä käytän silti pantaa - no mitä sitten? ;) ja niinpä lähdin puikottelemaan sellaista. Lankaakin arvioin olevan sopivasti pipo-kaulahuivisettiin. Ei sitten muuta kuin epätoivoista neulomista jokainen vapaahetki ja tässä tulos.

Lasketaanko valmis pipo valmiiksi, vaikka sen päätyy purkamaan? Väri ei nimittäin ole pipona jotenkin niin kiva kuin kerällä (vaalea siniharmaa näyttää jotenkin likaiselta eli murretulta tai sitten siihen on tarttunut viikonlopun jäljiltä käsiini tarttunutta lampaanvillarasvaa ja -likaa), piposta tuli taas liian pitkä pidettäväksi suorana ja taitettuna reunan 2o, 2n -joustin on hölmön paksun näköinen. Voe, voe, voe... Eikä tuo lanka alpakkasekoitteenakaan ole kovin lämmintä ainakaan tällaisessa pipomuodossa, vaikka käytin 6 mm:n puikkoja, kun sellaiset löytyivät varastostani, vaikka suosituskoko puseroille ja vastaaville oli 8. Luulenpa, että pipo menee purkuun, taas, sillä täytyy myöntää, että aloitin pipon jo muutamaan kertaan ennen tätä suoritusta. Ajattelin, että voisi yrittää tehdä vähän lyhyemmän pipon vielä ja jos ei vieläkään toimi, niin antaa olla.

Tuo Rowan Polar on lopetettu lanka ja siinä on 60% villaa, 30% alpakkaa ja 10% akryylia. Suosituspuikkokoko on 8 mm ja 100 g:n kerällä on noin 100 m lankaa. Noista tilaamistani väreistä kumpikaan ei ihan suoranaisesti iskenyt värisilmääni, molemmat näyttivät kyllä ainakin kerässä kivalta ja tuo punainen oli muutenkin ihan hauska, mutta kumpikaan ei kuulu oikein omimpaan sävymaailmaani. En tiedä sitten, olisiko joku muu tarjolla ollut väri iskenyt paremmin.

Lanka on siis aika paksua ja löyhäkierteistä, johtuisiko sitten siitä, että jotenkin en saanut oikein mitään mallineuletta näkymään tuolla langalla - ja minä kokeilin aivan poikkeuksellisesti likemmäksi kymmenellä mallitilkulla eri vaihtoehtoja. 2o, 2n -joustin on minulla aina kroonisesti epäsiistiä, varsinkin sukkapuikoilla tehdessä, en tiedä mistä tuo johtuu, mutta nyt kaikki kuviot tuntuivat "uppoavan" lankaan. Tosi outoa, sillä tein Ainosta yhden Fifi2:n ja se näytti ihan kivalta ja tämä lanka tuntuisi muuten muistuttavan aika paljon sitä olomuodoltaan. Tietysti voi olla, että tuo vaaleansiniharmaa väri ei jotenkin tuo kuvioita esiin kovin hyvin. Lankaa myös meni yllättävän paljon, reilu kerä tähän lievästi ylipitkään pipoon. Ajattelin tehdä kaulaliinasta aika kapean, että saan siihen edes vähän pituutta, ja teen sen varmaan ihan aina oikealla, koska kerran noista pintaneuleista ei näytä olevan paljon iloa tämän langan kanssa.

Kauhukohtauspostaus

2006-01-30T10:21:00.000+02:00

Minulla, toisin kuin monilla muilla, viikonloput ovat näemmä vähemmän otollisia neulomisen ja blogien kannalta. Tänäkään viikonloppuna ei lainkaan neulomista eikä blogikirjoittamista ja minimaalisesti muiden blogien lukemista. Tällä kertaa käsityöt eivät kuitenkaan jääneet aivan paitsioon.

Viikonloppuna oli nimittäin huovutuskurssin ensimmäinen osa. Huovutimme käsinhuovutuksella ja saumaustekniikalla. Käsinhuovutus onnistui minulta paremmin, saumaus tuntui ainakin näin ensimmäisellä kertaa vähän vaikealta tai lähinnä siis se, etteivät saumakohdat olisi huopuneet liian aikaisin. Hauskaa oli mutta rankkaa tuollainen koko päivän fyysinen työ on tällaiselle lastenhoitoon ja siistiin sisätyöhön tottuneelle. Olin molempina iltoina aivan poikki ja uni kutsui tunteja normaalia aiemmin. Se saattoi tosin johtua osin siitäkin, että yöllä oli sellainen tunne kuin olisin tulossa kipeäksi. Nyt on parempi olo, toivottavasti selvisin säikähdyksellä.

Sitten vähän vakavampaan asiaan. Saako kukaan muu koskaan paniikkikohtauksia? En siis tarkoita nyt oikeita, diagnosoituja paniikkikohtauksia, vaan sellaisia kauhukohtauksia, että alkaa yhtäkkiä panikoimaan jotain asiaa. Minua alkoi eilen illalla yhtäkkiä pelottaa kätkytkuolema aivan järjettömästi. Mitään järkevää syytä pelon yhtäkkiseen iskuun ei ollut, mutta jostain se tuli. Aloin etsiä netistä mahdollisimman paljon tietoa asiasta, yöllä näin painajaisia (en tosin tästä aiheesta suoraan, mutta ilmeisesti pelon aiheuttamana) ja heräsin monta kertaa tarkistamaan, että tyttö hengittää. Tiedän, että tässäkin tapauksessa reaktio on täysin epäsuhtainen verrattuna todelliseen riskiin, sillä Suomessa kätkytkuolemia on noin yksi kahtatuhatta terveenä syntynyttä lasta kohti, mutta minkäs sille voi, kun pelko iskee. Samalla tavallahan ihmiset pelkäävät salamaniskua tai lentämistä paljon enemmän kuin tieliikennettä, vaikka jälkimmäisessä onnettomuuksia ja kuolemia tapahtuu todella paljon enemmän.

Minä saan aina joskus (onneksi hyvin harvoin) tällaisia kauhukohtauksia jostakin asiasta ja pelkään asiaa järjettömissä mittasuhteissa jonkun aikaa, mutta sitten se menee ohi, näin aikuisena nopeammin (yleensä päivässä, parissa) kuin lapsena. Lapsena minulla oli todella paha tulipalopelkokausi nähtyäni miehen juoksevan palavasta talosta arkistolaatikon kanssa - ajattelin, että noin vähän voi ihmiselle jäädä tulipalon jäljiltä, vaikka jälkikäteen ajatellen se varmasti oli jostain toimistosta eikä kenenkään kotoa. Vähän vanhempana minulla oli puolestaan kahden isovanhemman kuoleman jälkeen kuolemanpelkokausi. Aikusena pelkoon osaa suhtautua vähän eri tavalla ja vaikkei pelkoa osaa täysin tukahduttaa, järki sanoo, ettei pelättävä asia ole suhteessa pelon määrään. Samoin tietää kokemuksesta, että kohta pelko menee ohi. Nytkin on jo huomattavasti rauhallisempi olo kuin illalla, eiköhän tästä taas elämä ja ilo voita.

Tulipa nyt synkkä postaus ja neuleasiaa ei nimeksikään. Täytyypä yrittää tänään vähän neuloakin, niin on sitten taas jotain aiheeseen liittyvää kerrottavaakin tai ainakin muuten jotain vähän valoisampaa :)

Ei kai vielä kevättä

2006-01-27T10:32:00.000+02:00

Pikkutytön mekko Tennesseestä etenee hitaasti, mutta varmasti, neulon aina kerroksen tai pari, kun aika suinkin antaa myöden. Onneksi pyöröpuikoilla on jotenkin helpompaa jättää työ kesken kerroksen kuin suorilla puikoilla, en ymmärrä miksi, mutta siltä se vain minusta tuntuu.

Tennesseetä on muuten miellyttävä neuloa, mutta välillä lanka jotenkin "aukeaa", niin että on vaikea saada koko silmukkaa mukaan ja irralliset säikeet jäävät törröttämään neuleesta, joten ei sitä niin voi jättää. Ja kun on kerran yhden silmukan näin sotkenut, saa yrittää tosissaan sen poimimista uudelleen kokonaan puikolle. Taitaa olla näitä aloittelijan harmeja :) Mutta on tuota puuvillalankaa mukava näin lasta hoitaessa neuloa, kun vertaa Huopaseen. Olen neulonut Huopasta lähinnä vain tytön mentyä nukkumaan, sillä olen yltä päältä villassa sitä neuloessani. Itse tykkäsin kyllä Fritidsin neulomisesta enemmän, lanka tuntui jotenkin jämäkältä ja hyvältä ja silti se huopui tosi kivasti.

Eilen jouduin kyllä vastoin tapojani jättämään tytön huovutettavan vaunupeitonkin kesken kerroksen, kun pikkuneiti menetti hermonsa totaalisesti nukkumaan laitettaessa. Luulin tytön jo menevän nukkumaan ja tartuin Huopaseen ja suoriin puikkoihin. Ilmeisesti pitkä yhtämittainen valvominen ja vierailulla käyminen ilta-aikaan kuitenkin saivat tytön niin ylikierroksille, että tarvittiin molemmat vanhemmat rauhoittamaan tyttöä nukkumaan. Ei tällaista usein tapahdu, tyttö kun on pääasiallisesti varsin kiltti ja rauhallinen, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja kyllä äidin sydämeen ottaa pahasti tytön lohduton itku. Siinä jäivät neuleet ja Lost-sarja niille sijoilleen. Saatiinhan se tyttö siitä sitten nukkumaan ja mies otti Lostin lopun nauhalle (tai no, digiboksin kovalevylle, mutta kuka näistä teknisistä termeistä), joten en vielä tiedä, mitä mieltä tuosta paljon mainostetusta sarjasta pitäisi edes ensimmäisen osan perusteella olla. Täydelliset naiset oli minulle täydellinen pettymys, tulisipa tästä edes seuraamisen arvoinen sarja. Tällä hetkellä en seuraa aktiivisesti kuin oikeastaan CSI:tä ja Frasierin uusintoja.

Vaaleansininen mohairjakku ei sen sijaan ole edennyt yhtään. Mutta niin pelkäsinkin, kun takakappaleen, joka on tällaisen kokemattoman neulojan mittakaavassa aika iso kappale tuollaiselle normaalipaksuiselle langalle, mallineule on yksinkertaista kolme kerrosta sileää ja yksi kerros nurjaa. Pitsi- ja muissa kuvioissa sentään aina se "teenpä vielä tämän kuvion loppuun" kannustaa eteenpäin. Etukappaleissa olisikin sitten sitä kuviotakin, mutta ensin pitäisi saada takakappale valmiiksi. Tosin ainakin minua tämä järjestys kannustaa, jos tylsempi osa jäisi viimeiseksi, koko työ voisi jäädä siitä kiinni.

Täällä muuten näyttää ulkona aivan keväältä. Aurinko porottaa kirkkaasti ja sulava lumi juoksee vesipisaroina pitkin parvekelasia. Katolta putoaa lunta ja lämpötila on nollan vaiheilla. Mutta nyt on vasta tammikuu, joten ihan liian aikaisin tämä lupaus tulee, kyllä se siitä taitaa väistämättä vielä talveksi muuttua :) Mutta en valita, kyllä auringonpaiste aina piristää päivää.

Huovutettu musta myssy

2006-01-25T11:23:00.000+02:00

Myssy on nyt valmis tai ainakin melkein. Toivoisin oppivani vähän neulahuovutusta, että voisin tehdä tähän jonkun kivan koristeen, sillä suoraan sanottuna yksivärinen musta myssy muistuttaa tällä hetkellä jossain määrin ratsastuskypärää :) Myssy jäi myös hiukkasen löysäksi, mistä syystä pohdin jo sen pyöräyttämistä vielä kuudessakympissä. Päätin kuitenkin, että ainakin tällä erää myssy saa jäädä tällaiseksi, sillä löysyydestä on se etu, että hiukset eivät ihan täysin lyttäänny alla. Myssy on kuitenkin riittävän sopiva, jotta se pysyy hyvin päässä eikä tuuli pääse varmaankaan sinne väliin.

Ideahan myssyyn tuli Syystunnelmia ja joulun odotusta -kirjasta, missä oli tämäntapainen huovutettu myssy Tovesta. Koska tämä on kuitenkin niin pertti perusmalli ja koska sovelsin ohjetta eri langalle ja muutenkin jonkun verran, en varmaankaan riko kenenkään tekijänoikeuksia kertomalla, miten tein myssyn. Jos joku kokee tekijänoikeuksiaan loukatun, ottakoon yhteyttä osoitteeseen zininen(at)kuumaposti.com (kuumapostin tilalle hotmail, niin tulee perille).

Tässä ensin kuva myssystä ennen huovutusta. Myssy on neulottu sileänä neuleena niin, että ensin neulottiin läpät erikseen jättäen silmukat odottamaan (niitä ei siis päätelty) ja sitten luotiin pyöröpuikolle loput myssyn silmukoista poimien myös läpistä silmukat. Lankana Fritids ja puikkoina 6 mm:n sukkapuikot, joilla neuloin läpät, ja 6 mm:n pyöröpuikko (80 cm, oli ihan ok, vaikka oli näin pitkä, lopun kavennyksissa vaihdoin sukkapuikkoihin). Läpät aloitin 6 silmukalla ja lisäsin joka toinen kerros silmukat molemmissa reunoissa, kunnes silmukoita oli 24. Pyöröpuikolle poimin läppien 2*24 silmukkaa ja eteen lisäksi 48 silmukkaa ja taaksen 14 silmukkaa lisää. Kun korkeus edestä keskeltä oli 19 cm, aloitin kavennukset jakamalla silmukat kymmeneen "säteeseen" ja kaventaen jokaisesta kerran kaksi oikein yhteen jättäen väliin ensin kolme kertaa kolme normaalia kerrosta, sitten kerran kaksi välikerrosta ja siitä eteenpäin joka toinen kerros. Kun silmukoita oli 10, vedin langan läpi ja kiristin. Myssyn korkeus edestä ennen huovutusta oli 33,5 cm ja ympärys läppien yläpuolelta 106 cm. Läppien leveys oli 22 cm ja korkeus 13 cm.

Tässä sitten sama myssy kahden 40 asteen kirjopesussa pyöräytyksen jälkeen. Lanka huopui erittäin hyvin, myssystä tuli lähes sentin paksuinen :) Eikä silmukoita erota käytännössä lainkaan. Huovutuksen jälkeen mitat olivat korkeus edestä 21 cm, ympärys läppien yläpuolelta 71 cm (ulkomitta), läppien leveys 15 cm ja korkeus 7 cm. Tosin noita läppiä venyttelin vähän sivusuunnassa lyhyemmiksi ja leveämmiksi, koska ne olivat mielestäni niin mukavamman näköiset. Siksi noiden huovutettujen mittojen suhde ei noiden osalta ole ihan sama kuin muut mitat. Kuten sanottu, vähän tuo jäi löysäksi, mutta ajattelin ainakin aloittaa käytön näin. Voihan sitä sitten rääkätä lisää, jos siltä tuntuu. Eikä se nyt päästä putoa ja tosiaan ehkä kampaus (jaa mikä? ;) säilyy vähän paremmin.

Koska tuosta edellisestä kuvasta näkyy mittakaava, mutta ei kovin hyvin myssyn malli, tässä hieman epäonnistunut kuva, josta kuitenkin näkyy mielestäni tuo malli paremmin. Luovalla neulojalla talouspaperirulla esittää pään virkaa ;) Kuten sanottu, malli muistuttaa hiukkasen ratsastuskypärää, varsinkin, kun hatusta tuli niin paksu. Mutta ihan kiva se on ja varmasti tulee käyttöön. Etureuna huopui vähän rullalle, kuten pelkäsinkin, mutta se oli mielestäni aika hauskan näköinen, joten en alkanut sitä siitä veistellä auki. Ja jos osaisi neulahuovutuksella joku päivä askarrella tähän jonkun koristeen, siitä voisi tulla viel vähän naisellisempi. Meinasin ratketa, kun näin täällä melkein samanlaisen pipon miehellä, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole liian samanlainen :) Mallista vielä sen verran, että ensi kerralla laittaisin ehkä vähän enemmän silmukoita tuonne läppien väliin taakse ja vastaavasti vähän vähemmän eteen, sillä kiva tuo on noinkin ja läpät tulevat hyvin korville, mutta jotenkin mallimielessä ne ovat minun makuuni ihan hiukkasen turhan takana.

Kaiken kaikkiaan oikein positiivinen ensimmäinen neulehuovutuskokeilu. Minullahan on se vauvanpeitto työnalla, mutta varmasti tulee jatkossakin tehtyä vastaavia. Fritidsistä tuli oikein mukavaa huovutettuna, lämmintä ja kivan pehmeää (ei nyt mitään superpehmeää toki), ei ollenkaan sellainen peltimäinen kuin jotkut huovutetut jutut.

Huovutusstatus ja muuta

2006-01-24T20:28:00.000+02:00

Jäipä tuossa edellisessä postauksessa kertomatta, mistä nuo langat meille muuttivat :) Eli Cantot ja Butterflyt poimin Aili Jokiselta, Tennesseet ovat kotoisin Vapaa Valinnasta ja Tusshenat olin tilannut toki jo vuodenvaihteessa Seasonstoresta. Jälkimmäisen kanssa ehdin jo vähän pelästyä, että olinko ehtinyt lähettää rahat väärään osoitteeseen tai jotain vastaavaa, kun odottavan aika oli niin pitkä. Kävi ilmi, että jostain syystä sekä rahojen saapuminen tilille että postin kulkeminen olivat kestäneet hieman normaalia pidempään.

Kun sain lauantai-iltana huovutusmyssyn neulonnan valmiiksi, piti tietysti aloittaa uusi työ, jotta keskeneräisten töiden määrä pysyisi vakaana. Nyt otin työnalle mekon pikkutytölle. Lankana on Tennessee ja tarkoitus olisi tehdä hihaton mekko, jotta alla voisi sitten pitää säänmukaisia varusteita. Inspiraatio on lähtöisin pikkutytön mansikkamekosta, jonka bongasin taannoin jostakin blogista, mutta tietenkään en löytänyt sitä enää mistään, mutta idea oli niin kiva, etten malttanut siitä luopua. Niinpä sävellän nyt sitä mukaa kuin homma etenee - saapi taas nähdä mitä tästä sitten tulee. Tänään jouduin jo purkamaan kahden päivän työn, kun sileä oikea alareuna kiersi niin pahasti. Olisihan minun pitänyt tämä arvata, mutta kun kirjoista ja lehdistä kaivamissani inspiraatiokuvissa ei sellaista efektiä näkynyt. Saisihan sen varmaan sitten viimeistelyvaiheessa aika hyväksi, mutta valmista oli niin vähän, että ajattelin, että parempi harmitella nyt kuin sitten hameen ollessa valmis. Nyt tein helmaan oikean kerroksen, nurjan kerroksen, oikean kerroksen ja vielä kerran nurjan kerroksen ja nytpä ei kierry enää ja on oikeastaan aika kivannäköinenkin.

Mustan myssyn ehdin jo pyöräyttää kerran 40 asteen kirjopyykkiohjelmalla ja kivasti oli huopunut, mutta vähän liian iso vielä, joten laitoin samalle ohjelmalle uusintakierrokselle. En uskaltanut laittaa ainakaan vielä kuumemmalle, kun ei ollut niin paljon liian iso enää. Toivottavasti ei huovu liikaakaan, jotta saisi ainakin venyttelemällä sopivaksi. Ihanan paksulta tuo tuntui, se kun olisi ollut viikonloppuna päässä!

Blogilista.fi:n käyttäjille vielä

2006-01-24T00:03:00.000+02:00

Eli laitoin nyt tuon blogilista.fi:n linkin osoittamaan tänne, aiemmin se osoitti sinne vuodatukseen. Siksi blogi näyttää erilaiselta ja vanhat postaukset puuttuvat, mutta tuon ekan postauksen linkistä niitä pääsee lukemaan, jos ja kun vuodatus on taas pystyssä.

Niin ja en ole idiootti, mutta en jaksanut enää tänään alkaa siivota tuota sidebaria. Tämä on ollut tarpeeksi suurten koettelemusten päivä jo siitä syystä, että tämä blogien lukeminen ja kirjoittaminen on tökkinyt ;)

Minäkö addikti?

2006-01-23T23:18:00.000+02:00

Olen nyt odotellut pitkin päivää, että pääsisin vuodatus.netin blogiini, mutta ei onnistu. Olen
tuskaillut, kiemurrellut ja klikannut linkkiä varmaan kymmeniä, ellen satoja kertoja. Ei mitään tulosta. Mitä tekee muutamassa viikossa blogikirjoitukseen koukuttunut ihminen? No, luo tietysti itselleen uuden blogin! Minäkö addikti, no ee-en ;) Eli olen tulossa täältä: http://www.zininen.vuodatus.net/ ja taidan jatkaa tällä puolella sikäli kuin tämä yhteys toimii paremmin. Harmi, olisi tehnyt mieli käyttää suomalaista versiota, jossa ohjeetkin ovat suomeksi, mutta vierotusoireet olivat aivan liian pahat.

No, ei siinä vielä mitään, ettei päässyt itse postaamaan mitään, mutta kun ei päässyt lukemaan monien suosikkilistalaisten blogejakaan! Tämähän aiheutti jo sen verran pahoja tärinöitä, että mies sanoi, etten olisi armeijassa pärjännyt, kun ei pääsisi nettiin, kuten joillain nykyään kuulemma on ongelmana. Myönnetään, aika pahaksihan tämä on päässyt... Mitäkö minä sitten tein? Oli tietysti pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja neuloa :)

Sain viikonloppuna huovutusmyssyn neulomisen loppuun, mutta en ole vielä uskaltanut laittaa sitä pesukoneeseen, rimakauhua tämä kai on. Laitan sitten ennen ja jälkeen kuvat, kun saan molemmat. Saa nähdä, onko myssy sitten minun kokoani vai pikkutytön vai onko se peräti patalapuksi umpeutunut. Ajattelinkin, että olisi hyvä tehdä huovutus miehen ollessa kotona, jos joudumme vaikka linkkuveitsen käyttöön, minä kun olen aika varautunut noinkin pahojen teräaseiden kanssa.

Jottei tämä uusi blogi alkaisi täysin vailla kuvia, niin tässä viime viikon hankintoja eli:

- Sandnes Cantot (luonnonvaalea ja musta) huovutusharjoituksiin
- Novita Butterflyt 4 valkoista ja yksi vaaleansininen muuntautuvat ehkä joskus topiksi minulle ja 2 vaaleanvihreää ovat yllätysprojektiin, joka on vielä hys-hys
- valkoinen ja poistoroosa (kolme kumpaakin) Novita Tennesseetä johonkin ihanaan pikkutytölle, vielä en tiedä tarkalleen, mutta näen ehkä vaaleanpunaisia sydämiä valkoisella pohjalla tai ehkä raitoja sekä toisinpäin
- ihanat Tusshenat eivät ole vielä kertoneet, mitä niistä tarkalleen ottaen tulee, vaikka olen niitä silitellyt ahkerasti. Pinkkiä on riittävästi vaikka paitaan tai takkiin, petroolinsinistä on 4 ja harmaata 3, niin, hmm... mitähän nuo nyt sitten ovat, kun ne eivät ole keriä eivätkä oikein vyyhtejäkään, puntteja? ;)